Pikkusisaruksen kanssa

[Stripe]

Hei!

Olen seurannut tätä foorumia lähinnä kuuntelijan ominaisuudessa tammikuisen 2015 loppuraskaudesta lähtien ja saanut niin paljon vertaistukea! Omat kommentit ja keskusteluun osallistuminen ei oo ollu kovin aktiivista mutta päässäni oon niin monta kertaa sanonut että ah, ihana kuulla että muillakin on tuommoista.

Nyt taas palstaa vilkuilin ja ilokseni huomasin että meistä monella on pian taas synnytys edessä ja tammikuisista tulee isosisaruksia. Moni tietusti onkin ollut jo pidempään isosisarus. Mulla on laskettuaika tammikuussa, vain viikko eroa kahdenvuoden takaiseen laskettuun aikaan, mutta jotenkin mulla on fiilis etten "pääse" mahani kanssa tammikuulle asti. Ainakin muutaman teistä bongasin että kuulutte joulumammoihin 2016. Mä oon käynyt lueskelemassa tammikuisten 2017 foorumia mutta jotenkin tuntuu niin vieraalta kun täällä on vanhat tutut.

Olisikin hauska jakaa kokemuksia loppuraskaudesta ja uuden vauvan tulosta tuon uhmakkaan pian kaksivuotiaan rinnalle. Meillä on myös aika kiukkuilua ilmassa ja varmaan osaksi johtuu myös siitä että aloitkn työt pari kuukautta sitten ja poika meni anopille hoitoon. Kotona sitten äidille kiulutellaan ja koko ajan pitäisi olla sylissä. Ison mahan kanssa alkaa olemaan jo vähän hankaluuksia tämän kombon pyörityksessä.

Miten te muut raskaana olevat ootte jaksaneet? Vähän jo jännittää mitä sitten kun pikkuveli maailmaan tulee, mite

 

[Kotimama]

Itse olen joulukuisissa -16 :) millä viikolla esikoisesi syntyi? Jaksaminen riippuu paljon päivästä, toisina päivinä kävellään/vaunuillaan esikon kanssa pitkiäkin matkoja, sitten on taas niitä päiviä kun pikkukakkonen pyörii useamman kerran kun ei vaan jaksa. Niistä tulee välillä esikoisen puolesta paha mieli mutta oon ajatellut että tämä on ohimenevä vaihe :) tsemppiä

 

[DT]

Silloin kun meidän tammikuinen syntyi, esikoinen oli hieman reilu 2 v. Ihana ensimmäinen kohtaaminen synnärillä, mutta sen jälkeen yhtä mustasukkaisuutta. Tasapainoilua ja kärsivällisyyttä vaatinut! :) Tsemppiä! :)

 

[DT]

Ja onhan niitä hyviäkin hetkiä ollut ja nyt alkaa välillä olla jo yhteisiä kivoja leikkejä ja isosisko pitää toki pikkuveikasta huoltaki välillä ja vastaavasti pikkuveikka menee halaamaan siskoaan, jos tällä paha mieli. Meidän neiti ei pahemmin välitä vauvoista muutenkaan eli sellaista tyttöjen tyypillistä hoivaviettiä ei ole oikein ollut näkyvissä kuin aivan hetkittäin. Välillä nykyisin esim. vauvaserkkuaan toki hellästi käy silittämässä ja pienemmistä huolehtii muutoinkin, mutta pikkuveljen kohdalla mustasukkaisuus ja siitä seurannut kiusaaminen meni usein hoivavietin edelle, vaikka kuinka sai erityishuomiota. :D Kyllä meillä nuorempi ennemmin jäänyt isosiskoaan vähemmälle, josta kantanut huonoa omatuntoa. Nykyisin osaa vaatia oman tilansa ja aikansa.

 

[Makarelli]

Meilä alkaa h-hetki lähestyä, eli toinen syntyy reilun kaksi vuotta esikoisen perään. Onko täällä muita, joille on tullut/tulossa lapselle/lapselle sisaruksia? Hyvät neuvot kalliit.. En osaa ajatella millaista tulee olemaan, enkä ole ihan hirveästi tulevasta murehtinut. Mutta nyt on sitten alkanut jännittää niin vietävästi

 

[IceQueen]

Meillä on ollu ihan hirvee kaaos kohta 2 kuukautta kun pikkusisko syntyi... Tekemistä riittää ja poika uhmaa ja koettelee kovasti.

