Perhe-elämä ja opiskelu

KaisaH

KaisaH

Silmät suurina ihmettelijä
Hei!

Meillä on 1v2kk ikäinen tytär ja olemme mieheni kanssa molemmat opiskelijoita. Minulla on 2 vuotta korkeakouluopintoja jäljellä ja mieheni viimeistelee parhaillaan opintojaan yliopistossa.

Haluaisinkin kuulla muiden perheellisten opiskelijoiden kokemuksia arjesta, opinnoista ja perhe-elämästä. Miten suunnittelette ajankäyttöänne? Tuntuuko koskaan, että opiskelu syö ihan liikaa aikaa siitä ajasta, jonka haluaisi viettää perheen kanssa?

Palasin syyskuun alussa opintojen pariin äitiysloman jälkeen. Mieheni jäi silloin ensin isyyslomalle ja sitten hoitovapaalle silloin 10 kk ikäisen tyttäremme kanssa. Heillä on kotona sujunut hyvin ja olenkin onnellinen, että meillä oli mahdollista tehdä tällainen järjestely.
Korkeakoulussani käytiin viime lukuvuonna yt-neuvottelut, joten itsenäisen opiskelun määrää on lisätty hurjasti. Viime syksy ja alkutalvi olivat henkisesti todella raskaita. Joka ilta tytön mennessä nukkumaan istuin tietokoneen ääreen ja siinä menikin koko ilta kouluhommien ääressä. Ajan olisi voinut käyttää esimerkiksi parisuhteen hoitamiseen tai rentoutumiseen, mutta se ei aikataulujen puitteissa ollut mahdollista. Nyt jännittääkin todella paljon, miten tuleva kevät tulee sujumaan. Jos olen yhtä uupunut kuin viime syksynä koulutehtävien kanssa, pelkään oman jaksamiseni ja myös perheen hyvinvoinnin puolesta. Tunnen huonoa omatuntoa siitä, että käytän iltaisin aikaani opiskelutehtävien hoitamiseen, enkä esimerkiksi mieheni kanssa. Samalla kuitenkin ajattelen, että on meidän kaikkien etu, jos saan opintoni suoritettua ajallaan ja pääsen mahdollisimman nopeasti työelämään.

Millaisia tilanteita ja fiiliksiä muilla?
 
Itsellä la ensiviikolla ja tarkoitus ois kans jatkaa opiskeluja amk-ssa maaliskuussa täysin normaalisti. Meillä opetusta vaan kerran viikossa, toukokuun loppuun. Lisäks pitäis opinnäytetyö saada kasaan. Syksyllä kutsuis vielä viiminen harjottelu, jonka ajan isä luvannut olla vauvan kanssa kotona. Tämän jälkeen ois paperit kädessä :) eli mulle kelpaa kanssa vinkit miten opiskelevat äidit on saanu sovitettua ajan koululle, lapselle ja parisuhteelle.
 
Mä opiskelen nyt ekaa vuotta amkssa. Ja mies aloittaa aikuiskoulutuksen (kestoltaan n. 2v). Meillä 2 lasta, 10/14 ja 11/15 syntyneet. Voin sanoa, että tää on mielenkiintoinen kombo kyllä.

Aikaa ei siis jää kavereihin tms normielämään. Ekan lukukauden kouluhommat tein bussissa, hypäreillä, tai illalla kun lapset olivat menneet nukkumaan. Yleensä kuitenkin pyrin, että illalla on aikaa myös parisuhteelle ja hetki sitä omaakin aikaa. Tentteihin en lukenut ja raportit tein juosten pissien. Toistaseksi oon selvinnyt, mut tuskin tuun selviämään tällä tekniikalla koko opintoja :D joten VINKKEJÄ mullekin :)

Meillä lapset on hoidossa... koska kummankin opinnot ovat päiväopintoja.

Tuilla eletään, eli budjetti on tiukka, mutta tällaiseen nuukailuun on oppinut niin ei me nälkää nähdä :) hyödynnetään kirpparit ja joustaan tarjousten perässä :)

Mut siis voin sanoa, et opinnoissa yllätti kyllä tää työmäärä, mikä tulee kotiin. Opiskelen tekniikan alalla, eli matemaattisia aineita ja kotitehtäviä ihan sikana. Plus milloin mitäkin projektia, jossa ryhmä koostuu imbesilleistä ja koko homma kaatuu sun niskaan. Huhhuh, vieläkin puistattaa viime syksy :D

Mut joo, en ota sinänsä opinnoista stressiä... mulla on kuitenkin kaksi lasta, jotka menee opintojen edelle. Jos tuntuu liian raskaalta, suunnittelen hopsin kevyemmäksi tai pidän tauon. Tarkoitus ois kuitenkin pysyä normi tahdissa ja valmistua neljässä vuodes... katsellaan mitä tulevaisuus tuo :)
 
