Pääasia että vauva on terve - vai onko?

En kyllä itse tiedä, mitä tekisin jos raskausaikana todettaisiin Downin syndrooma. Keskeytys varmaan kyllä olisi vaihtoehto, niin kauhealta kuin se kuulostaakin:(
 
Meillä ei ole kehitysvammaista lasta, mutta olen silti joutunut miettimään tuota sanontaa paljon sen jälkeen, kun vanhin lapsi sairastui pitkäaikaissairauteen ollessaan alle 2v. Ihan yhtä toivottu ja rakas hän diagnoosin jälkeenkin oli, meidän elämäämme tuli vain pari pikku muuttujaa lisää.

Minusta jokaisella on oikeus toivoa aina tervettä lasta, mutta se lapsen terveys tai sen puute ei ole rakastamisen este.
 
Terveys on suhteellista. Veikkaan, että moni Down-lapsen vanhempi kokee lapsensa terveeksi, jos tällä ei ole sydämen kanssa ongelmia tai muuta vakavaa sairautta.

Minusta on pääasia, että lapsi on olemassa. Todella hienoa, jos lapsi on enemmän tyytyväinen kuin kivulias.
 
Minusta kysymys on sellainen, että jokainen perhe saa päättää itse, mitä mieltä on. Yksi haluaa keskeytyksen, toinen taas ei voisi kuvitella elämää ilman.

Minä itse olin meidän perheen osalta sitä mieltä, että jos sairauden voi ehkäistä, niin se tehdään, ja loppujen sairauksien tai vammojen kanssa löydetään tapa elää. Eli meillä down-diagnoosi alkuraskaudessa olisi aiheuttanut keskeytyksen.
 
Keskusteltiin miehen kanssa asia tarkkaan läpi alkuraskaudessa, mitä teemme jos ultrista löytyy isompia pysyviä poikkeavuuksia, downin syndroomaa tai muuta. Päädyimme, että keskeyttäisimme raskauden, se tuntui molemmista paremmalta ajatukselta. Mikäli niin käy, ettei ennen syntymää saada selville, niin sitten eletään sen kanssa mitä on.
 
Itse kehitysvamma-alalla työskentelevänä totesin jo ennen raskautta, että keskeytämme jos jotain poikkeavaa ilmenee varhais-/rakenneultrassa. Olen nähnyt alan varjopuolella mitä se elämä joillekin perheille on ja myös miten yhteiskunta saattaa joitakin ihmisiä kohdella. Jos raskauden loppusuoralla tai myöhemmin olisi jotain ilmennyt ei sillä olisi enää ollut väliä meille. Lapsi olisi silti rakastettu meidän perheessämme ja sen kanssa olisi vain opittava elämään.

Kuten joku jo aiemmin mainitsi, terve on sana joka merkitsee useita eri asioita. En ole vielä kertaakaan tavannut kehitysvammaisen lapsen vanhempaa joka pitäisi lastaan sairaana. Flunssa on sairaus, diabetes on sairaus, sydämen vajaatoiminta on sairaus. Kehitysvamma ei ole sairaus. Erilaisuus on mielestäni hyve. :Heartred
 
Mekin mietimme miehen kanssa, että mitä sitten, jos ultrassa löytyy jokin kehitysvamma. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, niin olisimme halunneet raskauden keskeytyksen.

Luonnollisesti ei tietenkään voi nytkään etukäteen tietää onko lapsi ”terve” vai ei, mutta kovasti odotettu joka tapauksessa.
 
Viime raskauden alussa asiaa tuli mietittyä enemmän kuin kahdessa ensimmäisessä, koska olin silloin jo 43-vuotias. Raskauden aikaan saamisessa meni 6-vuotta, joten melko lailla täysin varmaa oli, että uutta raskautta ei enää tule. Päädyin siihen, että raskauden keskeytys ei ole vaihtoehto. Jännitin tosi paljon np-ultraa ja olin todella huojentunut, kun kaikki näytti hyvältä ja päästiin ensimmäisen kolmanneksen yli.
 
En usko että pystyisin raskauden keskeytykseen, jos ultrassa ilmenisi Downin syndrooma tms. Ymmärrän täysin miksi osa keskeytyksen tekisi. Itse en vain siihen pystyisi. Totta kai minäkin toivon ensisijaisesti tervettä lasta. Aina ei vain voi valita mitkä kortit elämältä saa ja sitten on vain pelattava niillä mitä on.
 
Meillä myös raskauden keskeytys ei ollut aiemmin vaihtoehto, eikä miehelleni ole vieläkään.
Itse taas nyt kun 3 pientä lasta on olen ajatellut, että jos jotain todella vakavaa löytyy niin mun täytyy jaksaa huolehtia myös jo olemassa olevista lapsista ja silloin täytyy myös keskeytystä miettiä myös heidän tulevaisuuden kannalta. Ei nämä kyllä varmasti kenellekään helppoja ratkaisuja ole, eikä toivottavasti tarvitse koskaan päätöstä tehdä.
 
Ei ole yhtä ja oikeaa valintaa, mutta itse en pystyisi keskeyttää downin takia. Olen työskennellyt Down-ihmisten kanssa ja aivan ihania ovat, vaikka välillä hankalaa onkin. Olen nuoresta asti ajatellut, että lapsi ei sitä sure, että on kehitysvammainen tai koe menettävänsä mitään, vaan ne vanhemmat. :)
 
Mä en pystyis keskeyttämään, kun itse olen aistivammainen ja lapsi olisi enemmän kuin tervetullut <3 tiedostamme jo että sairauteni on 50/50 todennäköisyydellä periytyvä. Vaikkei olisi down-epäilyä niin mun oma sairaus todentuu vasta loppuraskaudessa jos silloinkaan.
 
Takaisin
Top