Iltasatu tai kaksi luetaan niinä iltoina, kun iltatoimet sujuu sen verran ripeästi, että lapset on ajoissa sängyssä.
Mutta kaikki kolme meidän lapsista on olleet sellaisia, ettei kirjat kiinnosta ennen kuin isompana leikki-iässä. Taaperoina ovat halunneet itse katsoa kirjoja, mutta eivät odottaa, että sivut luetaan ja käännellään sivuja sen tahdissa. Itse olin pienenä samanlainen. (ja kun usein kuulee sanottavan, että lapselle lukeminen on välttämötöntä jo pienenä niin ei pidä 100% paikkansa. Meillä, vaikka ei olla luettu kovasti, on kaikki lapset alkaneet puhua keskimääräistä varhemmin. Lukemattomuus ei ole vaikuttanut YHTÄÄN MITENKÄÄN.)
Nykyään käydään kyllä kirjastossa vähintään kerran kuussa ja joka kerta lainataan iso korillinen kirjoja. Nyt lapset on 6, 5 ja kohta 3. Etenkin isommat jaksaa jo keskittyä kuuntelemaan ja pyytääkin jo satua, pienin ei vielä niin hyvin kuuntele, mutta selailee kirjoja mielellään. :)
