Osaatteko keskustella?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Kyllä vaan! Nykyinen Ukko taitaa olla ensimmäinen kumppaneistani joka osaa keskustella ja vieläpä rehellisesti!
luonnonlapsi
Oman äänensä löytänyt
Tää on niin meitä,miten voi oikeasti olla et toisella hetkellä ei tarvitse kuin katsoa toista ja tietää täysin toisen ajatuksen ja sitten seuraavassa mutkassa ei meinata ymmärtää ei sit lainkaan ja huoh kyl sopan raaka-aineet siinä kohtaa on kohdillaan.
Mä olen nyt aikuisiällä hyvä puhumaan tunteistani. Tätä on auttanut vuosien psykologilla käynti, joka opetti mua puhumaan tunteistani.
Mies on joutunut opetella puhumaan tunteistaan ja sanookin, että ilman mua ei olisi koskaan oppinut.
Nyt on hyvä tilanne, kun sanotetaan aina jos tulee riita että miltä tuntuu ja ymmärretään myös toisiamme viimeistään riidan jälkeen. Mitään ei jätetä leijumaan.
Mies on joutunut opetella puhumaan tunteistaan ja sanookin, että ilman mua ei olisi koskaan oppinut.
Nyt on hyvä tilanne, kun sanotetaan aina jos tulee riita että miltä tuntuu ja ymmärretään myös toisiamme viimeistään riidan jälkeen. Mitään ei jätetä leijumaan.
Me ollaan alusta asti keskusteltu paljon ja kaikesta. Meillä on miehen kanssa kommunikaatio ollut aina hyvää ja parantunut vaan vuosien saatossa, kun ollaan opittu tuntemaan toisemme paremmin. Tottakai välillä tulee väärinymmärryksiä ja sitä kautta esim. ylilyöntejä ja aina ei osata niin rakentavasti riidellä, mutta sen jälkeen kun tunteet ja egot laantuneet niin asiat käydään läpi.
Oman kokemukseni mukaan, kyllä. Ollaan oltu yhdessä aika pitkään, tunnemme toisemme todella hyvin, ja keskusteluyhteys pelaa. Toki tässä välissä on sattunut kaikenlaista, varsinkin vauva-aikana väsyneenä tuli ärähdettyä helpommin, mutta aina ollaan selvitetty asiat ja pyydetty toiselta anteeksi.
Vähän vaihtelee. Miehellä on aika rikkonainen ja ikävä lapsuus ja nuoruus, jonka takia on oppinut vain sulkemaan asiat sisälleen ja kovettamaan itsensä. Isänsä opettanut mykkäkoulun jalon taidon ja toisaalta äitinsä narsistinen ja päällepäsmäröivä käytös ovat luoneet melkoisen ympäristön kasvaa. Itsellä taas ex jätti traumat vetäytyvästä käytöksestä, joten ekat pari vuotta meni siihen, että minä ymmärsin että miehen vetäytyminen ei tarkoita etteikö hän haluaisi olla mun kanssa, ja toisaalta mies oppi myös puhumaan enemmän ja avaamaan tuntojaan. On myös oppinut pyytämään anteeksi ja keskustelemaan riitojen jälkeen siitä, mikä meni pieleen. Itse haluaisi eroon riita/erimielisyys tilanteiden turvattomuuden tunteesta jonka exäni loi. Nykyinen ei ole tätä mitenkään vahvistanut, mutta tästä traumasta on todella vaikea päästä eroon.
Edelleen välillä on haasteita, kun ollaan molemmat aika äkkipikaisia ja otetaan toisen sanomiset joskus heti sellaisena kun ne kuullaan miettimättä yhtään sen kummemmin mitä toinen ehkä oikeasti tarkoitti. Onneksi ollaan molemmat tämä huomattu, että toimitaan näin, mutta tätä on vaikea kitkeä kun jarrut on helposti hukassa näissä tilanteissa. Kummankin on myös vaikea kestää kritiikkiä, todennäköisesti juuri menneisyyksistä johtuen.
Paljon paremmaksi mennyt reilun neljän vuoden aikana kyllä, molemmilla on ollut opittavaa ja on edelleen. Mutta osataan kyllä keskustella vaikeistakin asioista silloin kun täytyy, eikä onneksi riidellä usein.
Edelleen välillä on haasteita, kun ollaan molemmat aika äkkipikaisia ja otetaan toisen sanomiset joskus heti sellaisena kun ne kuullaan miettimättä yhtään sen kummemmin mitä toinen ehkä oikeasti tarkoitti. Onneksi ollaan molemmat tämä huomattu, että toimitaan näin, mutta tätä on vaikea kitkeä kun jarrut on helposti hukassa näissä tilanteissa. Kummankin on myös vaikea kestää kritiikkiä, todennäköisesti juuri menneisyyksistä johtuen.
Paljon paremmaksi mennyt reilun neljän vuoden aikana kyllä, molemmilla on ollut opittavaa ja on edelleen. Mutta osataan kyllä keskustella vaikeistakin asioista silloin kun täytyy, eikä onneksi riidellä usein.