Pinnasängystä juniorisänkyyn

[Edz]

Meillä n. 2-vuotias tähän asti hyvin nukkunut lapsi, vauva tulossa elokuussa. Siirryttiin noin viikko sitten junnusänkyyn ja lapsi ei suostu millään nukahtamaan juniorisänkyyn, vaan kapuaan heti pois itkun kanssa, kun olen tehnyt normaalit nukkumaanmenorutiinit, jotka tehnyt tähän asti ennenkin. Eli meillä siis toiminut ihan laskeminen sänkyyn, peittely, hyvänyöntoivotus ja selänsilittäminen, näillä jäänyt hissukseen hakemaan unta pinnasänkyyn yksin. Nyt ei ole toivoakaan. Olen jäänyt nyt jo istuskelemaan huoneeseen siksi aikaa, että rauhoittuu ja lähtenyt vielä pois, kun on hereillä mutta joka kerta olen kuitenkin joutunut loppuviimeksi odottelemaan nukahtamista. Ongelma on nyt sekä päikkäreillä että yöunilla. Yön pysyy muuten sängyssä, mutta viiden maissa nousee taas ylös ja alkaa taas uusi nukutusrumba, joka päätyy siihen, että olen huoneessa kunnes lapsi nukahtaa.

Onko mahdollisesti siirtyminen tapahtunut liian aikaisin vai pitääkö sitkeästi vaan palauttaa sänkyyn? Jotenkin tämä tilanne tällaisenaan tuntuu kiusalliselta kaikille, kun pinnasängyssä kuitenkin kaikki mennyt paremmin kuin hyvin. Vai onko tämä vain sitä selkärangatonta vanhemmuutta jossa yritän mennä siitä mistä aita on matalin.

Junnusänkyyn siirryttiin lähinnä tulevan vauvan vuoksi, mutta miehelle juuri sanoin, että jos tässä nyt mennään takaisin pinnasänkyyn, niin ei se toinen pinnis nyt niin iso investointi olisi, jos yöunet olisivat kuitenkin turvattu.

 

[move88]

Me poistettiin kans kaksivuotiaana laita pinnasängystä, koska lapsi heräsi käytännössä joka yö 4-5 aikaan ja piti käydä rauhoittelemassa, usein otettiin meidän sänkyyn. yritettiin todellakin mennä siitä missä aita on matalin, sillä haluttiin vaan että hakemisen sijaan lapsi kävelee itse meidän luo nukkumaan aamun tunneiksi alussa ei uskaltanut lähteä silti omasta sängystä, sitä kesti ehkä viikon. sitten kävi niin, että meidän luo tuleminen koko ajan aikaistui ja lopulta tuli joskus yhden aikaan meidän väliin nukkumaan. kuitenkin sit toi normaali rytmi palautui itsekseen, ja yhtäkkiä yöherääminen vain jäi pois. nyt useamman viikon nukkunut täysiä öitä omassa sängyssä, toivottavasti jatkuu samalla lailla nyt siis 2,5kk takana ilman laitaa.

me on aina nukutettu niin, että vanhempi odottaa huoneessa nukahtamiseen asti. laidan poisto ei vaikuttanut tähän juurikaan, kun pysyi vieressä istumassa. nyt on sitten yritetty pikkuhiljaa vieroittaa, tällä hetkellä on päästy ovelle asti, seuraava steppi olisi sitten jäädä oven toiselle puolelle saapa nähdä miten onnistuu.

mutta voi siis olla, että noita kehitysaskeleita tulee ihan omassakin tahdissa, jos nyt tuntuu ettei halua millään sinne avoimeen sänkyyn nukahtaa...

 

[Foreverfever]

Meillä ollut vähän kausittain tuota sängystä karkailua.
Eka siirtyi ongelmitta 1v8kk ikäisenä junnusänkyyn, toinen laita oltiin pinniksestä otettu pois jo 6kk aiemmin kun kiipesi muuten sängystä yli. Pari viikkoa kannettiin iltaisin omaan sänkyyn takaisin monta kertaa, mutta päivä päivältä tuo väheni.
Toinen siirtyi junnusänkyyn 1v7kk ikäisenä uuden vauvan syntymän takia, eikä pysynyt kyllä millään omassa sängyssä. Huutoa ja silittelyä loputtomiin. Lopulta uusi vauva nukkui vieressä ja keskimmäinen pinnasängyssä sivuvaunussa. Näin nukuttiin hyvin, kunnes vauvalle oikeasti liikkumisen takia tarvittiin tuo pinnasänky. Vieressä joutui kyllä keskimmäistä reilu 2v-3,5v nukuttamaan. Ja aina yöllä tuli meidän väliin.
Kolmas taas meni tosi nätisti 1,5v junnusänkyyn ja pysyy siellä hyvin, nyt siis vuoden mennyt näin. Ei tarvitse sanoa kuin hyvät yöt ja poistua huoneesta.
Mä sanoisin että tehkää niin kuin itse parhaaksi näette, elämästä ei kannata tehdä turhaan liian hankalaa.

