Siis aivan kamalaa :( Raivostuttaa puolestasi!
Olen nykyään sen puolella, että "toinen mahdollisuus pitää antaa", mutta.. En tiedä. Itsessäni on sen verran äkkipikaisuutta, että lemppaisin luultavasti miehen, joka minua pettäisi..
Toisaalta..
En tiedä..
Olen itse kerran _melkein_ pettänyt rakasta ihmistä... mutten olisi pystynyt! Yksi mies ahdisteli minua, halusi suudella ja halailla - enkä pystynyt, vaikka toisaalta kännissä minua kiinnosti..
Tiesin, että rakastin omaa silloista miestäni, enkä halunnut satuttaa häntä, joten karkasin tilanteesta. Mietin jälkeenpäin kuinka paljon pokkaa voi olla ihmisellä, joka pettää _oikeasti_ rakastamaansa ihmistä (esim. jo suutelu?! Saaaati seeeeksi?!). Onko sellainen ihminen tunnekylmä? Ajattelematon? Hetkessä elävä, vaimonsa/tyttöystävänsä kokonaan hetkeksi unohtava? En pystyisi. Sitä, jota minä rakastan en pystyisi pettämään.. KOSTOKSI voisin rakastamaani pettää, jos minua oltaisi petetty... mutten lähtisi ehkä enää sellaiseen teinimeininkiin..
Hmm..
Mikä olo sinulla on? Onko mies pettänyt aiemmin? Muuttuiko käsityksesi miehestäsi? Pystyisitkö antamaan anteeksi ja luottamaan uudestaan?
Minä olisin niin vihainen.. :D Mies ei näkisi minua enää ikinä..