Pelottaako synnytys?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Marski_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Marski_

Marski_

Silmät suurina ihmettelijä
Eli niinkuin otsikosta voi jo lukeakin niin haluaisin tietää että kuinka monia ensikertalaisia pelottaa?? Ite oon viikolla 29 nytten ja eilen tuli hirveä pakokauhu synnytyksest. Oon katellu kaiken maailman ohjelmia (esim: Erilaiset äidit, vauvan tarina, 16 and pregnant jne) missä porukka on ihan tuskissaan ja alkoi pelottamaan ihan hirveästi. Kaipa se on ihan normaalia mutta silti.. :D
 
Itselläni on viikkoja jo 39+4, ja kyllä voin myöntää että hieman jänskättää
(lievästi sanottuna...) :D , eli et ole todellakaan ainoa!

Tottakai uudet asiat pelottaa, ja se on ihan normaalia niinkuin sanoit... :)

Mulla onkin ollut tässä aikaa vähän kauemmin "tsempata" itteeni,
ja luulen että kaikki menee ihan hyvin, kun ei ala miettimään että mitenkä paljon se synnytys sattuu yms...
Avopuolisoni on synnytyksessä mukana ja sekin helpottaa hirveästi... :)
 
Onneksi munkin mieheni tulee mukaan niin on sentään jotain tukea siellä :) Ja on joku tuttu jolle voi ihan rennosti raivota jos sellanen tunne tulee. Jos ei olisi miestä mukana niin olisi varmaan aika outoa valittaa ihan tuntemattomille ihmisille kuinka paljon sattuu tmv ..
 
En ole ihan ensikertalainen enää, mutta siksi ajattelinkin rohkaista!
Minä näet pelkäsin aikanaan, niin että lapset oli jäädä tekemättä!!
Siedätyshoito (just synnytyssarjat, nettivideot, erillaiset kokemukset...) auttoivat.

Olen nytkin katsonut joitakin sarjoja ja ensimmäiseksi tulee useimmista mieleen, etteivät he ole valmistautuneet! (tietysti synnytys aina sattuu, mutta usein näyttävät siltä)
Ota eri kivunlievitys mahdollisuuksista selvää, niin osaat ajoissa sellaista pyytää.

Ja mikä auttaa oikeasti suuresti, on rentous ja luottaminen omaan kehoosi!
Esiäitisi ovat kautta aikojen synnyttäneet aivan omin avuin! Luota itseesi! Sama voima piilee sinussakin. (tämä tietysti kuulostaa luomuintoilijahöpöltä...)
Rentoutta mainostan siksi, että jos jännität kovin ja pistät tavallaan vastaan, etkä anna sen hetkittäisen kivunkin hoitaa työtään, synnytys sattuu enemmän!! (Jännittyneisyydellä jännität koko kehosi pistämään hanttiin.)
Jo pelkästään kasvojen rentona pitäminen auttaa! (kuulosta hölmöltä, mutta toimi!) Kun keskittyy kasvojen rentouttamiseen( suu auki, leuka alas ja vaikka hymiset) et keskity kipuun ja oletkin itsekin rento!

Synnytysasennollakin on muuten väliä! Nykyään perinteisen puoli-istuvan tilalle kannattaa harkita muuta.

Täältä löytyy paljon tietoa!:
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=3

Avointa mieltä ja uskoa itseesi. Kyllä se hyvin menee!
 
Kiitoksia, on tosi helpottavaa ja rohkaisevaa ku saa erilaisia niksejä. Nettisivut käyn kattomassa heti. Onneks on viel aikaakin saada pääkoppa tottumaan ajatukseen. :)

Ainiin, Unohdin muuten mainita että asiaa ei yhtn helpota sekään info mitä saa vanhemmilta ja sisaruksilta ja kavereilta että kuinka kamalasti heille on käynyt.. Sun muut kauhutarinat synnytyksestä. 
 
Jännittää kyllä! Tavallaan pelottaa, tavallaan odotan ihan innolla.. Mulla on kans nyt viikkoja 29! Kyllä muakin arveluttaa,että paljonkohan se mahtaa sattua jne., mutta oma äitini on minut ja kaksi muuta sisarustani pukannut ulos luomuna lukuunottamatta jotain kohdunkaulan puudutetta, joten luulen, että eiköhän tästä hengissä selvitä! Olen myös katsonut kaikenmaailman ohjelmia raskaudesta ja synnytyksestä (kätilöt, vauvan tarina, sydänääniä jnejne...) ja välillä se hirvittää kun ne synnyttävät äidit siellä kiroaa ja huutaa ja tuntuu, että pitää pistää telkkari äkkiä kiinni! :D

Olen kuitenkin suht rauhallisin mielin osannut nyt suhtautua lähestyvään synnytykseen, alussa järkytyin enemmän jostain synnytyskuvista ja videoita en uskaltanut edes katsoa, nyt se tuntuu enemmän luonnolliselta, kun tuo vauvakin tuolla sisällä mötkyää ja välillä tuntuu, että ois kiva jos sen sais jo ulos :D (tai vois antaa vaikka miehelle loppuajaksi, tai ainakin pariksi viikoksi). Ja mulla on kans tosiaan ensimmäinen synnytys luvassa.
 
