Meille perhe huonetta tarjottiin kaksosten syntymän jälkeen, mutta ei sitä voitu ottaa samasta syystä eli lemmikkejä kotona. Kolmannen jälkeen ilmoitin jo heti, ettei tarvita perhe huonetta, kun on isommat lapset kotona. En halunnut edes hotelliin, koska osastolla oli väljää ja sain olla yksin huoneessa.
Haluttiin ja saatiin perhehuone esikoisen synnyttyä. Tälläkin kertaa on toivelistalla ja kätilö sanoi, että on hyvät mahdollisuudet saada se, mikäli ykköstoiveeni polikliininen synnytys ei toteudu. Varmaan osittain siitä syystä, että miehellehän on nyt ensimmäinen lapsi. Esikoiselle ja koiralle hommattu nyt jo hoitopaikat, jotka ovat melko varmoja. :)
Ei saatu Jorvista heti huonetta, joten miehen piti lähteä juuri synnytyksen jälkeen kotiin, mikä oli todella raskasta, kun en uskaltanut jättää vauvaa hetkeksikään yksin ( eli en edes vessaan uskaltanut)
Onneksi seuraavana päivänä saatiin oma huone, koska jouduimme ennenaikaisena syntyneen lapsen pienipainoisuuden takia olemaan sairaalassa pidempään kuin olimme suunnitelleet.
Synnytin pienessä sairaalassa hiljaiseen aikaan. Perhehuone ei ollut erikseen toiveissa, mutta sellaiseen mut kuitenkin laitettiin, koska osastolla oli minun lisäkseni vain yksi toinen äiti samaan aikaan. Siellä sitten oltiin vauvan kanssa kahdestaan, mies meni öiksi kotiin. Totesimme, ettei miehen ole ns. järkeä jäädä myös sairaalaan öiksi, koska kotimme on vain parin kilometrin päässä, ja oli odotettavissa että kotiudumme nopeasti.
Meillä oli toiveissa, mutta perhehuoneet oli jo täynnä. Sanottiin heti synnytyksen alussa, että ei onnistu. Hotelliin oltais päästy, mutta en uskaltanut sinne esikoisen kanssa kun mulle imetys oli iso mörkö ja halusin saada kaiken mahdollisen tuen ja avun siihen. Seuraavan kanssa voisin hotelliin mennäkin, mutta ei ollut kyllä paha olla osastollakaan. :)
Meillä on perhehuone toiveissa ja toivottavasti päästään. Sanottiin, että ne on suunnattu pääosin kauempaa tuleville ensisynnyttäjille ja molemmat pätee meihin. Voihan se kuitenkin olla, että ei silti onnistu, jos ovat täynnä.
Saatiin perhehuone kun oltiin sen päivän ensimmäiset synnyttäjät. Onneksi, tultiin sen verran kaukaa ja esikoinen oli kyseessä. Oli ihanaa saada olla miehen kanssa kaksistaan ja rauhassa saada tutustua vauvaan. Oli jotenkin outoa nähdä toisen käytävän (eli osastohuoneiden) härdelli; äidit ja hoitajat ravasivat edestakaisin huoneiden välillä ja kauhea meteli. Meidän viereinen käytävä oli ihanan hiljainen ja vasta lähtöpäivänä saimme ekat huonenaapurit. Saatiin jopa yhteiskeittiö ja iso jääkaappi yksityiskäyttöön. Oli aika luksusta.
Toivottiin perhehuonetta ja onneksi sellainen saatiinkin. Tosin eipä meiltä onneksi olisi ollut matkaa sairaalalle kuin 3 kilometriä ja mies kävikin kissoja kotona ruokkimassa muutaman kerran päivässä. Oli kuitenkin helpotus että saatiin olla sairaalassa yhdessä :)
Molemmissa synnytyksissä meiltä kysyttiin halutaanko, vastaus tietysti kyllä, ja osastolle siirtymisen aikaan sanottiin ettei perhehuoneita ole. Olisivat jättäänet mieluummin kysymättä kun ei niitä kerran ole. Kyllä siellä neljän äiti-lapsi-parin huoneessakin pärjäsi, ei siinä mitään, mutta hölmöä antaa ensin ymmärtää, että perhehuoneen voi valita, kun kerran ei voi. Paremmin olisi mennyt jos olisi jätetty kysymättä.
Uusimmassa synnytyksessä ei perhehuonetta ollut saatavilla, ei edes kysyttäessä. (Espoon sairaala)
Meillä oli kyllä oma huone, jossa oli oma vessa ja suihku. Mies ei kuitenkaan saanut ruokaa, eikä voinut olla siellä yötä, koska kyseessä ei ollut perhehuone.
Huomasin myös, että seinät osastolla olivat todella ohuet. Kuulin esimerkiksi joka kerran, kun seinänaapuri painoi hälytysnappia (piippasi siihen asti kunnes kätilö tuli paikalle). Myös vauvojen itkut kuuluivat seinien läpi.
Nyt unelmoin perhehuoneesta ja miehen pääsevän mahdollisella kolmannella kerralla mukaan koko sairaalassaoloajaksi. Kummallakaan kertaa ei ollut, vaikka tilaa olisi ollut ja mahdollisuus perhehuoneeseen.
Haluttiin ja saatiin. Tosin meni hiukan hukkaan, kun oltiin suurin osa ajasta vauvan luona eri osastolla ja öisin muiden vauvojen itku seinien läpi piti hereillä.