Pidätkö lapsista?

[Vargynja]

Jokainen varmasti pitää omasta lapsestaan, mutta pidättekö lapsista ylipäätään?

Mun täytyy myöntää että en oikeastaan liiemmin pidä varsinkaan leikki-ikäisistä. Ei minulla mitään heitä vastaan ole enkä koe lapsia häiritsevinä. Mutta en voisi kuvitellakaan hoitavani muiden lapsia. En tunne oloani kotoisaksi muiden lasten seurassa enkä osaa olla heidän kanssa luontevasti. Vauvat tekee tässä poikkeuksen, vauvoja sylittelen mielelläni. Oma leikki-ikäiseni on kuitenkin tärkein asia elämässäni.

 

[Nurinkehrääjä]

Myönnän etten varsinaisesti pidä. Vieraat lapset/vauvat eivät aiheuta oikeastaan minkäänlaisia tunteita, vaan ohitan heidät kuten ohitan kenet tahansa tuntemattoman kaupassa.

 

[Zeni]

Ennen en pitänyt, nykyään tykkään kovastikin musta on ihanaa kun lasten kavereita on (sovitusti) tupa täynnä :) on toki muutama sellainen lapsi joista en tykkää, ei kaikkien kanssa voi vaan kemiat kohdata.

 

[Yölento]

Minusta kysymys voisi olla, pidätkö ihmisistä. Lapsissa on suurin osa aivan ihania yksilöitä, niin kuin aikuisissakin. Lapsissa on aikuisiin verrattuna se hyvä puoli, että heillä on yleensä halu ja kyky kehittyä niissä ominaisuuksissa, mitä pidetään ei-toivottuina.

Minä siis työskentelen lasten kanssa, mutta en julistaisi, että pidän kaikista lapsista. Ei se silti minun käytöksestäni näy, sillä minullahan on eniten mahdollisuuksia opettaa asioita juuri sellaisille lapsille, joiden nykyisestä tilanteesta vähiten pidän. Siis jos lapsi huutaa ja hakkaa, mikä on minusta epämiellyttävää, niin minulla on parhaat mahdollisuudet saada aikaan näkyviä tuloksia, kun hän hiljentää ääntä eikä enää käy kenenkään kimppuun.

Kun siis lapsiin tutustuu paremmin, niin yleensä kyllä muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen tykkään kaikista, eniten niistä, joiden kanssa on nähty paljon vaivaa.

 

[Uusperhesatu]

Olen samoilla linjoilla kuin Yölento. En näe lapsia geneerisenä joukkona, vaan samanlaisena laajana ikäjaotteluun perustuvana ryhmänä kuin "aikuiset" tai ehkä "nuoret aikuiset", "keski-ikäiset" tai "eläkeikäiset". Ja aivan kuten näissäkin ryhmissä, lapsissakin on todella suurta hajontaa yksilöiden välillä. En siis sanoisi että pidän lapsista tai en pidä, vaan riippuu suuresti yksilöstä. :)

 

[Enni]

Yleisesti ottaen pidän, poikkeuksia tietenkin on. Olen aina pitänyt, jo pienenä tyttönä tykkäsin hoitaa pienempiä. Ei siis tullut oman lapsen myötä.

 

[Pingu94]

Pidän kyllä lapsista. :) Jo teininä tykkäsin hoitaa muiden lapsia eikä ikinä ole haitannut leikkiä nuorempien kanssa.

 

[Shooky90]

Lapset yksilöinä on useimmiten ihania mutta kun olen lasten kanssa työskennellyt, ja kun on 14-20 lasta siinä yhdellä kertaa...ei niin ihania. Siksi vaihdoinkin alaa.
Lapset on tosi yksilöllisiä, ihan niin kuin monet teistä ovat todenneet. Kaikkien kanssa ei aina vaan natsaa ja se on ihan okei. Useimpien lasten kanssa tulee hyvin toimeen jos saa keskittyä siihen mikä lapsesta itsestään tuntuu kivalta ja siihen mikä kyseistä lasta kiinnostaa. Tämä harvemmin työn merkeissä toteutuu. Näinhän se on myös aikuisten kanssa, eli jos itse esim. on rauhallinen tyyppi, mutta kaveri hurja menemään ja heilumaan siinä harvemmin kemiat kohtaavat.
Yleisesti pidän lasten aitoudesta ja vilpittömyydestä. Se on piirre joka ikävä kyllä monilta aikuisilta puuttuu.