Sain juuri todistuksen aikuiskoulutuksesta jonka aloitin helmikuussa 2014. Kävin samalla täyspäiväisesti töissä. Työt ja opiskelut jäi sairas- ja äippäloman myötä tauolle keväällä 2015 ja palasin kesällä 2016 töihin ja opintoihin. Opintoja oli suhteellisen vähän kotona (kirjalliset tehtävät), pari ylimääräistä harjoittelupäivää tartti tehdä työpaikalla + näytöt. Kotona piti toki päntätä aina näyttöihin ja kirjallisiin kokeisiin ja koin sen ERITTÄIN haastavaksi . Jouduin repimään sen ajan illoista ja varhaisista aamuista ja voin sanoa että en enää IKINÄ aio opiskella ja työskennellä täyspäiväisesti sillon kun on pieni / pieniä lapsia kotona :D mutta toiset siinä onnistuu. Mulla ei pysy pää kasassa sellasessa hommassa, onneks kuitenki ton tutkinnon sain räävittyä kasaan. Tsemppiä! :)

Tää mun kokemus toki hieman eri kun olin myös töissä siinä, ukko kans täyspäiväsesti töissä ja omaa aikaa vievän harrastuksen..
 
Lähdin opiskelemaan, kun lapseni oli 8kk. Opiskelen amk:ssa monimuotona siten, että koulua on vaihtelevasti pari iltaa viikossa + harkat. Ekan lukukauden poika oli hoidossa isovanhemmillaan ja harjoittelun aikana mies oli lomalla. Sitten menin töihin ja poika meni päiväkotiin, 16pv/kk sopimuksella. Loppuajan olen tehnyt keikkaduunia, käynyt koulua ja yrittänyt selvitä. Tiukillehan tää vetää, nyt on opparin teko, syventävät harkat, teoriat... Koulu tiristetään 2,5v valmiiksi.
 
Munkin piti aloittaa monimuotoisena nää opinnot, ns aikuislinjalla. Pääsin siis kouluun 2014, mut olin 2 vuotta äippälomalla ja sinä aikana tää linja lakkautettiin ja aloitin nyt elokuussa normilinjalla. Ja oikeasti, mä en ois mitenkään monimuotana pystynyt hommailee ellei lapset ois ollut ees jossain hoidossa. Mun jälkeläiset kun tuppaa olemaan aika energisia ja vielä pieniä, etteivät ymmärrä jos äidin pitää opiskella.

En siis kotona pysty tekemään juuri mitään koulujuttuja, jos lapset on hereillä :D oonkin miettinyt, et jos oisivat muutaman vuoden vanhempia, tää vois olla hieman helpompaa. Mutta kuitenkin ois kiva saada opinnot sutjakkaasti pakettiin ja työllistyä.
 
Kokemuksena on, että jos muksu on samaan aikaan kotona läsnä, niin ajattelutyötä ei pysty tekemään. Parempi on pakkautua muualle lukemaan tenttiin tai tekemään harjoitustöitä, ettei ajatus katkea jatkuvasti.

Jos lapsi on päivähoidossa tai toinen vanhempi hoitaa lasta kotona, niin opinnot sujuvat mukisematta kun niihin suhtautuu kuin kävisi päivätöissä normaalisti. Tekee sen max. 8 tuntia ja sitten loppaika on vapaalla kotona - ehdottomasti on varattava aikaa parisuhteelle ja vähän itsellekin. Toki nopea valmistuminen on koko perheen hyöty pitkällä juoksulla rahallisesti, mutta kuinka paljon siitä on hyötyä, jos parisuhde ei kestäkään tai menee huonoon jamaan?

Eri asia on yrittää itse sekä hoitaa lapset että tehdä samalla opintoja. Siinä väistämättä kuluu omasta ja parisuhteen ajasta opiskeluun. Jos mahdollista, niin hyödyntää isovanhempia ja kavereita muksujen hoidossa ja karsii kaiken muun turhan tekemisen pois.
 
Meillä tosiaan se tilanne että lapsi vasta syntymässä nyt tammikuun aikana ja opinnot jatkuu jo maaliskuussa. Koulupäivät saadaankin sumplittua isännän vuorotyön vuoksi hyvin. Mutta just toi mua jännittää/pohdituttaa et miten pystyn keskittymään kotona tenttiin lukuun ja kirjallisiin tehtäviin, kun isäntä on töissä ja vastasyntynyttä nyt ei hoitoon voi eikä edes viitsi laittaa (ei sukulaisille eikä päivähoitoon). Mut avoimin mielein menen ja tosiaan jos alkaa tuntumaan ettei homma toimi ni koulu saa siirtyä sivuun. On se lapsi kuitenkin niiiin paljon tärkeempi kuin nopea valmistuminen:)
 
Meillä (tai siis minulla) opiskelu taas jatkuu ja vähän jo kauhistuttaa. Yliopistossa, esikoinen reilu 3, uusi tulokas toukokuussa (juuri tenttien jälkeen LA). Syksyllä tämä kombinaatio ja alkuraskauden väsymys veti kaikki mehut, elämä oli vain selviytymistä. Yritän tehdä nyt mahdollisimman paljon ja katsoa, millainen pieni tulokas oikein on sekä miten opiskelut onnistuu ensi syksynä.

