pelkoja...

Pikku_Myy85

Pikku_Myy85

Keskustelun kolmiottelija
Helmikuunmammat 2015
onko muille tullu vielä mitään synnytyksen jälkeisiä pelkoja?

mua on alkanu hieman ehkä pelottaa... Neuvolassaki avauduin asiasta, helpotti vähäksi aikaa mut nyt tullu takas. Mietin et sit ku tuo mussukka syntyy ni mitä mä sille teen, osaanko hoitaa/käsitellä sitä, tuleeko maitoo, mistä tiedän että se on terve/etteihän siihen satu, osaanko pukee oikeen ettei oo kylmä tai kuuma, rakastanko sitä heti vaikka rakastan sitä nyt jo enemmän ku mitää... Tää lista ois loputon mut tässä osa siitä....
 
Mua kuule pelottaa ihan p****leesti kaikki:eek:
Mun kuopus täytti tänään 10 vuotta ja kohta kaikki alkaa alusta.
Mulla on mainiosti toimiva yh-perhe, mutta sitäkin uhkaa muutos.
Tässä talven aikaan mun piti valmistua toiseen ammattiin ja vaihtaa duuni, mutta ens keväänhän minä vaihdan vaan vaippaa:confused:
Sitten minä pelkään koko ajan kaikkee keskenmenoo, sikiön kehityshäiriöö, raskausmyrkytystä, Putinia, makean veden loppumista maapallolta, humalaisia, Ebolaa.... Lista on loputon:sad001
 
Mä pelkään tällä hetkellä eniten antaa ittelleni lupaa pelätä. Jos mä rupeisin oikeesti miettii mikä kaikki voi mennä vituilleen (anteeksi) niin toi vauva eläis varmaan kakskymppiseksi pumpuliin käärittynä. Yritän psyykata vaan että kaikki menee hyvin. (Mä oon jo nähny unia kuinka vauvoja katoaa mein kotoa omasta sängystään, aina laitan jonkin ajan kuluttua uuden vauvan sinne ja ne vaan katoaa)
 
Samoin, Happy79, välillä on hetkiä kun maailma tuntuu aika pahalta paikalta ja mietin että mitä olen tekemässä, taas. Pääasiassa olen onneksi niin arjessa kiinni, että lähinnä joku deadline tai lapsen korvatulehdus tai kaupasta loppunut juuri olennainen ruokatuote tai ärsyttävä/miellyttävä arkinen kohtaaminen pitävät ajatkset kiireisinä. Viime raskaudessakin kävin lähinnä unien kautta kaikki mahdolliset pelot läpi: lapsi jää loukkuun tulipalon sattuessa, lapsi hukkuu(joissain unissa ihan taaperona tippui laiturilta, joissain joi itsensä teininä humalaan ja sitten putosi veneestä), lapsi putoaa kallion kielekkeeltä(öö, just...aika leffamateriaalia), lasta koulukiusataan, lapsi ajautuu itsetuhoiseksi ja masentuneeksi ja tekee itselleen jotain, lapsesta tulee narkkari, lapsi ajautuu paskaan parisuhteeseen ja toinen osapuoli tekee hänelle jotain, lapsi ajautuu johonkin uskonlahkoon ja eristäytyy sinne...kaikki tämä siis maailmanlaajuisten ongelmien, kuten sotien, nälän, janon, köyhyyden, työttömyyden yms lisäksi, jotka saavat muutenkin, mutta erityisesti raskaana, tipan linssiin. Kyllä tämä lista on loputon, onneksi en muista kaikkia unia ja ajatuksia. Ja olen siis mielestäni aika tasapainoinen ihminen, ja nämä ovat lähinnä hetkellisiä ohimeneviä ajatuksia ja unia, eivät mitään elämää hallitsevia pelkoja, mikä on käsittääkseni normaalia, etenkin raskaana.
 
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja mies suorittaa nyt armeijaa, jota opintojen taki lykkäsi. Pääsee sieltä pois n.2kk ennen laskettua aikaa. Minun pelot on VIELÄ aika arkisia. Miten meillä on varaa muuttaa isompaan asuntoon? Saako mies töitä kotiin tultuaan? Osaanko pukea vauvaa talveen ettei se jäädy? Entä jos sille tulee kuuma? Entä jos en herää kun se yöllä itkee? Entä jos minusta tulee mustasukkainen siitä enkä anna miehelle tarpeeksi aikaa ja vapauksia olla isä? Sattuuko synnytys aivan kauheesti? Entä jos en pysty siihen? Entä jos repeen kauheen pahasti? Miten käyn vessassa sen jälkeen? Entä onnistuuko seksi? Entä joa meillä ei olekaan sitä enää ollenkaan? Meneekö meidä parisuhde pilalle kun ollaan väsyneitä valvomisesta ja vaan kiukutellaan toisillemme? Entä jos mies ei enää tykkää siitä miltä näytän lapsen saannin jälkeen? Jne jne...

