Meillä on erityisen vaativa vauva, ehkä paremminkin suuritarpeinen. Luulen, että tässä ajetaan takaa nimenomaan tätä termiä?
Minusta se helppo vauva vs. vaatelias lähtee pitkälle lapsen temperamentista. Että lähtökohtaisesti toisilla on perustyytyväisiä, hyvin nukkuvia, rytmissä helposti pysyviä lapsia, jotka on helppo pitää tyytyväisinä eivätkä kitise tai itke turhasta. Sitten on niitä, joiden äidit joutuu tekemään enemmän duunia, että se lapsi on tyytyväinen, ehkä perusluonteeltaan lapsi on tyytymättömämpiä, rytmittömämpi, huonosti nukkuva, helposti ärsyyntyvä jne.
Mutta siis meillä on paljon näitä allergiahaasteita, mutta jopa ilman niitä, lapsemme on todella kirpsakka tapaus. Huusi pienenä sen 4kk putkeen joka ikinen yö ja edelleen on äärimmäisen omapäinen (nyt 11kk ihan juuri), osoittaa mieltään niin että talon seinät tärisee kun suuttuu/loukkaantuu, on ärsykeherkkä, nukkuu vieläkin ihan ilman mitään logiikkaa, vaikka meillä aina sama rytmi ruuassa, ulkoilussa yms. Pärjännyt aina todella vähällä unella, on eloisa, energinen, innokas, suloinen ja aurinkoinen lapsi, mutta äärimmäisen suuritarpeinen ja erityisen herkkäuninen. Ei puhettakaan, että nukahtaisi mihin vain tai vaikka kylässä, silloinkaan kun väsyttää, on toisinaan todella seurankaipuinen, haluaa viihdytystä koko hereilläolo aikansa, viihtyy ehkä 5-10min yksin leikkikehässään lelujensa kanssa ja silloinkin niitä pitää olla koko ajan vaihtamassa.
Tyytyväisimmillään on, kun saa ryömiä ja kontata pitkin taloa, valehtelematta 4h putkeen, niin et äiti juoksee perässä. Päiväunet aina olleet huonoja ja nukkuu nekin kuun ja tähtien asennosta riippuvaisena usein vain 1h mittaisena. Usein vaikka kaikki perustarpeet on tyydytetty, poika ei siltikään ole mikään tyytyväisin tapaus vaan suuttuu milloin mistäkin
Jopa mun omat vanhemmat ihmetteli tätä, kun itse olen ollut aivan toisenlainen vauvana.
Meillä mm. Nukahdettaessa huudetaan edelleenkin kurkku suorana täyttä huutoa, välillä 15/30min-2h eli nukkumaankäyminen on edelleenkin yhtä tahtojen taistoa, taistelee kaikin voimin unta vastaan, on niin tehnyt aina.
Ja ei, en pidä vaateliaan vauvan vanhempia mitenkään sen parempina tai helppojen perustyytyväisten vauvojen vanhempia huonompina, mutta vaativan lapsen kanssa omasta äitiydestään/vanhemmuudestaan täytyy olla varma, sillä se on takuulla kyseenalaistettavissa joka päivä. Ja sen lisäksi et myöskään näe lapsen kehitystä ja kasvatuksesi käden jälkeä samalla tavoin kuin tyytyväisen lapsen kanssa, mikä on ajoittain kyllä raskasta, mutta ei tee vanhemmuudesta sen huonompaa, eikä lapsi ole syypää mihinkään. Myös rajoja on asetettava ihan toisella tavalla. Mutta mutta, tämän vaateliasuuden varmasti ymmärtää täysin vasta sitten kun on sen itse kokenut.
Painotan ettei näitä nukahtamisjuttuja yms ole lapselle mitenkään opetettu eli kyse ei ole opituista tavoista vain nimenomaan temperamenttipiirteistä. Mutta pojan hankalaa luontoa syytän kyllä salaa mun miehestä
Hän on välillä niin vaikea, että oishan se ihme, jos meillä kahdella vahvatahtoisella ihmisellä olis iisipiisi poika
Eli oma vastaukseni on, että kyllä vauva voi olla haastava ja se tekee myös vanhemmuudesta ajoittain hyvinkin raskasta, vaikka lapsi on tietysti se rakkain kaikista.
Vauva myös nukkuu yöt yllättävän hyvin, päiväunet tosin ovat välillä haastavia. Mutta ilmeisesti se voikin olla niin, että jos nukkuu yöllä hyvin, päivällä nukkuminen voikin olla haastavaa?
Lisänä tuohon vielä kaikki taidot päälle. 
