Paras neuvosi äidille koskien tulevaa vauva-aikaa?

[Maunon äiti]

Liittyykö se käytänteisiin?
Parisuhteeseen? Johonkin johon hyvä valmistautua? Joku mikä kaduttaa edellisessä?

Mitä aiemmin kokeneena suosittelisit toiselle jotta vauva-ajasta tulisi paras?

 

[harsokukka]

Toivottavasti ei haittaa, että kuukausiryhmään kuulumaton vastaa tähän. Bongasin vaan niin kiinnostavan aloituksen tuolta listalta.

Omat vinkit yhden taaperon kokemuksella:
- Yritä opettaa joustavaksi (päiväuni)nukkujaksi. Aina ei ole opettamisesta kiinni, mutta arki helpottuu tosi paljon, jos nukahtaminen ei vaadi aina imetystä tai täyspimeää huonetta +20 asteen lämpötilassa ja yhtä ja tiettyä white noise -äänitettä kuunnellessa. On tosi hyvä, jos lapsi nukahtaa sujuvasti vaunuihin, turvaistuimeen, syliin, omaan sänkyyn, viltille lattialle, mikä nyt milloinkin on tilanne ja tarve.

- Mene vauvakerhoihin, perhekahviloihin yms. Ensinnäkin koin tosi tärkeäksi sen, että on mahdollisuus puhua jonkun toisen aikuisen kanssa, ja että ne aikuiset ymmärtävät, mitä unitaantuma/rintaraivari/sormiruokailu/mikä ikinä tarkoittavat. Toisekseen koin hyväksi sen, että vauva näkee muita vauvoja - tämä ei meillä olisi muuten onnistunut, koska lähipiirissämme ei ole muita vauvoja. Kolmanneksi, äitiverkostoista on ihan konkreettista apua, ja jos kyse on asuinaluesidonnaisesta toiminnasta, on ihanaa, kun voi lasten kasvaessa sopia leikkipuistotreffejä sun muita.

- Ylläpidä yhteyttä ystäviin, myös niihin, jotka ovat erilaisessa elämäntilanteessa. Toki jos on valmis heistä luopumaan, niin ei siinä toki mitään, sekin on sallittua. Mutta jos haluat ystävyyttä ylläpitää, niin ole aktiivisesti yhteydessä, näe ystäviä mahdollisuuksien mukaan, keskustele asioista, jotka ovat ystäville tärkeitä.

- Vauvan kakkatahrat ja useimmat punaiset/keltaiset tahrat lähtevät auringonvalossa. Marjatahrat lähtevät, kun päälle kaataa kiehuvaa vettä ja sitten pesee normaalisti. Rasvatahrat saa pois käsitiskiaine + leivinjauhe -tahnalla. Kurkuma- ja currytahrat eivät kokemukseni mukaan lähde millään, jos ovat ehtineet kuivua, eli noita sisältäviä ruokia ei kannata syödä ykkösvaatteet päällä.

- Tripp trapp on kaunis syöttötuoli, mutta jos aikeissa on sormiruokailla, on Ikean muovinen Antilop paljon järkevämpi ja hinnaltaan n. 1/10.

 

[Maunon äiti]

Voi mikä loistovastaus heti! Kiva kun kirjoitit

 

[Freya88]

Komppaan @harsokukkaa.

Lisään vielä että nuku kun vauvakin nukkuu. Uni on tärkeää ja kannattaa levätä aina silloin kun siihen on mahdollisuus.

Valmista ruokaa pakkaseen ja jaa ne rasioihin valmiiksi annoksiksi itselle. Helpottaa omaa syömistä kun on ruoka valmiina ja tarvitsee vain ottaa edellisenä iltana sulamaan seuraavan päivän ruuan.

Mene sieltä missä aita on matalin, oikaise kaikessa mahdollisessa ja vältä liiallista suorittamista. Ota kaikki apu vastaan mitä mahdolliset sukulaiset tarjoaa mm. kaupassakäyntiin, ruuanlaittoon ja siivoukseen liittyen.

 

[FolkeMilea]

Vauvan toinen vanhempi pärjää aivan hyvin vauvan kanssa, älä suotta ”omi” vauvaa itsellesi (ja varsinkaan marttyroi). Nauti myös vapaasta ajasta kun se on mahdollista, voin kertoa että sitten se helvetti repeää kun työt taas alkaa ja poljet jalka suorana hakemaan lasta päiväkodista (ehkä kaupan kautta ja jatkatte siitä sitten harrastuksiin..)

Ja nauti vauvavuodesta. Se on rauhan ja vapauden puutarha josta on vain portti todellisiin ruuhkavuosiin (ja tiiän että monelle tämä on samanlaista vittuilua kuin minulle kun käsketään nauttia raskaudesta, mulla on ollu helpot ja terveet vauvat joista on kasvanu melkoisen energisiä ja toimeliasta lapsia joiden kanssa on tällainen mahalaenergianainen välillä aika kuiviin rutistetuksi).

