Tänään oli täällä ensimmäinen ja ainokainen perhevalmennus, jossa meitä oli huimat kolme pariskuntaa. Yhteen kertaan olikin ympätty sitten raskauden loppumetrit, synnytys ja kivunlievitys, sairaalan valinta ja neuvolakäytännöt, vauvanhoito ja imetys, synnytyksenjälkeinen masennus ja parisuhde, ainakin. Terveydenhoitaja ilmoitti alkuun, ettei puhu synnytyksestä vaan jättää sen sairaalan asiaksi, muttei juuri muusta puhunutkaan, 20 minuutin videokin käsitteli vain sitä.
Näin tokakertalaiselle ei mitään uutta ollut, mutta puolisolle ja pariskuntana meille tuo oli kuitenkin tärkeä kokemus. Itse muistelin lähinnä esikoisen sattumuksia, muistinpa senkin että hän harvinaisen jäntevänä ja tomerana meinasi sairaalalääkärin lähtötarkastuksessa kiepsauttaa itsensä selältään vatsalleen, mitä kaikki äimistelivät. Hän saikin voimiensa vuoksi jo masussa lempinimen Vahveliini:)
Harmillista oli oikeastaan se, ettei mitään yhteisöllisyyttä syntynyt ja käyntikin loppui niin hätäisesti, etten vaihanut muiden mammojen kanssa sanaakaan. Paljon pitemmällä näyttivät olevan, toinen jääkin jo äitiyslomalle.
Näin tokakertalaiselle ei mitään uutta ollut, mutta puolisolle ja pariskuntana meille tuo oli kuitenkin tärkeä kokemus. Itse muistelin lähinnä esikoisen sattumuksia, muistinpa senkin että hän harvinaisen jäntevänä ja tomerana meinasi sairaalalääkärin lähtötarkastuksessa kiepsauttaa itsensä selältään vatsalleen, mitä kaikki äimistelivät. Hän saikin voimiensa vuoksi jo masussa lempinimen Vahveliini:)
Harmillista oli oikeastaan se, ettei mitään yhteisöllisyyttä syntynyt ja käyntikin loppui niin hätäisesti, etten vaihanut muiden mammojen kanssa sanaakaan. Paljon pitemmällä näyttivät olevan, toinen jääkin jo äitiyslomalle.