Toimisiko teillä, jos perheenne toinen aikuinen muuttaisi arkipäiviksi toiselle paikkakunnalle työn perässä? Entä pitkät työmatkat (vähintään viikon kestävät)?
Perheellisten etäsuhde
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Minulle olisi liian raskasta, jos mies olisi usein ja pitkään poissa kotoa. Hän järjesteli jo yritysaikana töitään niin, että ennen koronaa työmatkoja oli enää 1-2 vuodessa. Koronan vuoksi on nekin jääneet pois. Varmaan selviäisin, jos miehen työ olisi sellaista, että olisi paljon poissa, mutta pyytäisin sitten muilta läheisiltä apua enemmän. Nyt korona-aikaan ei olla pyydetty ketään apuun.
Mies selviäisi lapsen kanssa hyvin ilman minuakin, mutta ei ole mitenkään realistista, että työni vuoksi joutuisin muuttamaan tai matkustamaan.
Mies selviäisi lapsen kanssa hyvin ilman minuakin, mutta ei ole mitenkään realistista, että työni vuoksi joutuisin muuttamaan tai matkustamaan.
Kyllähän me varmaan hengissä säilyttäisiin, mutta en todellakaan pitäisi siitä. Miehellä on nyt jo vuorotyö jonka lisäksi joutuu joskus tekemään pidempää päivää tai olemaan viikonlopputöissä, mikä on mielestäni lapsiarjen pyörittämisessä ja omakotitalosta huolehtimisessa ärsyttävää. Työmatkakaan hänellä ei ole lyhyt, tulee 1,5h lisää päivään matkoista. Tämä on jo ehdoton maksimi, jos joutuisi reissaamaan tai viipymään muuten pidempiä pätkiä poissa, ei kovin hyvin menisi. Hänelle tässä taannoin tarjottiinkin työtä, jossa palkka olisi hieman noussut, mutta siihen olisi kuulunut jonkin verran reissutyötä. Kieltäytyi juuri reissutyön takia, ei itsekään halua olla enempää pois perheen luota. On suunnitellut työpaikan vaihtoa, jotta pääsisi vuorotyöstä.
Kyllä siitä hengissä selviäisi, selvittiin silloinkin kun mies joutui olemaan pitkiä aikoja sairaalassa. Mutta ei se kunnolla toimisi eikä olisi kenellekään mukavaa. Ehkä asia olisi eri, jos oltaisi kumpikin terveitä, mutta silloinkin ikävä vaivaisi kaikkia.
Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
Varmaan toimisi jos olisi pakko toimia, mutta tuskin pidemmän päälle voisimme sillä tavalla elää. Kävisi liian raskaaksi sille, joka olisi yksin lasten kanssa. Satunnaiset työmatkat nyt tuskin liikaa kuormittaisivat, mutta jos ne olisivat jatkuvia, olisi se kyllä aika raskasta.
Me on menty jo 4-5 vuotta niin, että mies on käytännössä aina arkipäivät työreissuilla ja viikonloppuina sitten yleensä kotona. Joskus menee useampikin viikko, että ei pääse viikonloppuisinkaan kotiin tai sitten saattaa olla päivystys ja lähtö tulee yhtäkkiä tai vaikka keskellä yötä. Raskasta on joo niin omalle kuin miehenkin päälle, mutta jotenkin on vielä selvitty. Nyt kun esikoisen la on maaliskuussa, niin tarkoitus olis hällä vähentää työmäärää ja palata takaisin pelkästään yrittäjäksi, että saa olla enemmän kotona (nyt siis sekä yrittäjänä tekee hommia, että muilla palkollisena).
Etäsuhde kuulostaa jotenkin vieraalta käsitteeltä, ikäänkun ei samaa osoitetta virallisesti asuisi.
Se että puoliso käy kaukana töissä/ opiskelemassa on meillekin ihan arkipäivää ollut koko yhdessäeloajan. En koe kummalliseksi. Aiemmin oli poissa yleensä viikonverran ja sitten joitakin päiviä kotona- nyt ollaan lähes joka yö saman katon alla, mutta yleensä niin että mies tulee kotiin siinä kun lapset on jo nukkumassa. Tuntuu melkein luxukselta että joka päivä kerkeää jutella naamatusten. Hommat meillä pyörii toisistamme riippumatta, ei ole siis käytännön väliä onko toinen läsnä päivittäin.
