Osallistu kirjoituskilpailuun - voita ihana kantoreppu! KILPAILU PÄÄTTYNYT!

[Miramaria]

"Näin kantaminen on helpottanut/helpottaisi arkea"

Elokuussa kilpaillaan Ipanaisen sponsoroimasta upeasta kantorepusta, joten on vain loogista, että kilpailun aiheena on - tadaa - KANTAMINEN! Kirjoita meille siis oma tarinasi siitä, kuinka kantaminen on helpottanut tai kuinka se voisi helpottaa arkeasi. Kerro meille, mikä kantamisessa viehättää ja miksi haaveilet uudesta kantorepusta!

Tällä kertaa te foorumilaiset valitsette voittajan! Äänestä tykkäämällä tarinasta, eniten tykkäyksiä* saanut kirjoitus voittaa! Parhaat tarinat julkaistaan myös Vau.fi:n sivuilla. Kutsu siis myös ystäväsi tykkäämään!

Voittaja palkitaan valitsemallaan Tula-kantorepulla. Palkinnoksi voittaja saa valita standardikokoisen tai taaperokokoisen repun haluamallaan kuosilla. Palkinnon arvo on 120-150e.

* Tasaäänitilanteessa voittaja menee raadin, eli Vau.fi:n ylläpidon valittavaksi.

Tula-kantoreppu on ergonominen ja pehmeä kantoreppu, jonka suunnittelussa on otettu huomioon lapsen ja kantajan ergonomisuus, turvallisuus sekä mukavuus. Repulla voi kantaa lasta sekä sekä kantajan etu- että selkäpuolella.

Tula-kantorepun säädöt ovat yksinkertaiset, ja reppua on siten erittäin helppoa käyttää ja säätää kantajalle sopivaksi. Lapsi matkustaa repun kyydissä ergonomisesti hyvässä sammakkoasennossa. Olkaimet ja lantiovyö ovat erittäin muhkeat, joten isommankin lapsen kantaminen on mukavaa myös aikuiselle. Tula-kantoreppua on saatavilla useilla herkullisilla kuoseilla!

Tutustu kauniisiin kuoseihin ja lue lisää Tula-repuista täällä! Käy myös kurkkaamassa Ipanaisen muita tuotteita täällä ja tykkää heistä Facebookissa!

Näin osallistut kirjoituskilpailuun:

- Vau.fi:n foorumilla voivat keskustella vain rekisteröityneet käyttäjät. Jos et vielä ole foorumin jäsen, voit käydä rekisteröitymässä ensin osoitteessa http://www.vau.fi/liity.

- Kirjoita tähän viestiketjuun oma tarinasi siitä, kuinka kantaminen on helpottanut tai kuinka se voisi helpottaa arkeasi. Kerro meille, mikä kantamisessa viehättää ja miksi juuri sinä tarvitset kantoreppua!

- Kirjoitustyyli ja muoto ovat vapaat. Lyhytproosa, novellit, lorut ja runot ovat kaikki tervetulleita! Voit halutessasi vaikka kuvittaa tekstiä valokuvilla tai piirroksilla.

- Kirjoituksia saa käydä tykkäämässä heti. Äänestysaikaa on 31.8. saakka!

- Kun olemme löytäneet voittajan, otamme häneen yhteyttä sähköpostin kautta ja foorumilla: Sinun ei tarvitse kertoa viestissäsi koko nimeäsi tai osoitettasi.

HUOM! Palkinnot lähetetään vain Suomessa sijaitseviin osoitteisiin!



Palkinnot sponsoroi: Ipanainen

Kilpailu alkaa NYT ja kilpailuaikaa on koko elokuun loppuun asti!

Onnea kisaan!

 

[Hellis]

Kantaminen tarkoittaa minulle läheisyyttä, turvan antamista pikkuiselle. On luonnollista, että lapseni saa olla lähellä minua, lähellä sydäntäni, turvassa. Se ihana tunne, kun toinen rauhoittuu rinnallesi pahan mielen vallatessa tai kun selkeästi vaivat helpottavat, kun toinen pääsee lähelle ja saa olla mukana äidin jokaisessa askeleessa. Maailmaa on turvallinen tutkiskella äidin rinnalla heiluen ja maailma tuntuu myös äidistä turvallisemmalta paikalta, kun se kaikkein rakkain on oikein lähellä, turvassa ja rauhassa.

Nuku rauhassa pikkuinen, äiti on tässä.
Askeleessa lyhyessä, askeleessa pitkässä,
olet sinä läsnä, olen minä läsnä.
Sydän sydäntä vasten, kuten meidän kuuluukin.
Minä loin sinut, sinä loit minut.
Kuulut rinnalleni.

