p

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja tiiake
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Siis aivan kamalaa :( Raivostuttaa puolestasi!
Olen nykyään sen puolella, että "toinen mahdollisuus pitää antaa", mutta.. En tiedä. Itsessäni on sen verran äkkipikaisuutta, että lemppaisin luultavasti miehen, joka minua pettäisi..
Toisaalta..
En tiedä..
Olen itse kerran _melkein_ pettänyt rakasta ihmistä... mutten olisi pystynyt! Yksi mies ahdisteli minua, halusi suudella ja halailla - enkä pystynyt, vaikka toisaalta kännissä minua kiinnosti..
Tiesin, että rakastin omaa silloista miestäni, enkä halunnut satuttaa häntä, joten karkasin tilanteesta. Mietin jälkeenpäin kuinka paljon pokkaa voi olla ihmisellä, joka pettää _oikeasti_ rakastamaansa ihmistä (esim. jo suutelu?! Saaaati seeeeksi?!). Onko sellainen ihminen tunnekylmä? Ajattelematon? Hetkessä elävä, vaimonsa/tyttöystävänsä kokonaan hetkeksi unohtava? En pystyisi. Sitä, jota minä rakastan en pystyisi pettämään.. KOSTOKSI voisin rakastamaani pettää, jos minua oltaisi petetty... mutten lähtisi ehkä enää sellaiseen teinimeininkiin..
Hmm..

Mikä olo sinulla on? Onko mies pettänyt aiemmin? Muuttuiko käsityksesi miehestäsi? Pystyisitkö antamaan anteeksi ja luottamaan uudestaan?

Minä olisin niin vihainen.. :D Mies ei näkisi minua enää ikinä..
 
Tuohan on ihan mahdoton tilanne... En tiedä, mitä tuossa itsekään ajattelisin, mutta kuin se olisi ehkä se mun pahin painajaiseni.... Meilläkin me saatamme käydä toistemme facebookeissa ja salasanat on tallennettu valmiiksi koneelle. Olisin surun ja vihan murtama jos löytäisin jotain tuon tyyppistä keskustelua!
Erheen tapahtuminen on eri, mutta vielä löytää facebookista se henkilö ja keskustella siellä... ei hyvä merkki! Jotenkin etäisyyden ymmärtää hyvin tuossa tilanteessa, voihan toinen kovasti mielessään arpoa, uskaltaako kertoa vai mitä... Mutta ei seksikumppanin kanssa kuulu jutella jälkikäteen... Itse olen pohtinut ihan samaa, että mahtiasinko voida jatkaa pettäjän kanssa... Olemme olleet kohta 3v naimisissa, joten päätös eroon on melko lopullinen sitten ja prosessikin tietty pitkä... Mutta en tiiä, kumpaan ratkaisuun päätyisin...
Pitkälti komppaan Milamariaa....

Paljon jaksamisia sinulle!
 
Kyllä mä päätin toisen mahdollisuuden miehelleni annan. Meillä kuitenkin yhteinen koti ja koira sekä olen mahdollisesti raskaana.
Ja pakko myöntää: Olen itsekin silloin tällöin miettinyt, että mitä ihmettä mä tekisin, jos selviäisi, että mies on pettänyt.. Ja nyt se sitten petti, eikä se ollut yhtään selvää mitä olisi pitänyt ajatella!
Mutta sitten, jos tästä ei yli päästä, niin sitten mietin toiseen kertaan koko asian. Pakko myöntää, että kyllä vieläkin tulee sellainen petetty olo, jos sattuu ajatuksen pomppimaan, mutta.. Kerran voi erehtyä, toista kertaa ei enää!
 
En kyllä tiedä, että mitä tekisin tollasessa tilanteessa. Ainakin olisin niin murtunut, että se sattuisi. Ollaan kuitenkin oltu jo melkein 12 vuotta yhdessä, joista naimisissakin useampi vuosi. 
Toivottavasti teidän asiat kuitenkin lopulta menee hyvin eikä tollasta enää tapahdu.
 
Toivottavasti mies katuu oikeasti...
Itsellä edellisessä suhteessa kävi niin, että mies petti minua ja kiinni jäätyään yritti vielä selitellä, muttei varsinaisesti katunut sen kummemmin(aina voi sanoa katuvansa, mutta todellisen katumuksen näkee eleistä ja kätyöksestä tilanteen jälkeen). Annoin mahdollisuuden, mutta siinä kävi lopulta niin että kyllästyin siihen ajatukseen että en riittänyt hänelle.
Aloin treenailla, lenkkeillä ja tapailla kavereita useammin, ja tälläkertaa mies jäi nuolemaan näppejään. Olimme seurustelleet 5vuotta. Suhde päättyi siihen etten tuntenut häntä kohtaan muuta kuin vihaa, lopulta alkoi ällöttää jo pelkkä ajatus että hän on ikinä koskenut minuun.
Pettäminen ja valehtelu jää usein kaivamaan mieltä, ja se luo epäilyksiä joskus jopa ihan turhaan. Aina voi kokeilla antaa anteeksi, mutta jossain vaiheessa siihen saattaa itse turtua ja sitä kyllästyy koko suhteeseen.
Toivon että teillä ei käy näin ja että mies katuu oikeasti.
 
Vaatii lujaa itsetuntoa ja voimakasta tahtoa jatkaa suhdetta, että voi antaa pettämisen anteeksi. Hieno homma tiiake, että sinulta löytyy nämä ominaisuudet. Ei todellakaan ole helppo päätös. Aina on helppo sanoa ulkopuolisena, että "jätän miehen jos hän pettää" ja niin kuin mietitkin aloituskirjoituksessasi, niin asenne voi muuttua kun itse joutuu siihen tilanteeseen.

Itse en tällä hetkellä tiedä mitä tekisin jos mieheni pettäisi. En lähtisi myöskään sille linjalle, että "varmasti jätän miehen jos hän pettää", kun tilanne on väistämättä muuttunut lapsen syntymän jälkeen. Enpä ala tässä sen enempää tapahtumattomia asioita spekuloimaan.

Haluan toivottaa vaan sinulle tiiake paljon voimia!
 
Kiitos kaikille tuesta! Kyllä mies oikeasti katui tekoaan ja annoin anteeksi, Tämän kerran! Mutten kyllä vielä ole pystynyt kokonaan unohtamaan, vaikka tuskin sitä koskaan täysin unohtaakaan, tai pystyy unohtamaan sen niin, ettei mieti sitä kokoajan, mutta tuonne takaraivoon jää varmasti pitkäksikin aikaa sellainen pieni tunne, että mikä itsessä on vikana, mutta rakastan kuitenkin miestäni yli kaiken ja tiedän myös hänen rakastavan minua.
 
tiiake tie luottamukseen voi olla pitkä tai loputon. Varmasti mieltäsi vaivaa pitkään ja toivottavasti miehesi ymmärtää sinua siinä kohtaa jos sinulle herää herkemmin tulevassa kysymyksiä/epäilyjä... koska sinällään luonnollista olisi. Itse ainakin olen sellainen ihminen, etten välttämättä asioita muistele ja mieti, mutta jos pienikin joku asia herättää pienimmänkin epäilyn.... kumpa jaksatte molemmat töitä tehdä luottamuksen takaisin saamiseksi :) Onnea teille!
 
Takaisin
Top