Pelottaako synnytys?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Kaikki varmaan jännittää synnytystä jossain määrin, mutta voiko sinun kohdalla puhua synnytyspelosta? Ehkä synnytystä pelkäävät voisi löytää täältä vertaistuen. :) Tuolla voi myös arvioida pelon laatua ja määrää: https://www.vau.fi/testit-ja-tyokalut/pelkaatko-synnytysta-testaa-pelkosi-laatu/

Itse en pelkää sinällään synnytystä, mutta hieman pelottaa, että toinenkin synnytys päätyy sektioon. (Lienee tarpeen puhua sektiosta jonkun kanssa...)
 
Kuten Vargynjakin, en minäkään koe että pelkäisin synnytystä, mut jotenkin aina kun alan miettiä toista lasta ja synnytystä niin iskee semmonen ajatus/pelko siitä että ei ehdittäis ajoissa sairaalaan.

Ehdittiin olla tunti sairaalassa ennen tytön syntymää, ja "niinkin kauan" vain sen takia, että vauva oli korkealla ja ponnistusvaihe venähti.. oikeestaan mitään jutteluapua en saanut siihen synnytyksen osaan mikä ei tapahtunut sairaalassa ja se harmittaa, mistä uskon tän mun fiiliksen kumpuavan.
 
En ole pelännyt synnytystä edes ennen esikoista. :) oon jo lapsesta asti jollain tavalla viehtynyt synnyttämisestä, mua kiinnosti tv:stä kaikki synnytysjutut esim sairaalasarjoissa. :p

Neljättä ponnistaessa elokuussa ekaa kertaa pelkäsin, johtui varmaan stressihormoneista ja hallinnantunteen menettämisestä, kun kaikki eteni lopulta tosi nopeasti enkä halunnut kivunlievitystä. Mutta se meni nopeasti, 6min. JOS vielä synnyttäisin niin pitäisi työstää tuota kokemusta, mutta en tiedä vaikuttaisiko se negatiivisesti kumminkaan, en usko.
 
Kaksosten synnytys vähän ehkä pelotti, sillä riskit ovat normaalia isommat ja tiesin, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kolmannen synnytykseen menin hyvin luottavaisesti. Tuo viimeisin synnytys oli sen verran hyvä kokemus, ettei mahdollinen seuraavakaan synnytys ainakaan tällä hetkellä tuntuisi pelottavalle. Tietysti sen hetken tilanne (raskausviikot, sikiön asento, istukan paikka, raskauden kulku jne) vaikuttaisi paljon, että millä mielellä synnykseen lähtisi. :)
 
Pelkään edellisen synnytyksen takia. Mikään ei mennyt kuten piti, johtuen oman terveydenhoitajan puutteellisen ammattitaidon takia. Oli myös lähellä, ettei käynyt huonosti minulle tai vauvalle. Vaihdoin heti terkkaria vauvan synnyttyä, kunpa olisin älynnyt/osannut vaihtaa aiemmin. Ensimmäisellä kerralla luotin, että olen osaavissa käsissä ja minua sekä vauvaa tutkitaan riittävästi raskauden aikana.

Onpa muuten kiva, että on tollanen synnytyspelkotesti olemassa! Itestä ainakin tuntuu, että on vaikea arvioida omaa pelkoa.
 
En pelännyt ennen ensimmäistä lasta, mutta sen jälkeen pelkäsin. Pelkäsin pitkittynyttä järkyttävää kipua ja että taas kävisi niin, että vauva joutuisi teholle heti synnyttyään. Kävin kerran pelkopolilla, mutta minulle osui sopimaton henkilö keskusteluavuksi enkä kokenut hyötyneeni käynnistä oikeastaan millään tavalla. Onneksi toinen synnytys sujui paremmin, vaikka olikin taas pitkä ja todella kivulias. Kolmannen kohdalla en enää pelännyt vauvan terveysongelmia, mutta kipua ja synnytyksen pitkää kestoa kyllä - en kuitenkaan enää niin paljon kuin edellisellä kerralla. Kolmas synnytys olikin sitten paljon edeltäjiään nopeampi.
 