 

[Timantti*]

Meidän kahden kuukauden ikäisen tytön muutamat kantoliinakokeilut ovat päättyneet kummatkin samalla tavalla. Tyttö ei tykkää liinasta yhtään, huutaa naama punaisena ihan raivoissaan kunnes pääsee liinasta pois niin rauhoittuu.

Minust se on kamala sääli, tykkäisin pitää tyttöä aina hereillä ollessani niin paljon lähelläni kun mahdollista. Ja siinähän sitä läheisyyttä saa parhaiten, ja kätevästi voisi hoitaa omia kotiaskareita molemmin käsin.

Haaveilen esimerkiksi pienistä kävelyretkistä tyttö sylissäni.

Ystävältä saatiin kantoreppu lainaan, johon tyttö oli heti suopeampi. Tällä erää ei vaan ole mahkuja hommata omaa, joten voittona saatu reppu olisi meidän perheelle tällä erää kuin lottovoitto.

Ps. Ihana että on erilainen kilpailu tässä kuussa :)

 

[Lillukka]

Refluksikkovauva ei oikein viihdy vaunuissa, koira tarvii lenkitystä, mutta lenkit jää lyhyeksi vaunutteluongelman takia. Syksyn hiipiessä hissukseen kuvioihin on ihana lähteä vauvan ja koiran kanssa metsään haistelemaan tuoksuja ja keräilemään talven varalle vähän marjoja. Opettaa lapsi jo pienestä pitäen arvostamaan puhdasta kaunista luontoa. Kasvattaa kunnioittamaan sitä upeaa aarretta mikä meillä suomalaisilla on. Metsässä kävely on itsellekin kovin terapeuttista, se auttaa jaksamaan arjen pyöteissä ja jaksamaan huonojen päivien yli. Vähän vanhemman lapsen kanssa voi jo bongailla eri marjoja, lintuja jne. Liikkuminen vapautuu eri tavalla.
Tulalla on aivan ihania kuoseja, olisi kiva päästä valitsemaan juuri se omannäköinen reppu.

 

[Soffi85]

Minulle kantaminen merkitsee läheisyyttä ja rakkautta. Meillä oli esikoisen kanssa sellainen tilanne, että ihan kaikki mitä olin toivonut raskaudelta ja ihan alkuun myös vauva-ajalta meni ihan uusiksi. Kantaminen oli se ensimmäinen asia mikä meillä onnistui.

Useiden vuosien yrittämisen jälkeen vihdoin onnistunut raskaus oli aika rankka, pahoinvointi kesti niin pitkään, että alkoi liitoskivut. Itselleni raskainta oli kuitenkin, kun neiti oli perätilassa, syntymässä varpaat edellä. Näin ollen en saanut edes yrittää synnyttämistä alakautta, vaan sectio-aika sovittiin epäonnistuneen kääntöyrityksen jälkeen. Neiti kuitenkin halusikin syntyä tasan viikkoa ennen suunniteltua aikaa, joten synnytys tapahtuikin kiireellisellä sectiolla. Tämän takia myös maidon nousemisessa oli ongelmaa. Kätilöt halusivat kokeilla, että vauva osaa imeä kunnolla ja tämä testattiin tuttipullolla. Onnistuihan se imeminen hyvin, mutta rintaa ei neiti suostunut sen jälkeen enää edes yrittämään imeä. Siispä äiskä joutui koko rintamaito-ajan pumpata maidot tuttipulloon, josta ne hyvällä ruokahalulla maiskutettiin menemään.

Nämä asiat saivat minut epäilemään omaa äitiyttäni. Parin kuukauden kohdalla kuitenkin kaivoin esiin trikooliinan ja sen käyttöä ruvettiin harjoittelemaan ahkerasti. Kantaminen onnistui alusta asti mallikkaasti ja neiti tykkäsi kovasti olla kyydissä. Sinne oli helppo saada vauva nukahtamaan ihan missä vain, joten kyläilykin helpottui kovasti. Vaikka olen saanut lähipiiriltä jos minkälaista kommenttia kantamisesta, se on silti tuntunut aina meidän jutulta. Kantaminen on vahvistanut meidän läheisyys-sidettä ja antanut onnistumisen kokemuksia. Kantoliina ja kantoreppu ovatkin meillä edelleen päivittäisessä käytössä. Niiden avulla saan kädet vapaiksi, neidin läheisyyden tarve on helppo täyttää, päästään helposti kulkemaan joka paikassa ja niiden avulla on helppo lohduttaa hampaita tekevään lasta. Näin muutaman asian mainitakseni. Nyt kun toinen vauva on tuloillaan ja esikoinen on jo 1,5-vuotias on kantaminen hieman muuttanut muotoaan. Mies on alkanut kantamaan enemmän ja minä olen siirtynyt hetkeksi käyttämään pelkästään kudottuja liinoja, jotka saa sidottua pois masun päältä. Yksi asia on kuitenkin edelleen sama, meille kantaminen on arjen, juhlan ja kaikkien muidenkin aikojen pelastus :)

