Paska mutsi - Paska

H

Henna-Riikka

Silmät suurina ihmettelijä
Kaikilla on jossain vaiheessa toi fiilis. Etenkin alkuaikaan, kun on vaikeaa. Varmasti miljoona kertaa vielä myöhemminkin.

Mulla on nyt viisiviikkoisen kanssa tämä päällä. Päivittäin tunnen voimakasta epäonnistumista äitinä ja pohdin kaikkia virheitä, joita olen tehnyt. Välillä jopa säälin lasta - kuinka tuolla ihanalla olennolla voi olla noin huono äiti?

Miten tästä sitten pääsee yli? Ajattelin, että puhuminen auttaa. Ja puhuin ystävilleni. Hassua oli kuitenkin huomata, kuinka eri tavoin kaksi äitiä suhtautui aiheeseen. 7-kuisen pojan äiti intti vastaan, sanoi etten ole huono äiti ja vetosi väsymykseeni, yksinäisyyteeni ja arjen haasteisiin. Ne uuvuttaisivat kenet vain, eikä kukaan selviä alusta ilman tunnontuskia ja kyyneliä.

7-vuotiaan pojan äidin vastaus oli kuitenkin varsin erilainen. Hän totesi paska mutsi - mietintöihini tyynen kylmästi, että "sitä se on, tuon tunteen kanssa saat taistella lopun ikääsi". Hän kertoi omasta kokemuksestaan, että sen sijaan, että olisi koittanut torjua paska mutsi olotilaa, niin hän ikään kuin hyväksyi sen osaksi äitiyttä. Hän ajattelee vieläkin haasteita kohdatessaan usein olevansa huono äiti, mutta ei koe tuosta ajatuksesta tunnontuskia, vaan ikään kuin tunnustaa, että kaikki on joskus huonoja äitejä, ei kukaan ole täydellinen.

Mitäpä ajatuksia herättää?
 
Minusta kaikilla vanhemmilla tosiaan tulee hetkiä, joilloin tuntuu, että pitäisi jaksaa olla parempi vanhempi kuin onkaan, joten se ei ole mikään paha juttu. Pahempi olisi se, ettei osaisi ollenkaan tarkastella omaa vanhemmuuttaa kriittisesti, vaan kuvittelisi olevansa täydellinen vanhempi.

Jos negatiiviset tunteet valtaavat tavallista suuremman osan ajatuksista, jatkuvat pidemmän aikaa, ja tuntuu ettei jaksa, voi ollakin kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Siitä kannattaa puhua neuvolassa, ja neuvolasta saa siihen apua.
https://www.vau.fi/Synnytys/Synnytyksen-jalkeen/synnytyksen-jalkeinen-masennus/
 
Voimia Henna-Riikka! Kaikilla varmasti tosiaan on joskus tuollainen olo. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta samalla se on merkki siitä että on hyvä äiti, sillä oikeasti huono ei välittäisi. Kukaan äiti ei ole täydellinen, mutta se ei tee kenestäkään paskaa. Ei sitä tunnetta tarvitse tai varmaan kannatakaan yrittää torjua, mutta voi yrittää tiedostaa että oikeasti on hyvä äiti. :)
 
Kyllä minulla ainakin on usein paska äiti-olo. Jos en jaksa/pysty tai osaa jotain vauvan kanssa. Ja masentaa kaikki, seinät kaatuu päälle ja tuntuu, että tiskikoneen täyttökin on liian raskasta. Tuntuu, että olen maailman paskin äiti, jonka suurin saavutus on viedä lapsi kerran päivässä ulos. Alkuun jaksoin paremmin, kun ajattelin että asiat helpottuisivat lapsen kasvaessa. Olen myös ajatellut, että nää on ihan normaaleita ajatuksia, ja tällainen olo äitinä on.
 
Nuo paska äiti tunteet käy hyvin moni äiti läpi, varsinkin jos vauva aika ei mene ihan kuten ajatteli, ja on väsynyt, hormoneissa jne. Ne onneksi välillä menevät ohikin. Ja muistakaa että paskin äiti on kuitenkin oman lapsen ainoa äiti, joka kuitenkin yrittää parhaansa. Kun lapsi on syötetty, juotettu ja kuivitettu, hänellä on perusasiat kunnossa, olivatpa sitten äidin mielialat mitä ovat, tai koti missä kunnossa (onko siivottu ja tiskattu, pyykit pesty ja kaapeissa jne.) tahansa, vauva ei kärsi, jos jotkut kotityöt olisivat tekemättä, joten voisi yrittää levätä silloin kun vauva lepää. Tsemppiä meille kaikille ja ei kukaan oikeasti ole paska, se on normaalia ettei kaikkea jaksa eikä voi tehdä kuten haluaisi. Hyviä te ootte kuitenkin, antakaa itsellenne armoa ja arvoa! :)
 
Takaisin
Top