Minulle kantoväline tuo ensimmäisenä mieleen vapaat kädet. Nuorimmainen syntyi keskosena ja kärsi refluksivaivoista. Hän nukkui vain pystyasennossa ja oli muuten itkuinen. Hoidettavana oli myös 4 isompaa lasta joista nuorin olin kuopuksen syntymähetkellä 1v4kk vanha. Koska apukäsiä ei ollut tarjolla, piti omat kädet saada vapaaksi ja silloin kuvioihin astui mukaan kantoliina. Vauvan sai olla lähellä ihoa ja se on keskosille jo kehityksen kannalta tärkeää, sen lisäksi että vauva sai tarvitsemaansa läheisyyttä, minä pystyin tekemään ruokaa ja siivoilemaan, sekä hoitamaan isommat lapset sillä välin kun mies oli töissä. Niin me selvittiin vaikeasta vauva-ajasta ja kantoliina oli yksi vaikuttava tekijä siihen.
Kantoliinan huono puoli on kuitenkin se, että se on hidas sitoa ja asetella. Eikä se aina edes onnistu ensimmäisellä yrittämällä. Silloin on sekä äidin että pienen hermot koetuksella ja katastrofi uhkaa päästä valloilleen. Kantoreppua meillä ei kuitenkaan ollut, sillä ne ovat aika hintavia. Olen nyt uudelleen raskaana ja suurella todennäköisyydellä tulemme jälleen painimaan keskosuuden ja refluksiongelmien parissa. Kantoreppu olisi loistava apu.