Ja sitte joskus kun pääsen näistä sydämen tykytyksistä eroon, tulee luultavasti mukaan ne "Putin aloittaa sodan ja kuollaan kaikki" ajatukset. Huoh.
 
Untuva, Babyblues ja Alpakka, en peukuttanu teidän peloille vaan lähinnä sille etten oo yksin kaikkien inhottavien ajatusteni kanssa...
Varsinkin väsyneenä nuita miettii. Nyt hyvät yöunet nukkuneena ei ahdista taas mikään :)
 
onneks itellä nuo pelot on vielä noita heti synnytyksen jälkeisiä pelkoja.... Hermoheikkona ja vilkkaan mielikuvituksen omaavana tiedän et kaikenlaisia muita hirveitä pelkoja/ajatuksia on vielä tulossa :o
mut onneks on olemassa tällänen foorumi eri kategorioineen, on kyllä moni päivä pelastunu. Monesti vaan riittää ku käy lukee muiden juttuja ja joskus vähä avautumassa... Mua ainaki osaksi helpottaa ku tiedän etten oo yksin et on muitaki joilla on sama tilanne tai pelkää samoja asioita tai edes ajattelee samalla tavalla. Joskus ku tuuntuu etvtosta miehestä ei oo mitn hyötyä :)
 
Juu Happy ei hätää :)
Ehkä eniten mua tällä hetkellä pelottaa se että mun pitää keskustella anopin kanssa vakavasti tässä talven mittaan. Tiiän tasan tarkkaan ettei siitä tuu miellyttävää, mutta jos mä en puhu niin en varmaan anna sitä lasta anopille ees syliin. Mut ihan hirveetä ruveta paasaamaan yli kolkytvuotta itteä vanhemmalle ihmiselle asiasta joka pitäis olla sille itsestään selvää mutta mikä ei todellakaan ole.
 
Mä en pelkää synnytystä tai sen jälkeistä elämää vauvan kanssa... Mä pelkään sairaalassa olemista. Mun synnytyssairaala on sama paikka jossa jouduin muutama vuosi sitten olemaan useamman päivän leikkauksen takia ja siellä oli niin hirveetä, että masennuin aivan täysin moneksi viikoksi. Onhan tuo äitiyspolilla oleminen ihan eri asia ja siellä ollaan asiakkaana, ei potilaana mutta silti mä olen hyvin ahdistunut ajatuksesta "joutua" sinne. Sairaalassa käyminen on ok, mutta siellä öiden viettäminen ja toisten armoilla oleminen on pelottavaa.
 
Ei oo todellista... Nyt mää pelekään tihkuttavani täällä lapsivettä!! Mistä minä tämän sain päähäni :confused:
Se alko ekan kerran kun oltiin yks ilta koululla työstämässä opparia ja koska ulkona oli kylmä ja minä olin fillarilla, mulla oli tekniikkakerraston housut kuorihousujen alla. No kuumahan siinä tuli, eli toisin sanoen PYHI (pyllyhiki:p)... Olin ihan paniikissa, että mitä minä teen, mitä minä teen... Uskollanko kävellä vessaan vai huudanko apua? No menin onneksi vessaan ja totesin siellä, että minulla on liikaa vaatetta päälläni :oops:

Silti minä oon siitä lähtien panikoinut kaikkia eritteitä joita tuolta alakerrasta erittyy... Tätäkö tämä nyt on? Näin se järkeväkin ihminen sekoo... Onneks voi tänne näin anonyymisti kirjotella näitä, koska mun mies jo nyt pitää minua pimeenä...
 
ahh niin tuttua, ma olen kanssa sellainen maailmanmurheen kantaja etta olen blokannut tietoisesti mielestani kaiken. Vihaan sairaaloita, pelkastaan valkoisen takin nakeminen sai mun verenpaineen joka on todella alhainen pomppaamaan sfaareihin. Mua ahdistaa ihan kaydakin sairaalassa ,vaikken potilaana olisikaan. Toiveena on etta seka vauva etta mina selvitaan synnytyksesta hengissa kaikki muu on plussaa.

