Pää ei pysy mukana kehon muutoksissa

[cendrillon]

Huoh, vaikea aihe itelle kirjottaa...

Olen "entinen" anorektikko, viime vuodet ollut ihan normaalipainossa ja hyvässä kunnossa. Olen harrastanut paljon liikuntaa ja ollut kutakuinkin sinut itseni kanssa.

Raskaus on hyvin toivottu ja rakkaudella odotan pientä saapuvaksi. Raskausaika on pahoinvoinnista huolimatta jännittävää aikaa sekä miulle että miehelleni.

Mutta nyt tämä elämäni varjo, syömishäiriö, koettaa tulla paistavan auringon eteen. Kun katson itseäni peilistä tunnen itseni rumaksi, lihavaksi ja ällöttäväksi. Turvotusta on, rinnat ovat kasvaneet jo nyt entisestään enkä ole yhtään sinut peilikuvani kanssa. Tämä tuntuu tosi pahalle... Asiaa pahentaa vielä se, että seksiä on ollut nyt harvemmin kuin aikaisemmin. Pelkään, että mieheni ei halua minua tämmöisenä. En kehtaa puhua koko asiasta hänelle. Mieheni on aivan ihana, hän saa edelleen sydämeni läpättämään pelkällä katseella, mutta mie tiiän hänen olevan hyvin visuaalinen ihminen. Arastelen hänen katsettaan, pelkään olevani riittämätön vaikka kuinka kantaisin sisälläni hänen lastaan.

Onko kellään samanlaisia ajatuksia tai edes lohdun sanoja?

 

[elaffy]

Kehon muutokset ovat varmasti aina outoja odottajalle ja aiheuttavat kuvaamasi kaltaisia ajatuksia ja tunteita. Harva kokee itseään kovin seksikkääksi ainakaan viimeisinä kuukausina - minä en ainakaan kokenut! Onhan se iso muutos saada lyhyessä ajassa jopa 20-30kg lisää painoa. Lopussa kun sitä voi tulla jopa kilo viikossa.. paljon joutuu äiti sopeutumaan.

Pystytkö neuvolassa puhumaan tunteistasi ja ajatuksistasi? Saatko sieltä apua ja tukea, koska neuvola on juuri näitä asioita varten? Onko sinulla jotain hoitusuhdetta olemassa tällä hetkellä syömishäiriöösi liittyen? Olisiko sille tarvetta tai halua?

 

[Zin_i]

Ja kannattaa myös koittaa miehen kanssa puhua aiheesta. Häneltä se suurin tuki (pitäisi) tulla.

 

[Bolle29]

Puhu rohkeasti puolisosi kanssa! Hän voi ajatella että alkuraskauden oireiden vuoksi et halua seksiä, joten ei sitä sitten "vongu".

Neuvolaan olisi hyvä ottaa yhteys ja kertoa näistä tuntemuksistasi. Lähete neuvola- tai terveyskeskuspsykologille olisi aiheellinen, jos sulla ei ole hoitokontaktia mihinkään.

Kehon muutoksiin raskausaikana joutuu (ikävä kyllä?) tottumaan. Naisen kehonkuva muuttuu raskauden aikana ja synnytyksen jälkeenkin. Joutuu ns. tutustumaan itseensä uudestaan. Mutta ajattele että kehosi on yhden ihmeen jo tehnyt: odotat vauvaa :)

 

[Jellis]

On mullakin ollut vaikeaa tottua tähän nyt jo muuttuneeseen kroppaan. Oon aina ollu tarkka syömisistä ja liikunnasta ja kroppa on aina ollut urheilullisen näköinen. Nyt talven aikana on eri syistä liikunta jäänyt ja ruoat ollu mitä sattuu ja heti tullut kiloja. Ja nyt tämä jatkuva väsymys ja huonovointisuus vähentää mahdollisuuksia liikkua ja eihän nyt todellakaan ole aika laihduttaa! Yritän kyllä syödä terveellisesti ja liikkua sen minkä pystyn, mutta ahdistaa kun tietää että suunta on isommaksi vain. Joo,on vuosia tehty ja toivottu raskaus, en mä sillä, mutta on vaikeaa hyväksyä erilainen keho. Oon kyllä pystyny puhumaan miehen kanssa ja hän on vain innoissaan ja lohduttaa että sitte taas ehtii olla kunnossa ku vauva on syntyny. Mulla ei oo syömishäiriön tasolla koskaan ollut mutta hyvin itsekriittinen olen kyllä. Yritä puhua sun miehen kanssa, ja tosiaan neuvolassa myös. "Turha" huolen aihe, vaikka sulle varmasti hyvin aito ja todellinen. Sulla kasvaa vauva mahassa ja se nyt vaatii vaan seinille vähän paksuutta, ei se ole ikuista.

 

[cendrillon]

Kiitos ihanista viesteistä ja tsempeistä!

Koetan kerätä rohkeutta ja puhua asiasta mieheni kanssa. Tämä on vain minulle todella herkkä aihe, josta on vaikea alkaa puhumaan.

Miulla ei ole hoitokontaktia olemassa, mutta aion neuvolassa puhua. Esimerkiksi vaa'alla käyminen on aiemmin syömishäiriön ollessa vahvasti elämässä ollut laukaisin lisääntyvälle häröilylle. Pelkään tätä vaa'alla ramppaamista tosissani. Pelkään myös, että miua ei neuvolassa oteta vakavasti..

Nämä on tosi vaikeita juttuja. Olen enemmän kuin onnellinen raskaudestani, ja haluaisin nyt nauttia olostani.

 

[elaffy]

Ehdottomasti kannatan avointa keskustelua neuvolassa asiasta. Osaavat suhtautua siellä varmasti hyvin ja ammattimaisesti! :)

Myös miehen kanssa kannattaa nostaa kissa pöydälle. Hänkin osaa sinua tukea paremmin, kun tietää, mitä häneltä toivot ja mitä tunnet. Mies saattaa olla yhtä hämmentynyt ja ehkä jopa peloissaankin, vaikka ei sitä osaisi/ haluaisi tuoda ilmi. :)

 

[Bolle29]

Muulla ei ole hoitokontaktia olemassa, mutta aion neuvolassa puhua. Esimerkiksi vaa'alla käyminen on aiemmin syömishäiriön ollessa vahvasti elämässä ollut laukaisin lisääntyvälle häröilylle. Pelkään tätä vaa'alla ramppaamista tosissani. Pelkään myös, että miua ei neuvolassa oteta vakavasti..

Nämä on tosi vaikeita juttuja. Olen enemmän kuin onnellinen raskaudestani, ja haluaisin nyt nauttia olostani.

Jos sua ahdistaa vaaka käynnit voit sopia että terkka katsoo sun painon niin ettet itse nää sitä? Sovitte että puhutaan painosta jos hän huomaa siinä jotain hälyttävää? Paino katsotaan joka neuvolakäynnillä joten turhaa enää itse käyt kotona puntarilla, ellet sitten koe, ettet kestä olla käymättä. Kysy neuvolassa sulle sopivasta painosta, painon tulosta raskausaikana jne. :)

Tsemppiä!