 

[Lya M.]

Meillä esikoinen taisi olla jo 2,5 vuotias kun siirtyi juniorisänkyyn ( tosin turvalaidan kanssa) Samalla lapsi päätti itse, että nukkuu jatkossa omassa huoneessaan.

Vatsataudin seurauksena pinnasängyn umpipohjaa ei saanut hajuttomaksi sitten millään, joten se pantiin roskiin, joten siitä ei tullut ongelmaa.

Tutuilta olen kuullut, että jos juniorisänkyyn joutui siirtymään ”uuden vauvan tieltä”, on isompi ruvennut hankalaksi, eikä ole halunnut luopua pinnasängystään millään.

 

[dimou]

Mä en muista tarkkoja aikoja, milloin ollaan sänkysiirtymiä tehty, mutta joka tapauksessa ensimmäisen kerran kun yritettiin lapsi saada siirtymään pinniksestä tavalliseen sänkyyn hommasta ei tullut yhtään mitään. Lapsi itki ja juoksi sängystä pois tuntikausia. Ei helpottanut kohtuullisen ajan kuluessa yhtään, joten sitten vain suosiolla laitettiin takaisin pinnikseen. Musta on aivan turhaa tehdä elämästä hankalaa ja ainaista taistelua, ihan vain siksi että lapsen "kuuluisi" tehdä jotain, koska on tietyn ikäinen. Tai koska on pikkusisarus tuloillaan. Kyllä se lapsi jossain vaiheessa on valmis siirtymään isompaan sänkyyn, eikä mitään haittaa synny siitä että pidätte hänet vielä pinniksessä.

 

[Kaarin]

Meillä on vain yksi lapsi, joten tilanne on erilainen, kun toista ei ole tulossa.

Meillä on menty ihan luonnostaan polku pinnasängystä juniorisänkyyn, jossa tosin on edelleen toinen pinnalaita paikallaan. Poika on nyt kohta 2v 8kk. Muutti noin vuosi sitten edellisen pinnasänkynsä kanssa omaan huoneeseensa. Poika ei koskaan koittanut kiivetä pois sieltä, joten laidat saivat olla sellaisinaan paikoillaan siihen asti kunnes sänky vaihtui.

Viime syksynä ostin isomman, 140cm pitkän pinnasängyn, joka on muunneltavissa pinnasängystä aina laidattomaksi juniorisängyksi asti. Jonkin aikaa poika nukkui siinäkin molempien pinnalaitojen kanssa. Sitten jossain vaiheessa syksyä otin kaksi pinnaa pois, että poika pääsee sieltä itse pois, mutta laitoja oli kuitenkin turvana vielä. Jossain kohtaa viime vuoden lopulla otin vielä sen kolmannenkin pinnan pois, jotta poika pääsi sujuvammin sänkyyn ja pois sieltä. Hän ei ole koskaan ollut "yövaeltaja", ei yöaikaan ole poistunut sängystään kuin pari kertaa koko tänä aikana kun on ollut vapaa pääsy sieltä pois, niinä kertoina taisi nähdä painajaisia.

Nyt jokunen viikko sitten koin, että on aika ottaa toinen pinnalaita pois kokonaan, kun poika ei enää mahtunut istumaan siinä kulkuaukossa ilman että pää osui pinnalaidan yläpalkkiin. Ei ollut mitään ongelmaa siinäkään, että toinen laita on kokonaan pois, poika ei ole kertaakaan pudonnut sieltä, ja on nukkunut yönsä tosi hyvin. Tokihan muita syitä rauhattomille öille on silloin tällöin ollut, mutta sängystä ei ole koitunut mitään kummallista. Eli pienehköin askelin ollaan menty tähän nykytilanteeseen.

Olen kyllä jokaisesta muutoksesta puhunut pojan kanssa etukäteen, näyttänyt, mitä tarkoitan muutoksella, ja kertonut, miten se vaikuttaa asioihin. Olen myös ottanut pojan mukaan muutostöihin, vaikka se onkin ollut rasittavaa, kun hän siinä säheltää työkalujen kanssa :bag: En tiedä, onko sillä ollut merkitystä juuri tässä asiassa, mutta ainakin samanlainen asioista ennakkoon puhuminen on helpottanut kovasti esim. verikokeissa ja lääkärissä käyntiä. Poika ei itse vielä puhu juurikaan, mutta ymmärtää kyllä tosi hyvin kaikenlaiset asiat, ja muistaa jo hyvin asioita, ehkä joskus jo liiankin hyvin

Ehkä se olisi parempi, että lapsi saisi nukkua sellaisessa sängyssä, jossa tuntee olonsa turvalliseksi. Meilläkin poika haluaa edelleen reunapehmusteen siihen jäljellä olevaan pinnalaitaan, ettei siitä näe läpi. Olen jo pitkään aina lakanoiden vaihtamisen yhteydessä kysynyt pojalta, haluaako pehmusteen vai ei, ja toistaiseksi on vielä halunnut.