 

[elämän ihmeitä]

Uhmailua joo ja sylikateutta. Molemmille tasapuolisesti ja isommalle jotain "isojen" juttuja kun pieni on unilla sekä pienemmän hoitoon osallistumista jos halukkuutta löytyy. Tietysti super-kehumista siitä, kuinka taitava hän jo onkaan.

Monesti myös sanoitan pienemmän suuhun tunteita, kuinka isosiskoa rakastetaan ja hän on hyvä ja hieno. Tietysti myös sitten toisinpäinkin myös. Ikäeroa meillä 1,5v.

Arjen helpottajana ja läheisyyden bonusantajana meillä on kantoväline. Isommalle on varattu isompien kirjoja ja pelejä, joita voi ottaa esiin vain pöydän/sohvan päällä kun pieni viilettää lattialla.

Alkuun kun vieraat tulivat käymään, sai esikoinen extra huomiota ja hän sai itse esitellä pikkusisaruksensa kun oli ensin sylitellyt tms. vieraiden kanssa.

 

[Makarelli]

IceQueen, tämä on mun pelkoni..

 

[IceQueen]

Mie oletan että tää tästä helpottaa kun molemmille lapsille tulee ikää lisää. En aio valehella, helppoo ei oo ollu. Isompi hakee kovasti huomiota kun uhma alkaa olla kova, ja pienempi tietenkii on viihtyny vaan sylissä... Nyt tyttö 2kk ja ehkä vähän jo helpottaa kun ihan lyhyitä hetkiä malttaa tyttö katella vieressä meiän touhuja, ja on jo pari kertaa jääny ulkoilun jälkeen nukkumaan paikallaan oleviin vaunuihin tutin avulla

Tämän kokemuksen perusteella jos saisin uudelleen valita lasten ikäeron niin oman mielenterveyteni vuoksi valitsisin vähän isomman ikäeron, sillee että vanhempi olisi omatoiminen. Ei tarvitsisi pukea, syöttää, vaihtaa vaippaa, nukuttaa yms. myös isompaa...

 

[PiPaNat]

Meillä ekan ja tokan ikäero on 1v 4kk. Nyt toinen on siis 2v Ja hengissä ollaan! Meillä alku on mennyt suht kivuttomasti. Jo silloin ihan alussa kun kakkonen syntyi niin sanoin kyselijöille että ilman univelkaa arjessa ei olisi mitään ongelmaa. Ja edelleen olen samaa mieltä. Esikoinen oli ensimmäiset 2vkoa mustis isistä, minä olen säästynyt siltä kokonaan kyllähän ihan kaikki aika meni ekat 6kk täysin lasten kanssa! Omaa tai parisuhde aikaa ei ollut yhtään! Kotityöt jäi minimiin kun oma selviytyminen univajeen kanssa oli aika hurjaa välillä. Sen että lapset sai hoidettua ja se oli siinä! Ei kannate luoda etukäteen itselle mitään paineita koska kuitenkaan ei voi tietää mitä tuleman pitää. Toimii sitten sen mukaan mitä vastaan tulee. Itse olin varma että esikoinen tulee reagoimaan voimakkaasti mutta kaikki on mennytkin tosi hyvin. Alussa (ja edelleen) meillä puhuttiin tosi paljon ja sanoitin esikoisen touhuja ihan kokoajan, varsinkin imettäessä! Pyysin tuomaan kirjaa viereen että luetaan (vauvahan siinä kuulee samalla), jos leikki jotain niin juttelin ja kyselin mitä tekee ja ehdotin mitä voisi tehdä. Omaa energiaa se vei järjettömästi mutta toimi meillä ja sai mm imetystilanteet pysymään rauhallisina. Univajeen takia ekat kk on mielessä aika sumun peitossa, silloin kyllä tuntui että kaikki on hallinnassa Minä en yhtään kadu että lapset ovat noin pienellä ikäerolla, päinvastoin! Eka vuosi on rankin. Sen kun selviää kunnialla niin sitten helpottaa! Nyt he jo leikkivät keskenään kokoajan ja esikoinen on kakkosen idoli ja hän tekee kaiken samalla tavalla kuin esikoinen ja matkii esikoisen tekemisiä.

Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun tämä kolmas syntyy nyt rv 21 menossa. Sitten on 3 alle 4v saman katon alla...