Minulle kantaminen merkitsee läheisyyttä ja rakkautta. Meillä oli esikoisen kanssa sellainen tilanne, että ihan kaikki mitä olin toivonut raskaudelta ja ihan alkuun myös vauva-ajalta meni ihan uusiksi. Kantaminen oli se ensimmäinen asia mikä meillä onnistui.
Useiden vuosien yrittämisen jälkeen vihdoin onnistunut raskaus oli aika rankka, pahoinvointi kesti niin pitkään, että alkoi liitoskivut. Itselleni raskainta oli kuitenkin, kun neiti oli perätilassa, syntymässä varpaat edellä. Näin ollen en saanut edes yrittää synnyttämistä alakautta, vaan sectio-aika sovittiin epäonnistuneen kääntöyrityksen jälkeen. Neiti kuitenkin halusikin syntyä tasan viikkoa ennen suunniteltua aikaa, joten synnytys tapahtuikin kiireellisellä sectiolla. Tämän takia myös maidon nousemisessa oli ongelmaa. Kätilöt halusivat kokeilla, että vauva osaa imeä kunnolla ja tämä testattiin tuttipullolla. Onnistuihan se imeminen hyvin, mutta rintaa ei neiti suostunut sen jälkeen enää edes yrittämään imeä. Siispä äiskä joutui koko rintamaito-ajan pumpata maidot tuttipulloon, josta ne hyvällä ruokahalulla maiskutettiin menemään.
Nämä asiat saivat minut epäilemään omaa äitiyttäni. Parin kuukauden kohdalla kuitenkin kaivoin esiin trikooliinan ja sen käyttöä ruvettiin harjoittelemaan ahkerasti. Kantaminen onnistui alusta asti mallikkaasti ja neiti tykkäsi kovasti olla kyydissä. Sinne oli helppo saada vauva nukahtamaan ihan missä vain, joten kyläilykin helpottui kovasti. Vaikka olen saanut lähipiiriltä jos minkälaista kommenttia kantamisesta, se on silti tuntunut aina meidän jutulta. Kantaminen on vahvistanut meidän läheisyys-sidettä ja antanut onnistumisen kokemuksia. Kantoliina ja kantoreppu ovatkin meillä edelleen päivittäisessä käytössä. Niiden avulla saan kädet vapaiksi, neidin läheisyyden tarve on helppo täyttää, päästään helposti kulkemaan joka paikassa ja niiden avulla on helppo lohduttaa hampaita tekevään lasta. Näin muutaman asian mainitakseni. Nyt kun toinen vauva on tuloillaan ja esikoinen on jo 1,5-vuotias on kantaminen hieman muuttanut muotoaan. Mies on alkanut kantamaan enemmän ja minä olen siirtynyt hetkeksi käyttämään pelkästään kudottuja liinoja, jotka saa sidottua pois masun päältä. Yksi asia on kuitenkin edelleen sama, meille kantaminen on arjen, juhlan ja kaikkien muidenkin aikojen pelastus :)
Uudesta repusta haaveilen esikoiselle, jotta saataisi hänellekkin sopiva reppu ja uusi pikkuinen pääsisi perimään vauva-koon :-)
