Nia
Puuhakas puhuja
Kerronpa peräpukamista, koska kukaan ei ollut minulle kertonut.
Sain synnyttäessä ikäviä peräpukamia. Muutama pieni pehmeä ja yksi iso pikkurillin pään kokoinen kova. Kotiin päästyä oli hiukan kipeä ja pehmensin ulostetta jauheella ja hain apteekista voidetta. Pukama alkoi rauhoittua, mutta ärtyi sitten uudestaan, en tiedä miksi. Yhdellä vessa reissulla sitten kova pukamani rupesi vuotamaan kovasti verta, ihan siis pönttö täyteen ja ruuuunsaasti enemmän kuin jälkivuoto. Ei se auttanut kuin päivystykseen lähteä.
Päivystyksessä minut tutki ihana lääkäri, mies, joka otti hyvin minut huomioon ja teki oloni mukavaksi. Peräpukamani oli trombosoitunut, eli siellä oli hyytynyttä verta sisällä ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhkaista se. Lääkäri sanoi, että puuduttaminen käy yhtä kipeää kuin itsetoimenpide ja kipulääkettä ei vaikuta antaa, koska se toimii niin hitaasti, siispä mentiin ilman kivunlievitystä. Peräpukamaan tehtiin n. 1cm viilto ja verihyytymät puristeltiin sieltä ulos. Kipeäähän se teki, mutta kun synnytys oli vielä niin vahvasti mielessä, niin kipu oli erittäin pientä siihen verrattuna. Sain ohjeeksi suihkutella ja laittaa peräpukamavoidetta aina ulostamisen yhteydessä. Kotiin päästyä haava vuosi kuin seula. Suihkussa kylppärin lattialainehti verta. Sitten vuoto helpottui ja pystyin nukkumaan yön yli. Peräaukko ei puhkaisun jälkeen ollut enää kipeä.
No eipä mitään, seuraavana aamuna heräsin ja peräaukossani oli UUSI YHTÄ ISO KOVA PUKAMA?! Päivän sitä suihkuttelin ja rasvailin ja kun kipeytyi kovin, niin ei auttanut, kuin lähteä uudestaan päivystykseen. Päivystyksessä lääkäri totesi, että pukamassa on viilto, että se on se sama mikä eilenkin, että siellä on uusi hyytymä sisällä. Ei auttanut muu kuin tehdä uusi viilto ja puristella taas klöntit ulos. Tämä toinen kerta teki paljon kipeämpää kuin ensimmäinen kerta, varmasti juuri sen takia, että samaa aluetta oli kopeloitu jo edellisenä päivänä. Nyt muutama tunti puhkaisusta olen vieläkin erittäin kipeä ja toivon vain, ettei tuo sama pukama TAAS uusiudu aamuun mennessä. Pelkään mennä käymään vessassa ja yritän pidätellä molempia hätiä mahdollisimman pitkään.
Että niin, kuulemma hyvin yleinen vaiva, että suunnilleen kaikille synnyttäjille noita tulee. Toivottavasti ette pitäneet tätä juttuä ällönä. Minä olisin arvostanut, jos joku olisi minulle kertonut, että tällaista voi olla odotettavissa. Kivuliainta koko sektiosta paranemisessa ovat olleet nimenomaan nämä pukamat ja valtava suolistomahakipu, sekä ripuli. Haavan kanssa kyllä pärjää.
Sain synnyttäessä ikäviä peräpukamia. Muutama pieni pehmeä ja yksi iso pikkurillin pään kokoinen kova. Kotiin päästyä oli hiukan kipeä ja pehmensin ulostetta jauheella ja hain apteekista voidetta. Pukama alkoi rauhoittua, mutta ärtyi sitten uudestaan, en tiedä miksi. Yhdellä vessa reissulla sitten kova pukamani rupesi vuotamaan kovasti verta, ihan siis pönttö täyteen ja ruuuunsaasti enemmän kuin jälkivuoto. Ei se auttanut kuin päivystykseen lähteä.
Päivystyksessä minut tutki ihana lääkäri, mies, joka otti hyvin minut huomioon ja teki oloni mukavaksi. Peräpukamani oli trombosoitunut, eli siellä oli hyytynyttä verta sisällä ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhkaista se. Lääkäri sanoi, että puuduttaminen käy yhtä kipeää kuin itsetoimenpide ja kipulääkettä ei vaikuta antaa, koska se toimii niin hitaasti, siispä mentiin ilman kivunlievitystä. Peräpukamaan tehtiin n. 1cm viilto ja verihyytymät puristeltiin sieltä ulos. Kipeäähän se teki, mutta kun synnytys oli vielä niin vahvasti mielessä, niin kipu oli erittäin pientä siihen verrattuna. Sain ohjeeksi suihkutella ja laittaa peräpukamavoidetta aina ulostamisen yhteydessä. Kotiin päästyä haava vuosi kuin seula. Suihkussa kylppärin lattialainehti verta. Sitten vuoto helpottui ja pystyin nukkumaan yön yli. Peräaukko ei puhkaisun jälkeen ollut enää kipeä.
No eipä mitään, seuraavana aamuna heräsin ja peräaukossani oli UUSI YHTÄ ISO KOVA PUKAMA?! Päivän sitä suihkuttelin ja rasvailin ja kun kipeytyi kovin, niin ei auttanut, kuin lähteä uudestaan päivystykseen. Päivystyksessä lääkäri totesi, että pukamassa on viilto, että se on se sama mikä eilenkin, että siellä on uusi hyytymä sisällä. Ei auttanut muu kuin tehdä uusi viilto ja puristella taas klöntit ulos. Tämä toinen kerta teki paljon kipeämpää kuin ensimmäinen kerta, varmasti juuri sen takia, että samaa aluetta oli kopeloitu jo edellisenä päivänä. Nyt muutama tunti puhkaisusta olen vieläkin erittäin kipeä ja toivon vain, ettei tuo sama pukama TAAS uusiudu aamuun mennessä. Pelkään mennä käymään vessassa ja yritän pidätellä molempia hätiä mahdollisimman pitkään.
Että niin, kuulemma hyvin yleinen vaiva, että suunnilleen kaikille synnyttäjille noita tulee. Toivottavasti ette pitäneet tätä juttuä ällönä. Minä olisin arvostanut, jos joku olisi minulle kertonut, että tällaista voi olla odotettavissa. Kivuliainta koko sektiosta paranemisessa ovat olleet nimenomaan nämä pukamat ja valtava suolistomahakipu, sekä ripuli. Haavan kanssa kyllä pärjää.
