Perhepedistä pois/ itsekseen nukahtaminen - unikoulu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lillja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
L

Lillja

Vieras
Meillä 2v8kk poika joka on nukkunut vauvana pinnasängyssä/meidän vieressä vaihtelevasti mutta viimeiset pari vuotta meidän vieressä sängyssä. Haluaisimme opettaa pojan nukahtamaan omaan sänkyynsä(sellainen on meidän vieressä) sekä nukahtamaan itse (ei osaa nukahtaa itse eli joudumme aina päiväuniaikaan sekä iltaisin olemaan pojan vieressä kunnes nukahtaa) eli millä keinoilla olette opettaneet nukahtamaan itse ja omaan sänkyyn?
 
Kun toinen lapsi syntyi, esikoinen halusi ihan itse toiseen huoneeseen nukkumaan, jotta hänen ei tarvitse herätä jokaikiselle yösyötölle. Alkuun hänkin oli perhepedissä, mutta parin kuukauden päästä halusi pois.
 
Itse nukahtamista voisi opettaa niin että nukuttaja siirtyy hiljalleen kauemmas. Siis niin että jos tavallisesti olette ihan sängyn vieressä niin nukuttaja siirtyykin istumaan vähän kauemmas sängystä. Pikkuhiljaa voi sitten siirtyä kauemmas ja lopulta voi istua oven takana. Omassa sängyssä nukkumista (tai siellä pysymistä) me opetettiin palkitsemalla tarrataulukolla, mutta poika oli silloin jo selvästi isompi niin en tiedä toimisiko se niin pienen kanssa. Siinä on ongelmana se, että palkinnon omaan sänkyyn nukkumaan menemisestä saa vasta aamulla.
 
Meillä on kohta poika myös 2v 8kk. On tosin nukkunut jo pitkään omassa sängyssään, alkuun minun sänkyni vieressä ja nyt noin vuoden omassa huoneessaan, joten siinä mielessä erilainen tilanne.

Minä en varsinaisesti ole mitenkään opettanut poikaa nukahtamaan omaan sänkyynsä itse, hän on tavallaan oppinut sen "siinä sivussa" silloin kun hän päätti viime syksynä ihan yhtäkkiä, ettei enää halunnut iltatissiä, vaan halusi katsella kirjoja minun kanssani juuri ennen nukkumaan menoa. Poika siis nukahtaa itse omaan sänkyynsä kirjojen jälkeen, mutta istun siinä vieressä edelleen siihen asti kunnes poika nukahtaa. Siinä menee yleensä kirjojen jälkeen 5-15 minuuttia kun poika nukahtaa, enkä ole vielä pitänyt sitä itselleni hankalana, joten en ole vielä ruvennut harjoittamaan poikaa siihen, että hän menisi yksinään nukkumaan omaan huoneeseensa. Jotenkin ajattelen, että poika kyllä sitten ilmoittaa, kun ei enää tarvitse minun läsnäoloani nukkumaan mennessään.

Päiväunille en poikaa saa ilman tissiä vieläkään kotona ollessa. Tarhassa toki poika nukahtaa päiväunille muutoinkin, joten osaa kyllä, mutta ei kotona vaan suostu. Poika ei ole pitkään aikaan suostunut menemään omaan sänkyynsä päiväunille jostain syystä, vaan aina minun sänkyyni. Isossa sängyssä on tosin helppo tissille nukuttaa, jättää sitten poika siihen nukkumaan ja lähteä itse toiseen huoneeseen. En koe sitäkään mitenkään hankalana, joten en ole vielä yrittänyt saada päiväuniasiaakaan muuttumaan. Taidan siinäkin mennä pojan tahtiin.

Tuo sama rumba on siis täälläkin edessä, että saa pojan oppimaan täysin yksin nukahtamisen. Tuo pikku hiljaa kauemmas siirtyminen saattaisi ehkä toimia meilläkin sitten kun sen aika on. Nyt vielä kuitenkin pojalle tuntuu olevan tärkeää se, että olen vieressä hänen nukahtaessaan, vaikka poika kyllä tietää hyvin, että lähden siitä heti kun hän nukahtaa.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä kaikki lapset nukkuvat samassa huoneessa. Nuorin on nyt 2v8kk ja vanhimmat täyttävät ihan juuri 5v. Aikuinen on huoneessa niin pitkään, että yleensä kaikki kolme ovat jo unessa. Yhden isomman voi jättää yksinään valvomaan, mutta nuorimman pitää olla ainakin jo nukkumassa, ennen kuin huoneesta voi poistua. En ole kokenut asiaa ongelmana. Isompiakin vielä usein mietityttää päivän asiat iltaisin ja on ollut kausia, kun pimeä pelottaa. Päiväunet nuorin nukkuu meillä vielä rattaissa, isommat eivät kotona enää unia nuku, mutta lukevat itsekseen kirjoja hetken päiväuniaikaan.
 