Oma isä oli lapsuuden myös reissutöissä, yleensä kuukausia putkeen toisella mantereella - ehkä se on itselle normaalimpi tila kun jotenkin tasanjaettu arki..
Lisään vielä että siihen etäämmällä olemiseen kuuluu tietysti myös vahva oma vapaus - asiat saa tehdä ihan oman mielen mukaan. Vaatii luottamusta
Se että puoliso käy kaukana töissä/ opiskelemassa on meillekin ihan arkipäivää ollut koko yhdessäeloajan. En koe kummalliseksi. Aiemmin oli poissa yleensä viikonverran ja sitten joitakin päiviä kotona- nyt ollaan lähes joka yö saman katon alla, mutta yleensä niin että mies tulee kotiin siinä kun lapset on jo nukkumassa. Tuntuu melkein luxukselta että joka päivä kerkeää jutella naamatusten. Hommat meillä pyörii toisistamme riippumatta, ei ole siis käytännön väliä onko toinen läsnä päivittäin.
Oma isä oli lapsuuden myös reissutöissä, yleensä kuukausia putkeen toisella mantereella - ehkä se on itselle normaalimpi tila kun jotenkin tasanjaettu arki..
Lisään vielä että siihen etäämmällä olemiseen kuuluu tietysti myös vahva oma vapaus - asiat saa tehdä ihan oman mielen mukaan. Vaatii luottamusta
Mulla oli mietinnän paikka, jäädäkö tänne yksin lasten kanssa vai muuttaa miehen työn perässä. Päätettiin muuttaa kaikki.
Meillä mies on jo vuosia ollut viikot joko reissussa tai sitten toisella paikkakunnalla töissä. Videopuhelut on lapsillekin tuttu tapa pitää yhteyttä. Itse olen jo tottunut tähän semi-yh -arkeen. Meidän suhde on aina välillä ollut etäsuhde, ensin eri maissa, sitten yhdessä, sitten opinnot vei vuodeksi eri kaupunkeihin, sitten taas yhteen, sitten tämä miehen työkuvio joka jatkunut jo lähes 10 vuotta. Korona-aika oli ihanaa kun saatiin olla yhdessä koko kevät etätöissä ja vastoi odotuksia tultiin juttuun hyvin harmonisesti.
Nyt kun en enää yritä työllistyä nykyiselle paikkakunnalle, päätettiin muuttaa lähemmäs omaa ja miehen työtä sekä omia vanhempiani. Työmatkat lyhenee molemmilla ja tukiverkko on vieressä. Joku voisi kysyä miksi vasta nyt tämä päätös mutta vanha koti on niin ihana, jätetään se vapaa-ajan asunnoksi niin ei tarvitse hyvästellä kavereita jne. Mutta kyllä uskon että elämänlaatu paranee kun molemmat päästään töiden jälkeen kotiin ja tarvittaessa isovanhemmat jeesaamaan. Ei se suhde etäisyydestä niinkään kärsi mutta lasten kanssa on joskus haastavaa, plus omat iltamenot viikolla ovat olleet nollassa.
Nyt kun en enää yritä työllistyä nykyiselle paikkakunnalle, päätettiin muuttaa lähemmäs omaa ja miehen työtä sekä omia vanhempiani. Työmatkat lyhenee molemmilla ja tukiverkko on vieressä. Joku voisi kysyä miksi vasta nyt tämä päätös mutta vanha koti on niin ihana, jätetään se vapaa-ajan asunnoksi niin ei tarvitse hyvästellä kavereita jne. Mutta kyllä uskon että elämänlaatu paranee kun molemmat päästään töiden jälkeen kotiin ja tarvittaessa isovanhemmat jeesaamaan. Ei se suhde etäisyydestä niinkään kärsi mutta lasten kanssa on joskus haastavaa, plus omat iltamenot viikolla ovat olleet nollassa.