Uudesta repusta haaveilen esikoiselle, jotta saataisi hänellekkin sopiva reppu ja uusi pikkuinen pääsisi perimään vauva-koon :-)

 

[elaffy]

Kaksoset. Kaksoset tarkoittaa sitä, että on paljon tavaraa ja isot vaunut. Ja isoilla tarkoitan todella sitä. Kaksosten vaunut ovat kunnon mörssärit - oikeat hyökkäysvaunut. Myös meidän vaunumme, vaikka valitsimme markkinoiden kapeimmista ja siroimmista. Niiden kanssa pääsee menemään missä vain. Ainakin melkein, sillä kulkuväylällä täytyy olla leveyttä riittävästi ja painoa on tuplasti, joten jokainen ylämäki kyllä tuntuu.

Joskus on ihanaa heittää tytöt reppuihin, napata koira mukaan ja lähteä ihan minne mieli tekee. Kädet vapaana työntämisestä ja pieni vauva omaa rintaa vasten tuhisten unessa.. Saa olla vapaa valitsemaan reitin tai vaikka eksyä metsään, jos mieli tekee. Ja mikä parasta, myös mies voi tähän hommaan osallistua. Nuo iltakävelyt tasavertaisina perheenjäseninä ovat varmaan pelastaneet parisuhteemme. Tyttöjen nukkuessa repuissa, voi käydä läpi päivän kuulumiset ja vaikka pitää toista kädestä kiinni. Olla ja nauttia.

 

[Junibea]

Minulle kantoväline tuo ensimmäisenä mieleen vapaat kädet. Nuorimmainen syntyi keskosena ja kärsi refluksivaivoista. Hän nukkui vain pystyasennossa ja oli muuten itkuinen. Hoidettavana oli myös 4 isompaa lasta joista nuorin olin kuopuksen syntymähetkellä 1v4kk vanha. Koska apukäsiä ei ollut tarjolla, piti omat kädet saada vapaaksi ja silloin kuvioihin astui mukaan kantoliina. Vauvan sai olla lähellä ihoa ja se on keskosille jo kehityksen kannalta tärkeää, sen lisäksi että vauva sai tarvitsemaansa läheisyyttä, minä pystyin tekemään ruokaa ja siivoilemaan, sekä hoitamaan isommat lapset sillä välin kun mies oli töissä. Niin me selvittiin vaikeasta vauva-ajasta ja kantoliina oli yksi vaikuttava tekijä siihen.

Kantoliinan huono puoli on kuitenkin se, että se on hidas sitoa ja asetella. Eikä se aina edes onnistu ensimmäisellä yrittämällä. Silloin on sekä äidin että pienen hermot koetuksella ja katastrofi uhkaa päästä valloilleen. Kantoreppua meillä ei kuitenkaan ollut, sillä ne ovat aika hintavia. Olen nyt uudelleen raskaana ja suurella todennäköisyydellä tulemme jälleen painimaan keskosuuden ja refluksiongelmien parissa. Kantoreppu olisi loistava apu.

 

[Kyfi0615530]

Minulle vauva on kuin huumausainetta. Kun vauva on sylissä hormonit hyrräävät. Vauvan laittaminen vaunuihin nukkumaan on kuin rangaistus - minulle. Toki kantaminen on kätevää, mutta kun on saanut jotain noin ihanaa, hänestä on myös lupa nauttia!

 

[Madonna]

Kantoreppu on tosi kätevä kaupassa käydessä, koska silloin kun kantaa lasta kantorepussa on kädet vapaana ja lasta on myös helpompi imettää, sekä lapsi saa olla siinä koko ajan äidin lähellä.
Kyllä olen todennut sen, että kantoreppua on paljon helpompi käyttää, kuin kantoliinaa..vaikka minulla ei olekkaan ollut kokemusta vielä sellaisista, mutta niiden perusteella, mitä olen lukenut ja huomannut liikenteessä liikkuessani, niin olen siitä tosi varma.
Haluan tehdä esikoiseni, myötä kaiken itselleni helpommaksi ja siihen kyllä kantoreppu on kätevä apukeino:)
Kantorepusta on paljon hyötyä, esimerkiksi kun on käynyt kaupassa, niin ostoskassit saa kätevästi laitettua vaunuihin, eikä niitä tarvise kantaa kädessä.

