Emby^
Satasella mukana keskusteluissa
Heij
Ajattelin tällaisen tänne laittaa, en ainakaan löytänyt vastaavaa?
Kai tämäkin liittyy myötä-ja vastamäkeen..?
Ihan omia tunteitani puran..
Olen tosiaan menettänyt kääröni viikoilla 15+3 ihan tässä puolitoista viikkoa sitten todella traagisella tavalla..
Oli oma hengenlähtö todella lähellä, koska kohtuni viereen oli kasvanut tuplakohtu, "kohdunjäänne" jossa vaavi kasvoi. Kohdunjäänne oli räjähtänyt ja sisälläni oli 5litraa verta.. Siinä tarina noin lyhykäisyydessään..
Nyt se haava vielä sitten aukes noin 5cm, kun hakaset otettiin pois.. Joten jumankauta mitä paskaa tässä on joutunut kokemaan..
Olen tässä ihmetellyt mieheni jaksamista. Kuinka voi olla noin reipas ja ihana?! Mietin, että jaksaako hän muka ihan oikeasti vai romahtaako hän yhtäkkiä?! Sitä en kestäisi enää..
Hän siivoo, käy koiran kanssa ulkona, kyselee koko ajan mun vointia ja tuo mulle juotavaa ymsyms kuskaa mua apteekkiin ja kauppaan, eikä käy edes koulua.. on ollut kotona nyt sitte.. viime viikon.. maanantaina hän oli koulussa, mutta sitte tää mun haava aukesi ja on nyt taas ollut kotona kaksi päivää..
Vahvistuuko meidän suhde vai tapahtuuko jotain kamalaa ja odottamatonta vielä, sitäkin mietin..
Omasta mielestäni voin kyllä sanoa, et rakkaus on syventyny ja ymmärrys toisen tunteita kohtaan on selventyny ja vahvistunut.
Vaikka tässä on jo kahdeksan vuotta ihmeteltykin..
Noh, eipä kai mulla muuta.. Päivä kerrallaan eteenpäin..
Ajattelin tällaisen tänne laittaa, en ainakaan löytänyt vastaavaa?
Kai tämäkin liittyy myötä-ja vastamäkeen..?
Ihan omia tunteitani puran..
Olen tosiaan menettänyt kääröni viikoilla 15+3 ihan tässä puolitoista viikkoa sitten todella traagisella tavalla..
Oli oma hengenlähtö todella lähellä, koska kohtuni viereen oli kasvanut tuplakohtu, "kohdunjäänne" jossa vaavi kasvoi. Kohdunjäänne oli räjähtänyt ja sisälläni oli 5litraa verta.. Siinä tarina noin lyhykäisyydessään..
Nyt se haava vielä sitten aukes noin 5cm, kun hakaset otettiin pois.. Joten jumankauta mitä paskaa tässä on joutunut kokemaan..
Olen tässä ihmetellyt mieheni jaksamista. Kuinka voi olla noin reipas ja ihana?! Mietin, että jaksaako hän muka ihan oikeasti vai romahtaako hän yhtäkkiä?! Sitä en kestäisi enää..
Hän siivoo, käy koiran kanssa ulkona, kyselee koko ajan mun vointia ja tuo mulle juotavaa ymsyms kuskaa mua apteekkiin ja kauppaan, eikä käy edes koulua.. on ollut kotona nyt sitte.. viime viikon.. maanantaina hän oli koulussa, mutta sitte tää mun haava aukesi ja on nyt taas ollut kotona kaksi päivää..
Vahvistuuko meidän suhde vai tapahtuuko jotain kamalaa ja odottamatonta vielä, sitäkin mietin..
Omasta mielestäni voin kyllä sanoa, et rakkaus on syventyny ja ymmärrys toisen tunteita kohtaan on selventyny ja vahvistunut.
Vaikka tässä on jo kahdeksan vuotta ihmeteltykin..
Noh, eipä kai mulla muuta.. Päivä kerrallaan eteenpäin..