Meillä 6 v ja 4 v nukkuvat samassa huoneessa ja haluavat, että joku nukuttaa. Käytännössä makaan sohvalla heidän huoneessa ja plärään kännykkää iltasadun jälkeen hetken kunnes nukahtavat. Isomman voi jättää meilläkin valvomaan sänkyyn, nukahtaa kyllä itsekin mutta pienemmän pitää nukkua, jotta huoneesta pääsee pois. Välillä jos ovat tarpeeks väsyneitä voivat nukahtaa myös ihan keskenään, menevät vain sänkyihinsä nukkumaan ja ovi jätetään raolleen. Muuten aina pitää nukuttaa. Vuorotellaan miehen kanssa ja jos pienempi lapsi ei ole nukkunut päikkäreitä niin nukahtaa suht nopeasti. Päiväkoti-iltoina kestää kauemmin kun nukkuu siellä aina päikkärit.. Suurempi harmi meillä on kuitenkin yöheräily ja se kun juoksevat aina keskellä yötä meidän sänkyyn.. Yleensä aamulla siis 4 ihmistä samassa sängyssä..
 
Eli tuohon aloittajalle voin sanoa ettei varsinaista unikoulua ole jaksettu tehdä tässä perheessä, vaikka sitä paljon on suositeltu. Taisteluja riittää meillä muutenkin niin paljon meidän haastavien poikien kanssa, että nukuttamisessa ollaan menty aina sen helpoimman kautta. Pieninä nukutettiin viereen ja siirrettiin siitä sit omaan sänkyyn.
 
Meillä isompi on nukkunut omassa huoneessa jo pitkään, eikä 6-vuotiasta onneksi tarvitse nukuttaa enää.

Pikkuinen nukkuu pääsääntöisesti pinnasängyssä minun sängynpuolikkaani vieressä ( silloin kun siis nukkuu ylipäätään). Joskus joutuu kuitenkin rauhoittelemaan kainaloon. Silloin en kyllä nuku sitäkään vähää kuin normaalisti, koska pienet nyrkit ja jalat tykittävät minua aikalailla jatkuvasti. Mies taas pelkää runttaavansa vauvan, joten nukkuu itse mahdollisimman reunassa.

Ensimmäisille päiväunille pienen saa yleensä vaunuun, muuten nukkuu päivisin yleensä syliin.
 
Meillä on esikoisen ja toisen kanssa mennyt tuo nukkuminen hyvin eritavoin: esikoinen nukkui 1-vuotiaasta omassa sängyssä jopa eri huoneessa (sattuman kautta poikkeavan järjestelyn vuoksi se jatkui, toki piti olla vierellä aina välillä ja yöheräämisiä tuli) ja on aina ollut melko "helppo" nukkuja.
Se mitä me tehtiin esikoisen kanssa oli, että hänen sängyn viereen laitettiin lattialle patja, jossa nukuttaja oli aluksi niin pitkään että lapsonen nukahti. Se toimi ihan ok, koska hän nukkui sitten kyllä hyvin kun nukahti. Siitä sitten pikkuhiljaa siihen, että lähdettiin jo ennen nukahtamista, mutta se sanottiin, että nyt äiti lähtee tuohon keittiöön tms. hyvää yötä. Ei se toki heti toimi 100% mutta kauan ei mennyt kun tottui. Pahin tilanne on, jos hiippailee pois, kun toinen ei vielä nukukkaan tai herää siihen, sen takia kannattanee lapsen valmiustason mukaan edetä siihen, että tietoisesti sanotaan että nyt nukutaan ja äiti/isä on menee tuonne ja on ihan lähellä... ja sitten palataan lapsen kanssa jos hän nousee ja tulee pois.

Kun kakkonen syntyi, tuli silloin 3-v esikoiselle taantuma ja halusi meidän sänkyyn, mutta siirtyi aika pian takaisin omaan kun tykkää nukkua rauhassa :laughing002

Tämä kakkonen sitten... nyt jo 4 v 9 kk ja nukkuu meidän sängyssä vieläkin! Kokeiltiin jossain vaiheessa omassa huoneessa omassa sängyssä nukkumista samalla mallilla kuin esikoista, mutta hän juoksi sieltä aina takaisin keskellä yötä ja jossain vaiheessa lopetettiin yrittäminen, kun meillä vanhemmilla oli paljon töitä ja haasteita muutenkin. Eli valittiin jättää tuo "taistelu" väliin. Hän on muutenkin arempi kuin esikoinen ja koen että tarvitsee meitä silleen enemmän. Toki omasta uudesta sängystä on puhuttu jo pitkään, haluaa parvisängyn kuten esikoisella :) Mutta saattaa jopa päivällä iskeä pelotus, jos jää yksin johonkin.

Luultavasti se oikea hetki tulee sitten kun uusi vauva tulee ja siirrämme oman makuuhuoneen yläkertaan. Ehkäpä sitten 5-vuotiaana hän on valmis henkisesti, kun hänestä tulee isoveli, tästä nyt puhutaan paljon ja on jo sen verran iso että jutut uppoaa :wink
Alustavasti on puhuttu, että jos häntä pelottaa niin sitten laitetaan isosiskon huoneeseen sänky tms. että nukkuu jonkun kanssa samassa huoneessa.
 
Takaisin
Top