U
URS
Vieras
Kysyisin ajatuksia.
Asutaan taajamassa kaavoiteltulla alueella. Muutimme tähän pari vuotta sitten.
Naapurissa asuu kaksi esikoisen ikäistä poikaa, toinen juuri saman ikäinen ja toinen vuoden nuorempi. Siis 6- ja puoli ja 5 ja puoli.
Pojat asuvat toisella puolella katua, ja ovat hyvin kokeilunhaluisia ja kontaktiaottavia. Lähes aina kun menemme ulos vaikka matkalla autoon, he huikkaavat "Minne te olette menossa?" ja "Kuinka kauan olette siellä? Mitä ostatte?" Kun tulemme kaupasta takaisin, he kysyvät "Mitä siellä kassissa on?" Tai jos esikoisen kanssa ovat vaikka leikkipuistossa ja käyn hakemassa, he yleensä kysyvät monta kysymystä: "Ai miksi sen pitää lähteä kotiin? Mitä te teette kotonanne nyt?"
Alussa näihin tuli vastattua jotain nopeasti. Nyt olen alkanut miettiä, miten asettaa rajoja, jotta tämä ei alkaisi stressata. En myöskään tykkää huudella "privaattiasioita" pihalla toisille.
Poikien huutelut ja kyselyt osuvat juuri siihen saumaan kun on tultu töistä kotiin ja haluaisi hetken olla hiljaa ja rauhassa. Mieheni on jo pitkään ollut vastaamatta ja vain menee nopeasti autoon - hän ajattelee että näin poikien kiinnostus ikäänkuin lakkaa.
Lapset leikkivät harvakseltaan yhdessä ulkona. Pojat tulivat kesällä usein meille hakemaan esikoista, suoraan ovesta sisään soittamatta ovikelloa. Sitten kun sana ei mennyt perille, ovikellosta otettiin patterit pois. Nyt he saattavat koputtaa pitkän aikaa ja kurkkia ikkunasta jos heille ei avaa (teen etätyötä ja näinä päivinä en ole avannut ovea).
Jotain kommenttia olisi kiva kuulla. Olen asunut niin pitkään kerrostalon rauhassa että tällainen on ihan uusi juttu.
Asutaan taajamassa kaavoiteltulla alueella. Muutimme tähän pari vuotta sitten.
Naapurissa asuu kaksi esikoisen ikäistä poikaa, toinen juuri saman ikäinen ja toinen vuoden nuorempi. Siis 6- ja puoli ja 5 ja puoli.
Pojat asuvat toisella puolella katua, ja ovat hyvin kokeilunhaluisia ja kontaktiaottavia. Lähes aina kun menemme ulos vaikka matkalla autoon, he huikkaavat "Minne te olette menossa?" ja "Kuinka kauan olette siellä? Mitä ostatte?" Kun tulemme kaupasta takaisin, he kysyvät "Mitä siellä kassissa on?" Tai jos esikoisen kanssa ovat vaikka leikkipuistossa ja käyn hakemassa, he yleensä kysyvät monta kysymystä: "Ai miksi sen pitää lähteä kotiin? Mitä te teette kotonanne nyt?"
Alussa näihin tuli vastattua jotain nopeasti. Nyt olen alkanut miettiä, miten asettaa rajoja, jotta tämä ei alkaisi stressata. En myöskään tykkää huudella "privaattiasioita" pihalla toisille.
Poikien huutelut ja kyselyt osuvat juuri siihen saumaan kun on tultu töistä kotiin ja haluaisi hetken olla hiljaa ja rauhassa. Mieheni on jo pitkään ollut vastaamatta ja vain menee nopeasti autoon - hän ajattelee että näin poikien kiinnostus ikäänkuin lakkaa.
Lapset leikkivät harvakseltaan yhdessä ulkona. Pojat tulivat kesällä usein meille hakemaan esikoista, suoraan ovesta sisään soittamatta ovikelloa. Sitten kun sana ei mennyt perille, ovikellosta otettiin patterit pois. Nyt he saattavat koputtaa pitkän aikaa ja kurkkia ikkunasta jos heille ei avaa (teen etätyötä ja näinä päivinä en ole avannut ovea).
Jotain kommenttia olisi kiva kuulla. Olen asunut niin pitkään kerrostalon rauhassa että tällainen on ihan uusi juttu.
