Päiväkodin vasukeskustelut

[Uusperhesatu]

Vasukeskustelut lienevät tuttuja kaikille päiväkodissa olevien lasten vanhemmille. Millaisia ne ovat teillä olleet? Oletteko kuulleet lapsistanne pelkkää positiivista vai onko tullut ilmi tuen tarvetta jossakin asiassa tms?

Oma esikoiseni on ollut päivähoidossa nyt lähes viisi vuotta, ja kertaakaan en ole kuullut hänestä muuta kuin kehuja vasukeskusteluissa. Aina suorastaan hehkutetaan, miten iloinen, fiksu ja taitava lapsi hän on ja miten hän tulee kaikkien kanssa toimeen jne. Huvittavaa tässä on se, että kotona meillä on ajoittain ollut hänen kanssaan hyvinkin haastavaa, ja välillä on tullut vasuissa sellainen olo, että puhummeko varmasti samasta lapsesta. Vaikka tiedänhän minä, että lapset ovat usein kotona aivan erilaisia kuin hoidossa, ja hyvähän se on, että lapsi uskaltaa kotona purkaa negatiivisiakin tunteitaan.

Keskimmäinen aloitti päiväkodin tammikuussa, ja hänen eka vasukeskustelunsa oli muutama viikko sitten. Eipä tullut sieltäkään oikein muuta kuin suitsutusta siitä, miten ihana ja positiivinen lapsi hän on. Ja kotona sama lapsi on elänyt tahtoiän aallonharjalla viimeiset pari vuotta ja karjuu monta kertaa päivässä räkä poskella mitä absurdeimmista syistä.

Joskus tulee sellainen olo että voisitteko kullat pienet näyttää vähän enemmän sitä päiväkotiminäänne täällä kotonakin.

 

[Vargynja]

Meillä oli viime syksynä ensimmäinen vasu-keskustelu. Lapsi oli silloin ollut korkeintaan muutaman kuukauden hoidossa ja sen lisäksi että hän on päiväkodissa kiltti, reipas, kaikkien kaveri, fiksu, taitava jne. hänen kerrottiin olevan hieman ujo esim pyytämään päiväkodin aikuisilta apua. No hän on hieman ujo lapsi ja siinä vaiheessa oli vasta tutustumassa päiväkodin aikuisiin. Hieman keskusteltiin myös siitä miten kotitilanne vaikuttaa häneen ja miten se näkyy myös päiväkodissa.

Uhmakiukkua ei meidänkään poika päiväkodissa (vielä) näytä. Tosin tiedän että hän ainakin 2-v uhmassa raivosi pp-hoitajallekin.

 

[Kaarin]

Tuntui tosiaan hullulta käydä se vasukeskustelu viime syksynä, kun poika oli n. vuoden ikäinen, ja ollut hoidossa vasta muutaman kuukauden. Ollaan aina saatu kehuja siitä, kuinka ihana poika meillä on, ja miten hyvin tulee toimeen muiden kanssa, ja on aina iloinen jne. jne. ja itseäkin sitten vähän huvittaa, että niinpä niin, kotona sitten onkin se känkkis :D Mutta niin se kai menee, että kotona on ehkä sitten hyvät oltavat, kun lapsi tosiaan uskaltaa purkaa huonon mielensä omiin vanhempiinsa. Onhan poika toki kotonakin hyväntuulinen suuremman osan aikaa. Nyt vaan on sellainen kehitysvaihe, että käninä alkaa pienimmästäkin vastoinkäymisestä, jos vaikka poika ei saakaan heti laitettua palapelin palaa paikoilleen, niin turhautuu :)

Nyt ihan viime aikoina ollaan saatu kyllä kuulla, että pojalla on hyvin vahva tahto myös päiväkodissa, ja osaa puheen puuttumisesta huolimatta ilmaista, mitä haluaa. Jos esim. ruoka ei miellytä, niin lautanen kyllä lentää lattialle, tai syliin, ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun pyykkipussista löytyy ruokaisat vaatteet :D Tätä ei tee kotona, rupeaa vaan leikkimään ruoalla, jos ei maistu, mutta lautanen pysyy kyllä pöydällä.

Mietin joskus, minkälainen vaikutus sillä on, että poika oli vasta n. 10kk kun meni päiväkotiin. Poika sopeutui sinne kyllä niin hyvin, että mietin, olisiko se ollut paljon hankalampaa vaikkapa 2-3-vuotiaana, jos olisin voinut olla pojan kanssa kotona. Toivon, että poika kasvaessaan ja kehittyessään oppisi aina vain paremmin ottamaan toiset ihmiset huomioon, mutta suostumatta kuitenkaan kynnysmatoksi.

 

[elaffy]

Meillä päiväkoti alkoi vasta viime syksynä, joten montaa keskustelua ei ole ollut, vaikka tuplana onkin kaikki tullut käytyä. Meillä isoin haaste on ollut lasten eriyttäminen keskusteluissa ja olemmekin toivoneet kummallekin aina omaa keskustelua, jolloin keskitytään vain hänen asioihinsa. Se on vähentänyt kaksosten keskinäistä vertailua paljon.

Minusta on välillä tuntunut, että koko keskustelu on ollut vain sen kertausta, mitä lapsi ei vielä osaa tai hallitse. Alkuun päiväkodissa ei ollut mitään ongelmia, vaan lapset olivat kilttejä kuin mitkäkin. Vajaa vuotta myöhemmin on kotikäytös ja kodin haasteet alkaneet näkyä myös siellä. :) Meidän lapsilla on hyvin selvät vahvuudet ja heikkoudet. Keskusteluissa on käyty ajatustenvaihtoa paljonkin, mitä keinoja on missäkin tukea ja kehittää lasta heikkouksien kanssa. Vahvuudet käydään toki aina läpi, mutta enemmän keskitytään niihin kohtiin, missä on vielä haasteita.

Reumalapsen vasuissa on ollut paljon väkeä mukana. Välillä on joku sairaalan päästä mukana vasussa ja välillä on vain päiväkodin henkilökuntaa, mutta aina on vähintään erityisopettaja ryhmän oman opettajan lisäksi. Keskustelut sisältävät lapsen kehityksen lisäksi paljon keskustelua sairauden huomioinnista päiväkodissa, käytettävistä apuvälineistä, lääkityksestä ja liikunnasta.

 

[Lilyofthevale]

Nyt ei ole päiväkoti-ikäistä, mutta inhosin niitä. Oli noin hankala järjestellä työaikaa ja kun ei oikein ollut mitään erityistä, niin tuntui vähän turhalta pitää 1-1,5 tunnin keskustelua.