 

[Indie]

Oman kantorepun kanssa pääsemme metsäretkelle reilu puolivuotiaan poikamme kanssa. Koko perhe rakastaa yhteisiä metsäkävelyitä, joihin ei vaunujen kanssa olisi mahdollisuutta. Tykkäämme vaellella pikkupoluilla, eksyä ja löytää. Lapsi rauhoittuu aina reppuun. Tarkkavaisena ensin katselee, kuulostelee ja tuoksuttelee metsää, sitten usein nukahtaa rauhalliseen keinuntaan äidin hengitystä vasten. Metsässä saatamme viettää parikin tuntia. Lapsi harvoin nukkuu niin pitkiä unia missään muualla.
Nykyinen reppu alkaa kohta käydä pieneksi kasvavalle retkeilijällemme ja uusi isompi reppu mahdollistaisi retket tulevaisuudessakin. Metsä on ihana paikka rauhoitua, olla yhdessä, nauttia hetkistä.

 

[Aamukaste]

Yhdeksän kuukautta vanha poikavauvamme rakastaa kantorepussa oloa. Pidän kantamisesta, vauva pitää kannettavana olosta. Käytän meillä olevaa kantoreppua päivittäin, puistossa, kaupassa, kotona ja matkalla.
Se on aina mukana missä ollaankin. Poika on isokokoinen ja ergonominen
kantoreppu sopii hyvin.
Nyt vanha reppu on niin kulunut, että sen palvelusaika alkaa olla tiensä päässä
ja pitäisi hankkia uusi. Taaperorepusta haaveillaan. Vauvan lisäksi kaksi on myös kaksi murrosikäistä ja välttämättömiä kuluja riittää. Varat perheessämme ovat erittäin niukat,
Kantoreppua voittona meillä osattaisiin totta tosiaan arvostaa.

On vauva mulla
joka rakastaa olla kantorepussa

Kantoreppu paras on
paikka pienen vauvan

Vauvan on hyvä olla
Vanhempi voi liikkua

Kantoreppu on
apu arjen askareihin
varakäsipari vapaa-aikana

​

Suuri apu päivittäin
kun käydään asioilla

Taikka kotona
tiskintouhinassa

on turvallista olla kantorepussa
ja kurkkia veden läiskytystä

Kantoreppu vanha
on kulunut ja pieni

Uutta kantoreppua tarvitaan
kotona ja asioilla
puistossa ja matkalla​

 

[norappi]

Meille kantaminen on mukavia lenkkeily hetkiä. Meillä tykätään mennä repussa ja katsella hyviä maisemia. Mukavasti saan koirankin aina mukaan. Lapsi tykkää olla lähellä ja saada läheisyyttä mikä onkaan sen mukavampaa kun repussa olla.
Me kävellään välillä puistoonkin niin että menee repussa. Meillä alkaa nyt jäämään pieneksi meidän nykyinen reppu. Olisi kiva saada uusi reppu niin päästään jatkamaan mukavaa läheisiä lenkkejä ja puisto matkoja.

Meillä kantaa molemmat mies että minä. Ihan saadaan välillä kiistellä kumpi kantaa. Tää on kyllä ollut hyvä harrastus kun toiset vetää perässä rengasta niin mä kannan meidän 1v2kk tyttö joka painaa noin 9kg. Olen saanut kuntoa paremmaksi ja toivottavasti loput raskaus ajan kilot saisivat kyytiä.

Tässä vielä kuva missä miehellä on reppu käytössä ja siellä mukana meidän 7kk tyttö. Tämä reppu nykyään aivan liian pieni.

 

[Seppo110]

Ensimmäisenä on äiti. Äiti on aina siinä. Äiti on lähellä on turvallinen ja tuoksuu hyvälle. Äidin kanssa ollaan kirkkaan ikkunan ääressä katsomassa maailmaa, seistään sinisen lampun alla, joka välillä heiluu. Äidin iho on lämmin. Äiti silittää ja rauhoittaa. Äiti hieroo mahaa ja selkää. Äidin näen viimeisenä ja voi nukahtaa äidin sylin lämpöön.

Mutta ei äiti aina pysty. Äidin pitää hoitaa muitakin. Tehdä monia asioita. Kantaa pieniä ja suuria tavaroita. Antaa ruokaa muillekin. Silittää koiraa ja kissaa. Pitää muita lähellä. Mennä pois ja tulla takaisin.

