Mulla on oikeastaan aika osuva esimerkki, muutimme erilleen pojan isän kanssa pojan ollessa 1v 4kk. Eron jälkeen asuimme eri paikkakunnilla. Mies erityisesti halusi vuoroviikkosysteemiä ja lastenvalvoja epäili sitä hieman aluksi. Meillä oli kuitenkin vakaa aikomus hoitaa lasta asiallisesti yhdessä ja kun ei samalla paikkakunnalla oltu, ei pystytty kovinkaan tiheää näkemistä järjestämään. Olin kuitenkin itsekin sitä mieltä, että vuoroviikko voisi ehkä tapauksessamme toimia, joten lastenvalvoja vahvisti sen ja siinä kohtaa, kun sopimus tehtiin, välitkin minulla ja eksällä olivat vielä suhteellisen hyvät. Ex rupesi kuitenkin nopeasti toimimaan aika rumasti, uhkaili niin minua kuin ystäviäni (joista jokaisen kanssa kuvitteli että minulla on romanssi), tilanne meinasi kärjistyä ja aloimme järjestellä tuolloin lasta vain minun hoitooni. Lapsesta hän kuitenkin huolehti aina hyvin ja sen jälkeen, kun sai ekan varoituksen siitä, että en voi luottaa lasta hänelle jos käyttäytyminen on tuota tasoa, alkoi hän ryhdistäytyä asenteessaan minuakin kohtaan. Viikkoviikkojärjestely on jatkunut, lapsi on 3v. Vaihtelevasti on mennyt, lapsen kannalta kuitenkin ihan suhteellisen hyvin. Pienempänä meni oikeinkin hyvin, nyt kun pojalla on ikää, hänestä alkaa nähdä hieman sitä, että jatkuva kodin vaihtaminen rasittaa häntä ja vaihtopäivät ovat yleensä raskaita. Olemmekin nyt tekemässä muutosta ja poika muuttaa luokseni, olisihan ollut pakko päättää kumman luona asuu viimeistään koulujen alkaessa, muutaman vuoden päästä. Näkee isäänsä kuitenkin säännöllisesti ja mahdollisimman paljon, lisäksi mielelläni vien häntä isänsä puolen mummuloihin yms, vaikka itse saan aika usein sieltä kritiikkiä. En kuitenkaan halua ottaa lapselle kuuluvaa häneltä pois.
Välit entiseen mieheen eivät ole edelleenkään kovin hyvät, hän osaa olla hyvinkin häijy ja syyttelee minua lapsensa kanssa olemisen rajoittamisesta, mikä on melko naurettavaa. Olen antanut hänelle paljon tilaa olla pojan kanssa. Mielestäni on niin turhaa vinkua tässä tilanteessa isän oikeuksista, kun on oikeasti olemassa naisia jotka käyttävät lapsia kiistakapuloina eroissa ja oikeasti tekevät hallaa isä-lapsisuhteelle, enkä minä kuitenkaan tee niin, enkä hyväksy sellaista toimintaa. Omalla toiminnallani olen kuitenkin pyrkinyt vahvistamaan lapsen suhdetta isäänsä enkä ole käyttäynyt lasta kapulana vaikka kuinka olisi eksä ärsyttänyt ja inhottanut. Ihan tahallaan käy silmille, että saisi minut toimimaan huonosti häntä kohtaan, lähinnä varmaan suurimpana syynä kiukutteluun ollut uusi suhde, missä olen ollut puolitoista vuotta. Tuntuu, että yleensä isät kokevat isyytensä uhatuksi, kun entisellä kumppanilla on uusi puoliso. Jos lapsi asuu toisen luona ja viettää aikaa enemmän uuden kumppanin kanssa, tuleehan siitäkin suhteesta tietysti läheinen. Eikä silti tarkoita millään tapaa sitä, että uusi kumppani olisi nyt uusi isä. On varmasti aivan luonnollista tuntea pahaa oloa ja huonoa mieltä siitä, että ei voi enää olla yhdessä kokonainen perhe, mutta ainahan kaikki ei mene niin kuin haluaisi. On vaan pyrittävä toimimaan niin, että asiat menisivät mahdollisimman tasapuolisesti lasta kuunnellen.
Mitä tuohon liian pieni vuoroviikkosysteemiin tulee, oma kokemukseni on päinvastainen. Meillä se toimi mainiosti lapsen ollessa vielä pieni. Kahden ikävuoden jälkeen alkoi pikkuhiljaa huomaamaan levottomuutta vaihtopäivinä ja hämmennystä, kun asiat tehdään eri tavalla toisessa kodissa. Kolmevuotiaana alkoi tulla jo mielestäni aivan selvää oireilua ja poika sanoikin kerran, että häntä väsyttää vaihtaa kotia. Sen jälkeen alettiin miettiä systeemin purkamista.