Noni, tosihyvä et on kohtalotovereita noin sanotusti :D 
Mieki jo niin oottelen et tulis jo ulos sieltä. Ei jaksa enää, sitä odottelua eikä sit enää olis niin tylsääkään istua vaa kotona päivät pitkät :D
 
Komppaan totoroa. Mulla takana jo kaksi synnytystä (9/09 ja 9/12). Kannattaa uskoa, että kipu hellittää, kun pääsee synnytyksessä tarpeeksi pitkälle. En sitä ekassa synnytyksessä uskonu, vaikka kätilö sanoi, mutta toisessa sen tiesin ja oikeesti pahin kipu kesti vain hetken. Kipulääkkeet ja kaikki mikä vain itsestä hyvältä tuntuu (mm. liikkuminen, hieronta, painelu, lämpöpussit, suihku tmv) käyttöön, niin varmasti hienosti menee ja pienokainen on rinnalla ennenkuin huomaatkaan. Asennosta sanon kokemuksella, että jos vain vähänkään voit vaikuttaa, niin kokeile ihmeessä kylkimakuuta. Itse ponnistin "pikkukakkosen" maailmaan kyljellään maaten. Polvesta kiinni ja hommiin. Näin paikat aukee paremmin ja häntäluu myötää enemmän. Esikon aikaan mut pakotettiin kääntymään selälleen siihen puoli-istuvaan asentoon juuri ennenkuin lapsi syntyi. Eikä kannata jännittää niitä puudutuksiakaan, mulla kokemusta niin kohdunsuun puudutteesta kuin epiduraalistakin ja pienellä pistolla ne saa tosi nätisti laitettua. Sen jälkeen voi vaikka nukkua. :) Ei voi toivottaa mukavaa synnytystä, joten toivotan vauvantuoksuista tulevaisuutta ja tsemppiä H-hetkeen. :)
 
Tiiulii: Miksi sinut pakotettiin puoli-istuvaan asentoon esikoisesi synnytyksessä? Onko tällaiselle jokin lääketieteellinen selitys? 
 
Hyvä jos jotain voin vähänkin helpottaa!
Kai niillä "kauhutarinoilla" vähän ylpeillään...Ei ne tosiaan helpota! Mutta niissä voi olla myös vahva liioittelun maku!! Aivan kuin miesten inttijutuissa...

Minä, "koskaan en lapsia tee", menin sitten ihan luomuna! Vähän yllätys itsellekin, vaikka siihen lopulta pyrinkin.
Suurin pelko oli, että pakotetaan pitkälleen tai joudutaan keinotekoisesti synnytys käynnistämään.
Toimenpide, kun lisää aina toimenpiteiden mahdollisuutta. Esim epiduraali -> oksitoonitippa-> toinen puudutus-> repeämä kun et enää tunne mitään... Mutten tarkoita että menisi automaattsesti niin!
 

Vieras kirjoitti:
Tiiulii: Miksi sinut pakotettiin puoli-istuvaan asentoon esikoisesi synnytyksessä? Onko tällaiselle jokin lääketieteellinen selitys? 

Ei ollut lääketieteellistä syytä. Uskoisin, ettei "koko totuutta" kerrottu ensimmäisen lapsen tekijälle, joka ei osannut vaatia muuta asentoa. Yleensähän häntäluukin saa paremmin joustettua ja antaa periksi, kun ei makaa sen päällä, kuten puoli-istuvassa asennossa tekee. Kätilölle on helpompi työskentelyasento se puoli-istuva asento. Mut nyt sain tosiaan "ähertää" oman tunnon mukaan kyljellään ja vedin vain päälimmäisen jalan ylös (koukussa) polvesta kiinni pitäen, niin lapsella oli tilaa tulla ulos. :) Näin synnytys oli mukavampi kokemus.
 
Mua nyt ei itse synnytys pelota, onhan noita jo kolme takana (04/07,08/08 ja 02/10) mut lähinnä hieman hirvittää et miten pärjää neljän kans.. :) mä oon ottanu ton esikon ja kolmosen kans epiduraalin mulla ei niin noi kaurapussit tai ilokaasut auta eli niitä nyt tuskin tässäkään otan.. :) kakkonen tuli sectiolla maailmaan niin sai kyl heti niin kauheen hyvät puudutukset että ei sitä tuntenu mitään.. :)
 
no mua ei sillee pelota se, tiedän että se tulee sattuu. Eniten mua pelottaa se jos joudun hätäsektioon tai vauvalla ei oo kaikki hyvin synnytyksen jälkee. mä ainaki innolla haluan kokeilla onks synnytys niin paha :D kokemusta siitäki saa :) mulla viikkoja 32+4 et viel on aikaa :D ja sit ku on mul joku 88km tai 127km matkaa synnytys sairaalaa et seki et kerkeenkö, mut kyl pitäis keretä :D
 
Moi,

No pelottaa ihan älyttömästi ja suhtaudun asiaan niin että tulee olemaan elämäni hirvein kokemus. Kunhan nyt selviäisi siitä hengissa niin hyvä on. Oloa helpottaa se että kivunlievitystä on kyllä tarjolla, mutta huolettaa kuinka pian sitä saa kun oikeasti sattuu (en tarkoita nyt mitään ilokaasua)
 
Takaisin
Top