Parisuhde keskenmenon aikaan?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Emby^
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Emby^

Satasella mukana keskusteluissa
Heij emoticon

Ajattelin tällaisen tänne laittaa, en ainakaan löytänyt vastaavaa?
Kai tämäkin liittyy myötä-ja vastamäkeen..?

Ihan omia tunteitani puran..
Olen tosiaan menettänyt kääröni viikoilla 15+3 ihan tässä puolitoista viikkoa sitten todella traagisella tavalla..

Oli oma hengenlähtö todella lähellä, koska kohtuni viereen oli kasvanut tuplakohtu, "kohdunjäänne" jossa vaavi kasvoi. Kohdunjäänne oli räjähtänyt ja sisälläni oli 5litraa verta.. Siinä tarina noin lyhykäisyydessään..
Nyt se haava vielä sitten aukes noin 5cm, kun hakaset otettiin pois.. Joten jumankauta mitä paskaa tässä on joutunut kokemaan.. emoticon

Olen tässä ihmetellyt mieheni jaksamista. Kuinka voi olla noin reipas ja ihana?! emoticon Mietin, että jaksaako hän muka ihan oikeasti vai romahtaako hän yhtäkkiä?! Sitä en kestäisi enää..
Hän siivoo, käy koiran kanssa ulkona, kyselee koko ajan mun vointia ja tuo mulle juotavaa ymsyms kuskaa mua apteekkiin ja kauppaan, eikä käy edes koulua.. emoticon on ollut kotona nyt sitte.. viime viikon.. maanantaina hän oli koulussa, mutta sitte tää mun haava aukesi ja on nyt taas ollut kotona kaksi päivää..

Vahvistuuko meidän suhde vai tapahtuuko jotain kamalaa ja odottamatonta vielä, sitäkin mietin..
Omasta mielestäni voin kyllä sanoa, et rakkaus on syventyny ja ymmärrys toisen tunteita kohtaan on selventyny ja vahvistunut.
Vaikka tässä on jo kahdeksan vuotta ihmeteltykin.. emoticon

Noh, eipä kai mulla muuta.. Päivä kerrallaan eteenpäin..
 

Ensiksi syvä osanotto nyyttinne takia, kamala juttu. Toivon teille molemmille paljon voimia toipumiseen!

Pidä kiinni kynsin ja hampain tommosesta miehestä ja vaikka hampaat lähtis niin älä siltikään irrota! :D

Sulla on selkeästi harvinaisen aikuinen, empaattinen, ihana mies jolla on suunnaton tunneäly! Varmasti on miehellesikin ollut todella kova paikka, mutta mahtavaa että osaa pistää sinut ja toipumisesi etusijalle. Toki voisitte ehkä joskus istua alas juttelemaan tapahtuneesta ettei hän joudu yksin hautomaan asioita joista ei ehkä osaa puhua? Jos hän vaikka ajattelee ettet ole vielä valmis puhumaan asiasta tai et vain jaksa...

Olisin antanut mitä tahansa tuollaisesta miehestä silloin kun sain ensimmäisen keskenmenoni nyt jo ex-avomieheni kanssa eläessäni. Minulle keskenmeno oli todella kova paikka, mutta niin se oli miehellenikin: hän jäi jopa töistä sairaslomalle, itki päivät pitkät, ryyppäsi suruunsa ja puhui asiasta kaikille muille paitsi minulle. Luuli että en kestä puhua asiasta vaikka mitään en olisi tarvinnut niinkuin kuuntelijaa. Kun itse yritin purkaa tuntojani, se päättyi aina miehen hillittömään itkukonserttiin ja itsesääliin siitä kuinka hän olisikin varmasti ollut huono isä ja hänen vikansa se keskenmeno oli (hän oli juuri menettänyt luottotietonsa ja ajatteli että siitä seurannut stressi oli syynä keskenmenoon..). Eli lopulta minä lohdutin aina miestäni ja mies taas ei kestänyt kuunnella minun tunteitani. Hän sanoikin monesti ettei halua tietää koska tulee siitä vaan entistä pahemmalle mielelle. Eikä hän miettinyt miten pahalle mielelle se minut sai, kun mies yksityiskohtaisesti kertoi millaisia unia hän näki keskenmenosta.. Mies ei halunnut edes koskea minuun kun luuli että minuun sattuu vaikka monesti pyysin edes yhtä pusua tai halia..

Eli ole onnellinen tuollaisesta miehestä, niitä on harvassa! Mutta kuuntele häntäkin jos hän haluaa tunteistaan puhua :)

 
En irrota emoticon

Nniih, tuo oli tota aikaa, kun olin tosissaan kipeä vielä. Ile oli niin huolissaan ja varovainen mun puolesta, mut nyt on taas se arki tullut kuvioihin emoticon
Ei niin paljoa enää "palvele" mua, heh emoticon mut eipä se.. Se ei ole se asian ydin..

Nyt äitienpäivä viikonloppuna maistus miekkoselle tuo kuningasjuoma, kalja. Ja sillonhan ne tunteet ja ajatukset karkailee, kun sopivasti viisastenjuomaa juo. Ei mulle tietenkään voinut kertoa, mikä mieltä painoi, mutta kirjotelmista mitä hää kirjotti, niin joku paino todella kovin. Hää kirjotteli, että "Kiitos, kun olit totta hetken" ja jotain "anteeksi kun en voinut auttaa" tms..
Tänään sitte kysyin, että mikä mieltä paino viikonloppuna, niin vastaus oli vaan, että "Kaikki, monikin asia" ja yritin sitte selventää asiaa kyselemällä, että tämä meillekkö sattunut asia vai hänen vanhemmat (molemmat on kuollu, isä aikoja sitten ja äiti vuonna 2007), niin kuulemma ne kaikki.. Mutta ei siitä sen enempää sitte.. on se hankalaa alkaa "jankkaamaan" toiselta tuntemuksia, jos ei halua puhua.. emoticon

On se kyl surullista, jos parisuhde ei kestä kynnyskiviä, mut sitte taas pitää ajatella, et onneksi se tapahtui "aikaisessa vaiheessa", ettei tyyliin kahdenkymmenen avioliittovuoden tai kolmen pienen lapsen jälkeen..

Meitä on moneksi emoticon
 
Takaisin
Top