Mutta silti äiti on ikkunan ääressä. Äiti seisoo sinisen ampun alla ja saa sen heilumaan. Äiti silittää ja hieroo kun mahassa kipristelee ja tuntuu pahalta. Äiti pitää sylissä, vielä pitkään sen jälkeenkin kun itku on loppunut ja kyyneleet kuivuneet, jotta suru on varmana poissa. Äiti laulaa ja heijaa kun väsyttä, mutta uni on vielä kaukana. Äiti pitää sylissä lähellä, turvassa ja lämmössä, koska äiti rakastaa.

 

[Nuoriäidinalku]

Olen nuori vasta 20-vuotias tuleva äiti. Odotan esikoistani ja minulla ei ole edes mitään tietoa siitä, miltä tuntuu pitää omaa lasta sylissä. Tämä tuleva lapsi oli yllätys mutta iloinen sellainen. Tämä tuleva pienokainen on molempien vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, joka on tottakai suuri ihme . Kaikki me odotamme tätä kuin kuuta nousevaa. Olen sairaanhoitaja opiskelija ja opintoni jäävät kesken kunnes voin jatkaa koulua. Haluan olla pienokaisen kanssa kotona niin pitkään kuin mahdollista. Nähdä ja kokea kun se kasvaa ja oppii joka viikko jotakin uutta. Haluan lapsen tuntevan itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi ja ennen kaikkea, lapsi tuntee, että äidin lähellä on turvallinen olla. Luottamuksen lapsen välillä ja tottakai lapsi saa luottamuksen tunteen kaikkiin läheisiin ihmisiin ympärillään, kuten isovanhempiin ja ISÄÄN.

Toki.. vaikeahan tällaisellä kokemattomalla äidillä on sanoa tuoko tuollainen reppu sitä turvaa ja luottamusta.. mutta täällä on tuleva äiti, joka on uudessa ihmeellisessä elämän vaiheessa. Halua oppia ja osata olla hyvä äiti ja kasvattaja. Reppu olisi todellakin enemmän kuin tervetullutta tähän tulevaan uuteen elämänvaiheeseen avuksi.

Tuollainen kantoreppu olisi varmasti hyvin käytännöllinen ja hyvä apuväline lapsen hoidossa ja ennen kaikkea miellyttävä myös itsellekkin ja muille jotka osallistuvat lapsen hoitoon.

 

[Kyfi9940730]

• Olen 8kk ikäisen meneväisen poikavauvan äiti, joka haluaisi kantaa rakkauspakkaustaan sylissään ilman kipuja. Raskauden myötä yliliikkuvat niveleni löystyivät entisestään, ja olen jo yli puoli vuotta kärsinyt peukalon sijoilta menemisistä ja tämän takia en pysty pitämään lastani sylissäni kuin "pakolliset" kerrat. Päivät on aika tylsiä, kun yritän viihdyttää lastani lattialla köllötellen ja pikaisia nukutusvaunulenkkejä tehden. Kunnon kantoreppu helpottaisi arkeamme ja pääsisimme ulkoilemaan pitempiä aikoja. Ja ennenkaikkea, saisin pitää vauvaani enemmän sylissäni. Ilman pelkoa siitä, että tiputan hänet vahingossa kivun takia.

 

[Jasba_3]

Meiltä löytyy 7kk kaksoset sekä 1v 10kk esikoispoika. Muutettiin kerrostalon kolmanteen kerrokseen vähän ennen kaksosten syntymää, takas kotikonnuille, koska edellisessä asuinkaupungissa ei vaan olisi ollut apua kovin lähellä. Mä kannan kaksoset ja esikoisen lähes tulkoon joka päivä yksin ulos ja kotiin, koska mies töissä päivät, meiltä ei muuten löydy hissiä talosta. Meillä käytössä vanha ergon vauva koon reppu ja tuo esikoinen (ei kävele vielä rappusia kovin varmasti itse) ei oikeen meinaa siinä enää pysyä, eikä kaksosista poikakaan. Monet kerrat lenkillä käynyt kans kaikkien kanssa yksin, ja tullu siihen tulokseen että uus reppu on saatava, mutta ei olis varaa itse siihen juurikaan sijottaa auton vaihtojen ja uusien istuimien oston myötä. Tää olis enemmän ku pelastus ja tulis todellakin päivittäiseen käyttöön meillä

 

[Jenkkipentu]

Äidin tai isän lämmin keho pienokaisen kehoa vasten. Turvallinen paikka olla vauvan kantorepussa.

 

[Miramaria]

Kirjoituskilpailun voittaja on löytynyt! Kurkkaa voittaja täällä >>!

Kiitos kaikille osallistuneille ja äänestäneille!