Ovatko kumppanisi olleet samanlaisia keskenään?

Muuten ei ole ollut mitään yhteistä, mutta sattumalta kaikki ovat olleet kaljuja. Ulkonäöllä ei kuitenkaan ole ollut ratkaisevaa merkitystä, sillä kaksi kolmesta pitkästä suhteesta on alkanut nettituttavuudesta, jolloin en ole tiennyt minkä näköisen ihmisen kanssa juttelen.
 
Kaikki ovat olleet vaaleita ja eivät pidä partaa. En pidä tummahiuksisista ja/tai parrakkaista. Kaikki ovat myös olleet sinisilmäisiä tai vihreäsilmäisiä, en erityisemmin ole pitänyt ruskeista silmistä.
 
Nyt kun ajattelen taakse päin elämää, niin kaikilla pidempiaikaisilla miehillä on ollut jokin sairaus, vamma tai terveysongelma, joka ei kuitenkaan välttämättä ole ollut ulospäin silminnähtävä tai mitään sellaista, joka olisi vaikeuttanut suuresti elämää, mutta erilaisia pikkuhaasteita antavia kuitenkin.
 
Ensimmäinen poikakaveri oli hyvin erilainen kuin kaksi seuraajaansa. Näillä kahdella jälkimmäisellä on sama koulutus ja harrastus ja oikeastaan pelottavan paljon muutakin yhteistä luonteen puolesta, mutta sanotaanko vaikka näin, että missä exän kanssa meni pieleen, on tässä nykyisessä korjattu. :grin Toki kumpikin osapuoli on hieman aikuisempi.

Ulkonäössä näillä kolmella ei oikein mitään yhteistä nimittäjää olekaan. Ei mulla taida olla preferenssejä sen suhteen. Elämänvalinnatkaan ei kauheasti ainakaan nuorempana painaneet (no rentut ja pahimmat elämänkoululaiset oon sillonkin kiertänyt kaukaa), mutta jos nyt tarttis ryhtyä uutta kumppania valkkaamaan, niin saattaisin olla sen suhteen tarkempi.
 
Ei ole kyllä tiettyä tyyppiä vaan kaikki olleet omanlaisiansa niin ulkonäön kuin luonteidenkin suhteen. Harvemmin kyllä kiinnostun jostain syystä ruskeasilmäisistä. 🤔
 
Heh, minä deittailen insinöörejä ja dippainssejä. :rolling: Toki täällä Oulun seudulla se ei ole ihmekään... Tummuusaste on jotain välimaastosta, ei kovin tummia mutta ei ihan blondejakaan. Mutta luonteen puolesta tässä on koko ajan tapahtunut etenemistä, seuraavassa ei ole koskaan ollut samoja vikoja kuin edellisessä. Toki sitten uusia piirteitä on jokaisella sitten ollut, joista olen joko oppinut pitämään tai ainakin sietämään. Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta olen todennut et minulle sopii parhaiten perinteinen suomalainen kotona viihtyvä mies jolla löytyy kädentaidoissa ja ahkeruudessa. Nyt kun mietin niin perusominaisuuksissa on paljon samaa kuin omassa isässäni.
 
Fyysisesti kovin erilaisia, ainut mahdollisen seurustelun aloittamisen edellytys on ollut mun oma tarve olla miestäni lyhyempi. Moni pätkä on ollut kovin kiinnostava, mutta kun vaan alkuasetelma on jotenkin tuntunut oudolle, niin sehän on ollut siinä...
En myöskään ole jaksanut päämäärättömyyttä tai
jatkuvaa alkoholin kanssa läträämistä.
Paras kumppanini ei vain halunnut omia lapsia (sanoi lisääntyvänsä siskonsa/ veljiensä kautta), ja olikin menossa sterilisaatioon.
Ruskeat silmät ei ole mun juttu. Hauskinta on että jos tunnen tarvetta ajaa autoa kartturin paikalta, niin nousee seinä pystyyn.
Ehkäpä suvun vahvojen miesten (isä, eno ja sedät) ovat toimineet alitajunnalle esimerkkeinä.
 
Täysin vastakohtia keskenään. Ensimmäinen oli pitkä, kalju, parraton, kävi päivätyössä ja oli yrittäjä.
Nykyinen on lyhyt persjalka niinku mie ja karvainen ku apina päästä varpaisiin. :Smiling Face With Open Mouth And Closed Eyes: Nykyään käy kyllä päivätöissä, mutta suhteen alussa oli hyppäämässä päivätyöstä uuden alan opiskeluihin.
On toki joitain samaa luonteissakin, mutta hyvin hyvin HYVIN erilaisia ihmisiä ovat keskenään ja hyvä niin.
 
Kaikki miehiä ja kaikilla vihreät silmät. Kaikki luonteeltaan rauhallisempia kun minä. Siihen jäivät samankaltaisuudet :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

Olen itse aika menevä ihminen, joten kaipaan rinnalleni rauhallisempaa puolisoa tasapainoittamaan. Nykyinen kumppani haastaa riittävästi, mutta on rauhallinen ja minulle, helposti stressaavalle ihmiselle myös se järjen ääni.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top