Aamulla luulin vielä pärjääväni hyvin, kun pääkin kääntyi molempiin suuntiin. Siinä sitten terveyskuvitelmissani lähdin lapsen kanssa uimarannalle. Kotiin palatessa olin kiukkuinen kuin ampiainen, vaikka oli tosi kiva reissu. Lapsen kanssa kilpaa kiukuteltiin lounaalla. Ihmettelin, mikä minua nyt vaivaa, kun yleensä en edes huomaa lapsen kiukuttelua, saati itse lähde siihen mukaan. Ei tarvinnut kauan ihmetellä, selkä on ihan tajuttoman kipeä ja säteilee käsiin. Lenkille oli lähdettävä, että lapsi nukahtaa. Loppumatkasta teki mieli alkaa itkeä ja olin kiukkuinen jokaiselle rääkyvälle lokille, joka mahdollisesti hidasti lapsen nukahtamista.
Nyt makuulteen!