Toki on ajoittaisia, enta jos ma rikon sen ajatuksia kun en vaan osaa, mua pelottaa jostain syysta sen pudottaminen sylista tai poydalta tmv, enta jos vaipanvaihto on sita etta lapsi huutaa aiti huutaa ja isa huutaa kun kaikilla loppuu huumori vasyn keskella :D

Enta jos vaan yksinkertaisesti olen paska aiti kun en osaa edes pannukakkuja tehda tai villasukkia kutoa.
Miten se selviaa hengissa aikuisuuteen saakka, kylla se ainakin kidnapataan, jaa auton alle tai jotain muuta aivan kauhistuttavaa tapahtuu ja sit se on vaan kaikki mun syyta, kun olen paska aiti.

Eli tulin siihen tulokseen etta tata pandoran boksia ei kannata raottaa kun se taitaa olla loputon suo :D
 
mä kans juoksen aina vessaa jos tuntuu et jotain tippasee :o
kerran oon jopa luullu et oli lapsivettä; töissä menin pissalle ja tapana (inhottava tapa) katon pönttöön ennen ku vedän ja se vesi oli vihreetä... No aivan paniikissa googlettamaan :o onneks ennenku ehin soittaa lääkärii tai neuvolaan hoksasin et töissä on pöntössä raikastin mikä värjää pöntön veden siniseksi kun sen vetää... Tästä siis johtui tämä vihreä vesi keltainen+sininen...
voi elämä sitä räkätyksen määrää ku selvisin shokista ja nolosta... :D :)
 
Mju: jos se jää villasukista kii niin pistä viestiä, ei saa varpaat palella ;) pannukakutkin onnistuis mutta ne ei taida tykätä postituksesta.
Mutta vaikka kuulostaa kauheelta niin se riittävän hyvä äitiys riittää.. Tehdään asiat oman taidon ja ymmärryksen mukaan niin se on hyvä. Tärkeintähän se on että lastaan rakastaa.
 
Voi kuule,mäki pelkään lääkäreitä ja pelkkä neuvolalääkäri sai mun verenpaineet nousee(normaalisti alhaset) :D Sit viikol oisko ollu 12 ku olon sheivannu vähä hutiloiden(sori kuvaus) ja töissä kävin vessassa ja housuissa oli verta!! sitä itkun määrää ku kuvittelin et se menee kesken ja nyt se tulee ulos :D Ajoin päivystykseen siellä oli vastassa tosi mukava nuori mies ja hyvä ku kerkesin ottaa housui loppuu asti pois ku se totes et sul on tääl haava,et toi haava tiputti sitä verta :D
Noloa..
 
Muokattu viimeksi:
Mä muistan kun esikoista oottaessa pelkäsin peräpukamia eikä mulla ollu hajuakaan mitä ne ees on... Lähdin kerran ulos ja kävellessä tunsin jotain pakaroitten välissä... Olin ihan varma, että ne pukamat tuli ja melkein itkin minäkin. Menin lähimpään vessaan tutkimaan niitä pukamia ja totesin, että se oli vessapaperia semmonen pieni mytty :oops:
 
Mua pelotti esikon kaa ihan hirveesti se et mitä jos napanuora jää kaulan ympärille synnytykses tai ennen sitä! Tän kanssa pelotti alussa ihan hirveesti se et sydänäänii ei kuulukkaa ja nyt puolen välin ohituksen jälkee et se syntyy nyt eikä selvii hengissä!! Tää on hirveen stressaavaa. Ja sit stressaa raha-asiat, isomman kämpän hommaaminen ku ei oo viel hetkeen heittää suurii summii takuuvuokraan, tulevat työasiat, jos oonki syöny niin huolimattomasti et vauvalla onki joku hätä mitä ei täs kohtaa huomata jne jne jne...
 
Anteeksi kun täällä repeilen teidän "peräpukama" yms. jutuille. Ovat vaan niin hauskoja :)
Mutta joo itsekin illalla mietin että mitä multa on valunu pikkareihin. Jotain kosteeta hajutonta...apua. voiskohan se tosiaan olla vaan hikeä. Olin kyl mammajumpassa, mutta kun siel ei yleensä edes tuu hiki. Illalla elokuvaa kattoessa tosin pulssi tuntu kovasti (jännitti niin kun aina eläydyn noihin liikaa), mutta lapsivesikin kävi mielessä. Apua!
 
Sillähän tänne on hyvä näin anonyymisti kertookin nuo nolotkin tapahtumat jos ne ees vähän naurattaa. Ei sillä, että kaikki pelot ois naurettavia, mutta voihan sitä vähän keventää ettei tartte huolissa rypee. Eikä näistä kaikista vaan ilkiä mainita neuvolassa....Ai kamala ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top