Cindy_SS
Silmät suurina ihmettelijä
Mistäköhän sitä aloittais.. olin tänään neuvolassa käymässä ja aina on sanottu että tulis 3.5kg poika max. mut sit tuli itku kun kuulin että tämä vaihtui 4kg:n. Miksi näin, rakas anoppini sanoo koko ajan että meille tulee varmasti yli 4kg vauva, kun olen lievästi ylipainoinen. Niin on minun koko suku oikeestaan. Heidän suku on tollasta langan laihaa, käy salilla, syö kanaa ja hapankaalii kolme kertaa viikossa jne, ei hiilihydraatteja jne..
Anoppi on enimmäkseen ihana ja haluaa varmasti vain hyvää.. Mutta kun minun mies on asunut hänen luonaan 23 vuotiaaseen saakka ja mies nyt 25, muutti suoraan sieltä minun luokse. Siksi varmaan on kimpussa koko ajan. Mutta olemme jo naimisissa niin silti pitää koko ajan soitella jne. En tiedä, sit kun kerroin esim että ei tarvitse ostaa sitten vauvan toppapukua kun halutaan se ostaa itse, voitte mitä vaan muuta ostaa, niin eiköhän se seuraavana pv:nä ollut jo sen ostanut.. Väitti vielä että varmaan ymmärsin sit väärin tämän.. huoh! Mikään mitä kirjoitan ei ole sitten liioteltua. Olen suorapuheinen ihminen, mutta tälle ihmiselle kertakaikkiaan en halua sanoa suoraan mitään, en halua loukata häntä. Jos hän ei puuttuisi asioihin niin paljon niin olisi heti kaikki paremmin. Joulut, äitienpäivät jne pitää olla aina siellä, vasta seuraavan päivänä voi minun sukulaisilla käydä. En ymmärrä, miksi mieheni suku on aivan ihana ja loistava jne kaikki paitsi tämä anoppi?!?..
mutjuu, mieheni on jotenkin hieman alkanut ärsyttää.. ei kuuntele, vaikka sanoo että voi kuunnella, syö kynsii koko ajan joka paikassa.. Ennen siivosi aina vapaaehtoisesti ja oli mukava, nykyään minä teen kaikki kun olen kotona. Olen viikolla 33 menossa raskaana, ja joudun tehdä aivan kaikki. Sitten minä päätänkin aina kaiken. Alussa se oli ihan jees, mutta nykyään en enää jaksa. Ei voi edes kertoa mistä ruoasta pitää, tai mitä tekis mieli. Apua! Ollaan kokeiltu neuvolasta sitä perhetyöntekijää meille mutta mä en kestä. Aina kun se tulee meille niin ei löydy mitään "pahaa" sanottavaa mistään, kun on hyvä pv. Mutta mulle kerran kuussa tulee tällainen paha pv. Silloin just se ei ole täällä. Uskon että kaikki tämä johtuu raskaushormooneista, koska ikinä en ole ajatellut tälleen. Mutta nyt, kyllä..
Mieheni on muuten aivan ihana ja loistava ihminen jos hän tekisi jotain, edes imuroisi, niin hän ennenkin teki. Minä tein sitten loput.. Hän ei sano mihinkään mitään vastaan siksi ei koskaan riidellä jne.. En tiedä.. Rakastan häntä kyllä jne, mutta juuh tää pv..
Meillä on muuttokin tässä ihan kohta omaan asuntoon, isoon kolmioon. Olen joutunut pakkaamaan kaikki jo nyt, hoitaa kaikki siirrot jne. En kestäisi tätä yksin kyllä. Onneks ei tarvitse sit kantaa enää mitään niin välttyy edes siltä mutta silti. Sit minuu ärsyttää kun me ei voida syödä terveellisemmin. Enimmäkseen pakaste ruokia tai jotain puolivalmista. Tai samaa jauhelikastiketta ja spagettii, jotaa perusruokii.. Vaikka minä teen ne, ja mä päätän ne, niin ei kulma voi rahaa laittaa muuhun. Vasta sitten voi laittaa rahaa ruokaa kun lapsi tulee, noh hyvä että edes silloin, mutta kiva sinnitellä sinne. Onneks ei enää kauaa ole siihen. Meillä on sillein rahaa laittaa vaikka mihin tyylii, mutta ei. Pitää säästää koko ajan kauheasti. Ymmärrän että on rahaa säästössä paljon ja haluu silti säästää, mutta että neljä eri säästösopimusta, voi että!!!! huh... olemme kohta veloissa kun pitää säästää.. hirvee kauppalasku on jos sieltä yks kurkkukin löytyy.. mutta jos ranui ja kalapuikkoja on, niin sit on hyvä.. Hän tarvitsee karkkia vain, ei muuta. Sit hän ei edes liho yhtäkiloa, vaikka syö koko ajan karkkia, ei tyylii yhtään ruokaa, ja sit ei liiku yhtään. Minä olen sellainen että lihon jos syön paljon ja en liikkuisi. Voi että, miten voi olla noin hyvät geenit. Sit tykkään syödä maitorahkoja mehukeiton kanssa, tai turkkilaista jogurttia mehukeiton kanssa, niin se on kulma hirveen kallista että ei saa joka pv syödä.. Voi LOL! Kohta pitää syöttää itseni hirveeks possuks niin sit varmaan on hyvä..
Mulla olisi paljon sanottavaa vielä, mutta voin jättää ne sitten seuraavaan kertaan kun tällainen pv tulee.. Tuntuu niin hyvälle kun on saanut kirjoitettua edes jotain, harmittaa kun mitään blogia en aikaisemmin tajunnut tehdä, niin olisi voinut itse seurata vähän miten nää hormoonit heittelee.. Huomenna jos on hyvä pv niin sit vain katson tätä ja ajattelen että herran jestas, noinko olen ajatellut.. Huh, helpottaa tämän kirjoittaminen niin paljon. En edes välitä vaikka kirjoitusvirheitä tulee, vaan annan palaa tekstii päästä niin paljon kun tulee... Mut juu, toivott teillä muilla paremmin. Mielummin räjähdän tähän kun keneenkään muuhun.
Mitä teenkään mun elämän kanssa näinä huonoina päivinä, syön jätskiä ja katson jotain ohjelmaa, vai pitäiskö vaan purra tyynyä ja murista. MUR...
Ainiin, vähän itsestäni: Olen siis 21v nainen vantaalta, raskaana viikolla 33, esikoista odotetaan. Mieheni 25v, ei ikinä oikein juo, viihtyy kotona, rauhallinen jne. Just minun vastakohta. Netissä tavattiin toissavuonna, ensin tapailtiin jonkin aikaa, vuoden seurusteltiin, kihlat viime vuonna alku kesällä. ja sitten naimisiin tammikuun lopussa ja lapsi siis nyt tulossa. Ihan on suunniteltu, vaikka oudolta kuullostaa.. Tuntuu vain parhaalta ratkaisulta tämä meille. Olemme rakastuneita jne. Välillä vain näitä pahoja päiviä..