 

[Hanna&Iltatähti]

Tähän vielä lisäisin että jos ulkopuolelta tuleva neuvo ei tunnu susta hyvältä ka teidän perheelle sopivalta, älä tee niin kuin neuvotaan vaan luota vaistoosi

 

[VäriSointu]

Pitää minunkin tulla tänne jotain rustailemaan, kun on niin hyvä otsikko.
Äidit ja vauvat ovat erilaisia. Jotkut vauvat ovat kiihkeitä ja hankalasti tyydytettäviä, toiset ovat rauhallisia ja lähes aina tyytyväisiä. Ei sen rauhallisen lapsen äiti ole yhtään parempi tai osaavampi kuin sen tulisen kiukkuilijan äiti, hän vain pääsee ehkä vähän helpommalla ja homman saa helpommin näyttämään siltä, että hän tietää, mitä hän tekee. (Minulla on yksi räjähtävä sähikäinen, yksi rauhallinen pallero ja yksi siitä välistä ja todellakin rauhallisen palleron kanssa on ollut helpointa.)
Ja on hyvin tavallista, että tuntuu jossain vaiheessa siltä, että ”mitä ihmettä minä teen tämän käsittämättömän mytyn kanssa. Mitä se oikein on vailla!” Kyllä sekin tunne ohi menee ja sitä oppii oman lapsensa tarpeet ja sen, mikä toimii.

 

[Tupu85]

Kannattaa totuttaa jo varhain vauva viihtymään myös itsekseen sitterissä tai lattialla, ettei ole koko ajan kinuamassa syliin. Helpottaa huomattavasti askareiden tekemistä ja vessassa käyntiä silloin kun muita ei ole paikalla.

 

[FolkeMilea]

Kannattaa totuttaa jo varhain vauva viihtymään myös itsekseen sitterissä tai lattialla, ettei ole koko ajan kinuamassa syliin. Helpottaa huomattavasti askareiden tekemistä ja vessassa käyntiä silloin kun muita ei ole paikalla.

Ja just tuo että vauvat on erilaisia meillä esikoinen ei oppinut millään ja tiskikone aina tyhjennettiin raikuvan huudon säestämänä tai yhdellä kädellä. Ja pienimmän kanssa ei ollut mitään ongelmaa (paitsi sitten että harvoinpa hän yksin olikaan kun usein sitten katseli esim siskon tai veljen touhuja tai heidän kanssa vaikka piirrettyjä sohvalla )

 

[VäriSointu]

Minä myös komppaan sitä, että kaikki eivät opi nukahtamaan minne vaan tai olemaan sitterissä, vaikka kuinka yrität opettaa. Minä yritin opettaa meidän söhikäis-tissitakiais-sylissä viihtyväö esikoista, mutta ei vaan onnistunut. Hän halusi olla sylissä ja tulla sinne minne minäkin. Ja ei varmasti nukahtanut minne vaan enää vastasyntyneen ajan mentyä (muutama viikko). Omaan sänkyyn nukahti helposti vasta reiluna vuosikkaana. Itse olisin ehkä kaivannut kuulla, että älä ota paineita, lapset ovat erilaisia ja kyllä se helpottaa.

 

[Tiitiskä]

Minä olen huomannut kuormittuvani kovista äänistä etenkin väsyneenä. Pitkään jatkuva vauvan itku esimerkiksi aiheutti välillä suurta epätoivon ja osaamattomuuden tunnetta, joka tuntui fyysisestikin todella pahalta. Sain vinkin kuulosuojaimista ja ne auttoivat monessa tilanteessa! Ne vaimensivat itkulta sen terävimmän kärjen ja auttoivat minua rauhoittumaan ensin itse, jolloin oli helpompi taas keskittyä vauvan rauhoitteluun. Eikä se vauva siitä loukkaannu, vaikka kuulosuojaimia pitäisikin päässä

 

[FolkeMilea]

Minä olen huomannut kuormittuvani kovista äänistä etenkin väsyneenä. Pitkään jatkuva vauvan itku esimerkiksi aiheutti välillä suurta epätoivon ja osaamattomuuden tunnetta, joka tuntui fyysisestikin todella pahalta. Sain vinkin kuulosuojaimista ja ne auttoivat monessa tilanteessa! Ne vaimensivat itkulta sen terävimmän kärjen ja auttoivat minua rauhoittumaan ensin itse, jolloin oli helpompi taas keskittyä vauvan rauhoitteluun. Eikä se vauva siitä loukkaannu, vaikka kuulosuojaimia pitäisikin päässä

Mulla on sama! Kuormituin eniten kahden taaperon jatkuvasta älämölöstä ja yritin pitää suojaimia (semmosia neonvärisiä jättiläisiä) joista lapset heti kiinnostu ja vaati niitä itelleen. Ai että se ärsytti! Jotenkin sekin meni semmoseksi veivaamiseksi jota ei just siihen väsyneenä olis yhtään jaksanu. Eli oma vinkki, hommaa semmoset korvan sisään laitettavat (ite lähin töihin kun kuopus oli 9kk vissiin tienaamaan rahaa niihin ja jäi sitten ostamatta )

 

[Tiitiskä]

Mulla on sama! Kuormituin eniten kahden taaperon jatkuvasta älämölöstä ja yritin pitää suojaimia (semmosia neonvärisiä jättiläisiä) joista lapset heti kiinnostu ja vaati niitä itelleen. Ai että se ärsytti! Jotenkin sekin meni semmoseksi veivaamiseksi jota ei just siihen väsyneenä olis yhtään jaksanu. Eli oma vinkki, hommaa semmoset korvan sisään laitettavat (ite lähin töihin kun kuopus oli 9kk vissiin tienaamaan rahaa niihin ja jäi sitten ostamatta )

Tää on hyvä vinkki just noiden pienempien kanssa, niin ei tartte tapella niistä suojamista