Synnytys itsessään ei pelota (odotan esikoista), mutta pelkään että kohdalleni sattuu töykeä kätilö.
Olen luonteeltani hyvin puhelias ja iloinen, mutta en osaa oikein pitää puoliani missään tilanteessa tai vaatia mitään ja menen epäystävällisten ihmisten kohdalla lukkoon.
Synnytys tulee olemaan hetki, jolloin olen tuskissani, peloissani ja haavoittuvainen ja viimeinen asia mitä siinä hetkessä haluan on epäystävällinen ja tiuskiva kätilö.
Luojan kiitos mieheni tulee mukaan ja tiedän että hän osaa pitää puoliani tarpeen tullen.:Heartred Muistan kun vuosia sitten minulta leikattiin umpisuoli ja hän oli sairaalassa katsomassa minua leikkauksen jälkeen. Minulle tuli yhtäkkiä todella huono ja huimaava olo, eikä kukaan tullut vaikka painelin kutsunappia. Hän ryntäsi käytävälle karjumaan, että nyt joku tänne ja heti!!!:grin
 
En koe pelkääväni synnytystä, mutta kyllähän se jännittää! Ei varmaan olekaan synnyttäjää joka ei jossain määrin jännittäis sitä tilannetta, onhan se kuitenki todella iso tapahtuma..Eniten itteä tällä hetkellä jännittää niinkin hassu asia kuin se ite synnytyksen käynnistyminen ja lähdön hetki, että osaa lähteä oikeaan aikaan eikä joudu palaamaan kotiin mutta ei myöskään joudu jäämään ilman kivunlievityksiä :D Samoin jännittää tottakai että meneehän kaikki ylipäätään hyvin ja vauva on terve yms..
 
Tällä kertaa en pelkää synnytystä. Vähän vain mietityttää, että mitenhän mahdetaan ehtiä sairaalaan kun pitää saada isommille lapsenvahti (mistä, kuka suostuu kaikki viisi ottamaan??) ja jos mies on töissä. Mutta ehkäpä nämä tästä selviää, viikkoja vasta 12+0 ja on aikaa miettiä näitä juttuja :happy:
 
Esikoista en pelännyt mennä synnyttämään, koska lääkäri taipui tekemään synnytystapa-arvion ja ultran loppuraskaudessa. Se synnytys ei mennyt ihan putkeen kuitenkaan, vaan sykkeet romahti eikä korjanneet kunnolla, joten imukuppiavusteiseksi meni. Kätilökin toimi hiukan omituisesti.
Tokaa odottaessa en varsinaisesti pelännyt synnyttämistä, mutta pakko oli päästä pelkopolille todentamaan omat tuntemukset edellisestä synnytyksestä (traumoja jäi kätilöstä), ja kuulemaan, ettei tällä kertaa olisi yhtään suurempi riski samoihin juttuihin + saan vaihtaa kätilöä, jos sama osuisi uudelleen. Menin hyvillä mielin synnyttämään :)
 
En pelkää synnytystä, luottavaisin mielin sen suhteen vaikka nyt päätetty 2 sektion jälkeen yrittää alakautta ( takana siis myös 2 alatiesynnytystä).
Eniten pelkään/ jännitän kuinka kauan raskaus jatkuu, edellinen kun syntyi jo 26+6 hätäsektiolla. Toivon, että päästäisiin ns. hyville viikoille vauvan kannalta, on synnytys sitten alatie tai sektio.
 
Esikoista odottaessa en pelännyt synnytystä, mutta jännitti tietysti, kun ei tiennyt mitä tuleman pitää. Synnytys kesti reilun 26 tuntia, koska vauva oli perätilassa (tämän sain tietää vasta synnytyssalissa), mutta koska halusin mielummin alatiesynnytyksen, kuin sektion, niin päätin koittaa alatietä. Ponnistusvaihe kestikin vain 20 minuuttia enkä tuntenut kipua (enkä supistuksia) koko aikana, joten jäi tosi hyvä fiilis synnytyksestä.
Nyt odotan kaksosia eikä edelleenkään pelota synnyttämään meneminen, mutta kieltämättä jännittää tosi paljon, että millon vauvat päättää syntyä ja, että saanhan synnyttää ne alateitse. Sektiota kammoan pidemmän toipumisajan takia. Sitä en halua!
 
En pelkää. Jännittää vain että otetaanko toiveeni tosissaan ja kuunnellaanko minua koska olen ensisynnyttäjä (ja sillä perusteella siis ihan täysin mistään mitään tietämätön keltanokka).
 
Pelkään että joudun synnyttämään alateitse. Onneksi siihen ei kukaan pakota. Neuvolassa sanottiin että vaikka synnytys käynnistyisi ennen sovittua sektioaikaa, tehtäisiin sitten päivystyssektio pelkoperustein.
 
Pelkään. Pelkään sairaalan tuntematonta henkilökuntaa. Muuten synnytys ei pelota. Pelkään että minulle tyrkytetään aiheetta lääkkeitä, ylitseni kävellään, minut maanitellaan tai painostetaan johonkin mitä en tahdo (tästä kokemusta) ja kilttinä tyttönä suostun painostukseen. Tai tuntemuksiani ei oteta todesta (tästäkin kokemusta). Minulle on tulossa doula sekä mies synnytykseen mukaan ❤️
 
Takaisin
Top