Tiedän tunteen varsin hyvin! Olin onnellinen raskaudesta mutta samalla ahdistunut kun ei voinut hallita kroppaansa mikä on ollut aina "palatsini". Oon ollu aina tosi kriittinen omasta itestäni. Mulleppas kävi sitten vallan kivasti, paino lähti nousuun vaikken istunu himassa sipsipussi kainalossa :D Neuvolatäti kommentoi "noh, kyllä se nyt vielä on normaaleissa rajoissa..." no eipä mua paljoa auttanu kun piti isommat housut ostaa jo kolmannella kuulla :D sillon tosin ei naurattanu. Noh osa syy tosi oli jumalattomat liitoskivut sekä selkäkipu joten liikkuminen oli vähäistä ja sekin tippalinssissä..ymmärrettävää siis etten tehny päivittäisiä juoksulenkkejä!
Loppu ajasta en edes kertonu terkalle painoa oikein koska en jaksanut kuunnella niitä puheita...
Diipadaapa, laskettunapäivä Muruni irtisanoi itsensä yksiöstä ja paino oli silloin komeat 89kg! Jihuu! Painoa siis kertynyt apauttiarallaa 30kg...kyllähän sitä itku monesti tuli kun suihkuun mennessä vilkaisia peiliä, vauva vatsa tietysti ihana mutta kaikki muu ylimääräinen hötö ja arvet, mahassakin söpöt, ihan ku tiikerin raapasu...no juu Muru siis syntyi, kaikki meni hyvin...onnellinen olin mutta imetys ei vaan lähtenyt sujumaan ja sitten tuli raju rintatulehdus, se loppui siihen...en siis ole tiputtanu imettämisellä sitä tarkotan. Olivia on nyt 7kk 1vko ja nuo kaikki 30kg on valunut lenkkipoluille ympäri Pirkanmaata :) Tosin oon tehny paljon muutakin kun lenkkiä mutta kaiken kotona, ei siis vaadi salia! Näin kun on sinkkumamma niin toki tekee kaiken juosten ja on ehkä fyysisesti kuluttavampaa mutta tuskin vaikuttaa paljoakaan :) Enkä oo eläny nälkäkurkena vaan terveellisesti syöny ja pitäny herkkupäivät...
Siispä, nyt nautit odotusajasta ja tulevasta murusta :) Painoa tulee minkä verran tulee mutta ei tule jäädäkseen ;) Sitten vaan peppu piukeena lenkille vaunujen kanssa niin kyllä ne siitä kuluu :) Onnea odotukseen!