Perhe on pahin

August14

August14

Sanavalmis juttuseppä
Elokuunmammat 2014
Elomammat 2017
Huhtikuiset 2021
Minun on nyt pakko päässä jonnekkin avautumaan..

Minulla on sisko, jota en toisinaan siedä yhtään! Hän on minua paljon vanhempi ja on olevinaan kaikkitietävä. Haukkuu minua ja ei välitä minun mielipiteistä. Pitää minua huonompana ja hän tietää, että olen herkkä, niin hän piikittää minua juuri sinne missä se minusta pahimmalle tuntuu (esim. Lemmikkini ovat minulle erittäin tärkeitä ja ne on minun perhettä myös, niin tämä haukkuu minut paskaksi eläimenomistajaksi).
Minulla ei saa olla omia periaatteita, esim. Sanoin etten juo juustomaitoa, kun se on pästöröimätöntä maitoa, niin tämähän alkaa nalkuttamaan, että luuletko siitä listerian saavasi, hän juo ja ikinä mitään ei ole tullut.. So what.? Minä noudatan neuvolan antamaa ruokaohjetta, ei niitä turhaan ole kirjoiteltu.. Minä teen mitä itse haluan ja tehköön hän mitä ikinä itse haluaa.. Mutta ei tämä hänen päähänsä käy.. Sitten piikittely jatkuu ja menee sellaisiin asioihin, joista minä tiedän pikkuisen enemmän, kuin hän, kun olen kolme vuotta käynyt koulua siihen liittyen ja ihmettelen miksi tämäkin piti tähän riitaan ottaa esille?
Sitten vielä kyselee miksi minä olen hänelle niin äkäinen, itse hän sen aiheuttaa!!! Miksi on niin paskamainen minulle voisin kysyä..
Kukaan ei ole täydellinen, eikä hänkään ole, mutta miksi minua pitää aina olla piikittelemässä??
Taas piti itku kurkussa lähteä anoppilaan, omien vanhempien luonta, jossa siskokin oli käymässä...
Äitini on narsisti, mutta olen oppinut jo elämään sen kanssa.. Mutta tuo sisko on jotain järkyttävää, jota en vain kestä..

Onneksi oma koti on pian valmis niin, ei tarvitse kärsiä siskoni seurasta..

Onko muilla suvussa/lähipiirissä ihmisiä joita ei vain voi sietää.? Minulla tämä aiheuttaa vain päänsärkyä ja pahaa mieltä..
 
Onko sun sisko aina käyttäytyny noin vai onko tää alkanu vasta sun raskausuutisten jälkeen?

Jotkut ihmisethän tallaa muita alemmas saadakseen oman itsetunnon pönkitettä. Tosi kurjaa jos on vielä noin lähisukua :(
 
Aina se on ollut sitä, mutta pahemmaksi muuttunut ajan kanssa..
Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi, hän vain pönkittää omaa itsetuntoaan sillä..
 
mun äiti on alkoholisti ja narsisti. kestin vuositolkulla hänen ailahtelevaa käytöstään, vittuiluaan ja mitätöintiään sekä mielivaltaista käytöstään, kunnes viime kesänä tuli viimeinen niitti. äiti nimittäin heitti mut, miehen, tytön ja koiran asunnostaan tietäen ettei meillä ole paikkaa minne mennä. sen jälkeen lähetin hänelle erittäin avautuvan sähköpostiviestin, jossa ilmoitin, ettei me olla enää tekemisissä hänen kanssa, hän ei oo tervetullut meille eikä tapaa meidän lapsia ennenkuin hoitaa itsensä kuntoon. välillä mä kaipaan äitiä, kun haluaisin jutella jostain äitiyteen liittyvästä, mut useimmiten en, koska mun kertomia asioita hän käyttää vaan aseena mua vastaan. ennen tota kesän tapausta jouduin vaihtamaan puhelinnumeron jatkuvan äidin häiriköinnin vuoksi ja estin hänet myös mun sähköpostista. onneksi muu perhe (isä, hänen vaimonsa ja sisko on kohtuunormaaleja ja heidän kanssa mulla on hyvät välit)
 
Oma isäpuoleni on myös narsisti ja hyökkää aina heikoimman kimppuun henkisesti. Asuttiin miehen kanssa äitini ja tuon kyseisen kuspään kanssa saman katon alla 4 kk kun esikoista odotin. Jos hän ei muuta keksinyt veti tuon saman eläimen omistaja kortin esiin aina sillon tietenkin kun mieheni ei ollut kotona. Tilanteet päätty siihen aina että itku silmässä palloilin pihalla pari tuntia.
Sillon ku olin nuori oli mukana myös fyysistä väkivaltaa ja henkistä nyt olen päässyt neuvopsykologille purkamaan näitä menneitä. Viime raskaus aikana ei koskaan onneksi lyönyt tms.
 