Ei minulla mitään vinkkejä ole alkuperäiseen kysymykseen. Itseänikin hirvittää, mutta onneksi tämä on vain parin vuoden projekti.
Kotona en ole kyllä pysty tekemään yhtään mitään, jos olen yksin tytön kanssa. Vaikka tyttö on helppo, jo aika iso ja omatoiminen, niin aina aika ajoin tuli kesketyksiä, joissa äidin apua tarvittiin välttämättä. Korkeintaan Pikku Kakkosen ajan voin itse opiskella ilman keskeytyksiä. Viime syksynä sekin aika meni raskaushouruissa nukkuessa.

Hannaka: Ole vain itsellesi armollinen. Vastasyntynyt, omat hormoonit, yöheräilyt, mahdollinen koliikki ym. saa vanhemman ihan raunioksi ilman lisähommakaan.
 
Juuri tuo itsellänikin on suurin ongelma, että en saa ainuttakaan kouluhommaa eteenpäin silloin kun lapsi on hereillä. Ja mielelläni käytänkin kyllä hänen hereilläoloaikansa hänen kanssaan puuhasteluun.

Raha on tietenkin myös yksi asia, joka vaivaa vähän väliä. Elämme tällä hetkellä asumistuella, lapsilisällä, minun opintotuellani ja miehen kotihoidon tuella (+ täsmälisällä). Ylimääräistä ei siis jää ja olenpa opintolainaakin nostanut jo useamman satasen syyskuun alun jälkeen.

Ongelma meillä on se, että miehenkin täytyisi ehtiä opiskella hoitovapaan ohessa jonkin verran. Aina, kun mulla on vapaapäivä/lyhyt päivä, käytän lopun ajan päivästä lapsen hoitoon, että mieskin voi opiskella. Itse opiskelen iltaisin, vaikka en millään jaksaisi. Välillä tuntuu pahalta, kun mies sanoo, ettei hän jaksa opiskella iltaisin ollenkaan. Minulla ei ole vaihtoehtoja. Haluan kuitenkin saada kurssit suoritettua ajallaan, koska tiedän, että jos jätän niitä muille lukukausille rästiin, kiireisistä ajoista tulee sietämättömiä. Syksyllä elämäni varmaankin pelasti jo 2.12 alkanut joululoma. Jos joulukuukin olisi pitänyt vielä paahtaa samaa tahtia kuin muu syksy, en tiedä millaisessa tilassa olisin juuri nyt.

Kiitos kaikille vastauksista <3 Antaa voimaa jaksaa, kun tietää, että on muita jotka kamppailevat ihan samojen asioiden kanssa. Jatketaan ihmeessä keskustelua!
 
KaisaH: Tuossa teidän tilanteessa varmaankin priorisoisin, jos vain on mahdollista. Jos miehesi on jo lähes valmis opinnoissaan, niin hänen nopea valmistumisensa helpottaisi paljon teidän arkea (ja työpaikka raha-asioita). Jos sinulla menee opinnoissa kauemmin, niin silloin varmasti perheenä voisi olla parasta satsata lyhyellä aikavälillä miehesi opiskeluun. Tämä tietysti tarkoittaa, että miehesi pitää sitoutua olemaan valmistumisensa jälkeen lapsen kanssa ja hoitamaan kotianne myös toivottavan päivätyön ohella, jotta sinä saat vuorostaan rauhaa opiskeluun ja mahdollisten rästikurssien suoritukseen.

Voit miettiä myös onko mahdollista saada lapsi hoitoon edes päiväksi viikossa, vaikka vaihtarina ystäväperheen kanssa tai teidän vanhempien sukulaisten toimesta ym.
 
Meidän koulussa onneksi opettajat on aika joustavia näitten lasten kanssa. Ovat sanoneet et jos lapsi syö ja nukkuu ni saa ottaa mukaan luennolla (taapero perheessä tä ei tietenkään toimi). Toki se on sit paljon lapsesta kiinni ettei se häiritse tunnilla muita ja et pystyykö itse keskittymään luentoon jos on vauva mukana. Vähän toi asia mietityttää ottaa vauva sillon tällön tunnille, jos mies ei pysty työvuoroja muuttamaan.. Saa nähdä..
 
Täällä myös sama tilanne. Meillä laskettu aika puolentoista viikon päästä ja teen nyt samalla gradua, pitäisi kevääksi olla valmis.
Muutama kurssi käymättä vielä, voi kyllä olla että jää ensi syksyyn, tuntuu et ei pysty enää keskittymään opintoihin yhtään. Lisäksi kevään viimeisellä kurssilla on läsnäolopakko, ja koska yliopisto toisella paikkakunnalla joutuisin vauvan kanssa matkustamaan sinne joka viikko. Ahdistaa jo valmiiksi tosi paljon, jos vain saisin tän gradun kasaan tänä vuonna ni sit oisin jo ihan tyytyväinen...
Isä kyllä tekee töitä kotona ja voi hoitaa samalla vauvaa, mutta silti oma pää niin tyhjä et ei kyl tunnu siltä et pystyisi opiskeluihin.
 
Takaisin
Top