Meidän kahden kuukauden ikäisen tytön muutamat kantoliinakokeilut ovat päättyneet kummatkin samalla tavalla. Tyttö ei tykkää liinasta yhtään, huutaa naama punaisena ihan raivoissaan kunnes pääsee liinasta pois niin rauhoittuu.
Minust se on kamala sääli, tykkäisin pitää tyttöä aina hereillä ollessani niin paljon lähelläni kun mahdollista. Ja siinähän sitä läheisyyttä saa parhaiten, ja kätevästi voisi hoitaa omia kotiaskareita molemmin käsin.
Haaveilen esimerkiksi pienistä kävelyretkistä tyttö sylissäni.
Ystävältä saatiin kantoreppu lainaan, johon tyttö oli heti suopeampi. Tällä erää ei vaan ole mahkuja hommata omaa, joten voittona saatu reppu olisi meidän perheelle tällä erää kuin lottovoitto.
Ps. Ihana että on erilainen kilpailu tässä kuussa :)