joo siis mun teoria on et mitä vähemmän (mun tapauksessa ei ollenkaan) on tekemisissä narsistin kans, sitä vähemmän se saa aseita muita vastaan. munkin äiti kävi päälle, kun olin teini, mut sit se loppui, kun se tajusi et osaan puolustaa itseäni. me yövyttiin kerran autossa siskon, hänen silloisen poikaystävän, exän ja koiran kanssa, kun äiti heitti meidät ulos kämpästään.

oon aina pitänyt useiden kuukausienkin "taukoja" häneen ja sit ollaan aina selvitetty välit jotenki. viimekesäinen tempaus oli viimeinen niitti: kestän kyllä sen, että mulle tehdään paskaa mut en sitä et sitä tehdään mun lapselle! eikähän tyttö olekaan kuin näyttelyesine mun äidille, sitä kiinnostaa kyllä esitellä tyttöä kavereilleen ym., mutta itse hoitaminen ei vähääkään eikä hän edes yritä olla selvinpäin, kun ollaan käyty siellä tytön kanssa. äiti yritti jopa ehdottaa kesällä et oisin jättänyt tytön hänen kanssa, mutta siinä avautumissähköpostissa ilmoitin hälle, etten jättäisi edes meidän koiraa hänen hoitoonsa. anteeksi tää avautuminen, toi nainen (jota pitäisi myös äidiksi nimittää) saa mun veren kiehumaan!
 
Sama meillä ei olla hirveesti oltu sen äijän kanssa tekemisissä viime kevään jälkeen. Äitini on mitä ihanin ihminen maan päällä kantaa, mutta ei voida poikaa antaa hoitoon sinne vaan äitini tulee aina meille kun luotto hänen mieheensä on mennyt täysin. Kyllä äiti on nyt kuukauden päivät sanonu että hänen miehensä ei oo juonu tippaakaan ja on rauhottunu mut ei pysty luottaa et millon naksahtaa päässä taas.
 
August14: Oli kuin ois lukenu omasta tilanteestaan.. :/ Kerron yv:llä lissää, ois mukava vaihtaa mielipiteitä.

Minullakin kokemusta elämisestä narsistisen, äärimmäisen mustasukkasen, kontrollifriikin ja ennenkaikkea katkeran ja huonon omantunnon/itsetunnon omaavan siskon kanssa.
Asiat on ollu siedettävällä mallilla, kunnes kerroin että oon raskaana... Asiat on tällä hetkellä aivan päälaellaan, enkä halua olla missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa.. :mad:
 
Muokattu viimeksi:
Tämäpä reilua, aiemmin äitini heitti minut ja mieheni pois heiltä asumasta (oma koti ei ollut vielä valmis), muutimme anoppilaan ja siellä asuttiin loppuun asti, ennen kuin pääsimme omaan kotiimme.
En ymmärrä mistä äidilläni kilahti, mutta nyt siitä on aikaa ja ajattelin käydä hänen luona. Se oli virhe. Sain vain paskaa niskaan ja en saanut edes puheenvuoroa. Mitään emme olleet hänelle tehneet ja hän se vain meidät heitti ulos.. Turha oli yrittää mitään sovitella asiaa..
Miten ihminen voikin olla noin kylmä! Häntä ei kiinnostanut yhtään kuulla vauvasta ym.
Isän kanssa ei ole mitään ongelmaa, olenkin aina ollut isän tyttö, koska hän on niin mukava ja paras isä mitä voi toivoa. Isääni käy sääliksi, koska tiedän äitini huutavan hänelle päivästä toiseen.. Isä jaksaa minulle päivittäin soitella ja jutustella, mutta äidiltä ei sellaista edes voisi koskaan kuvitella.. Isä käy meillä lähes päivittäin ja jaksaa olla aina niin iloinen..
Jotenkin vain tuli ihan itku silmään, kun oma äiti on tuollainen.
Ehkä aika on vain irtautua ja hyväksyä, ettei minulla enää ole äitiä vaan minä olen kohta sitä tyttärellemme..
 
Voi että August, tuntuu todella pahalta sun puolesta.. Mutta ehkä äitisi jossain vaiheessa tulee ottamaan itse yhteyttä tms, jos ois vain kade tai jotain? Eihän sitä ikinä tiedä.. Jaksamisia <3
 
tiedän miltä sinusta tuntuu August :/ tää raskausaika on sellasta aikaa et toivoisi omalta äidiltään tukea, mut on surullista, kun sitä ei saa. mut oon omasta äidistäni oppinut, että vähemmän sattuu, kun antaa hänen elää omaa elämäänsä valitsemassaan seurassa (oman äitini tapauksessa varmaankin yksin ja alkoholin kanssa) ja elää itse omaa elämäänsä ja etsii tukea muualta. onneksi isäsi tukee ja pitää yhteyttä, minunkin tukena on oma isä, vaikkei usein nähdäkään ja soitellaankin vain silloin tällöin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top