Onko vanhemmuus kilpailua?

[Vargynja]

Pitääkö olla hiekkalaatikolla ne parhaat merkkivaatteet? Pitääkö kehua lapsen jokaista taitoa ja hieman liioitella, jotta oma lapsi olisi parempi kuin naapurin? Kilpaileeko vanhemmat siitä kenen lapsi on taitavin ja suloisin ja kuka on äidillisin ja muodikkain äiti? Jos kilpailee, onko siinä järkeä? Vai onko kyse kilpailusta vai vain siitä että lapsestaan ylpeä äiti haluaa kertoa muillekin mitä oma kullannuppu on viimeksi oppinut?

 

[Yölento]

Varmaan se on ihan äidistä kiinni, mitä pitää tärkeänä.

Minä olen aina ollut epäemäntä. Olen varmasti ihan hyvä äiti, vaikka en ihan perinteisesti äidillinen ole.

Vaatetuksessa minulle on tärkeintä käytännöllisyys ja ekologisuus ja lisäksi saamme lähes kaikki vaatteet käytettyinä, joten merkkiä ei pääse valitsemaan.

Kilpailuviettiä minulla ei ole nimeksikään. Kaksi ensimmäistä lasta oppi kaiken nopeasti, kuopus oppii kyllä asioita, mutta eivät ne ole sellaisia, joita muiden lapset oppivat. Vieraammille en viitsi niistä kertoa. Pukeminen ja syöminen on kyllä yhä huonoa, vaikka ikää on jo kolme vuotta.

Toivottasti tulee muitakin vastauksia.

 

[Tips]

En näe mitään mieltä lasten (tai minkään muu muunkaan asian) vertailussa. Lapset oppivat eri tahtiin, ovat eri asioissa lahjakkaita jne. Merkeistä en koskaan ole välittänyt, vaikka kotimaisia vaatteita ostankin (tosin en muoti- tai trendikkyyssyistä vaan eettisyyden vuoksi).

Joskus vertaan lapsiani itseeni. Esim itse opin lukemaan 4-vuotiaana mutta oma 4v ei ole kovin kiinnostunut vaikka kirjaimia ja kirjoitusta jo oma-aloitteisesti opetteleekin. Opin myös samassa iässä pelaamaan shakkia mistä lapsi ei ole lainkaan kiinnostunut. Tämän järjettömän vertailun pidän yleensä omana tietonani.

 

[Uusperhesatu]

Jos äitiys on jotain opettanut, niin sen, että lapset ovat hyvin vahvasti yksilöitä - myös saman perheen sisällä - eikä heitä todellakaan kannata vertailla. Tai no, toki vertailua tulee tehtyä hyvässä hengessä sillä tavalla että voidaan puhua, kuka oppi missäkin iässä esim. kävelemään, mutta siihen ei sisälly mitään paremmuusjärjestykseen laittamista. Yksi oppii yhden taidon aiemmin, toinen taas toisen - ja kolmas voi oppia montakin juttua "myöhään", mutta voikin tulla siinä erityisen taitavaksi ajan kanssa.

Sama pätee äiteihin. En ole perinteisen äidillinen enkä ainakaan muodikas, mutta tuskin silti yhtään sen huonompi (tai parempi) äiti kuin muutkaan. Toisiin vertailu, kilpailu ja kadehtiminen on sikälikin turhaa, että emmehän me koskaan tiedä, millaisia asioita se "täydellinen" äiti käy päänsä sisällä läpi.

 

[Aiarana]

Sehän on arvoista kiinni jokaisella, mitä kokee tärkeänä tai missä haluaa tai ei halua olla parempi kuin toinen vanhempi. Jos joku arvostaa vain merkkivaatteita ja kokee, että ne jotka eivät käytä merkkivaatteita ovat huonompia ja itse on parempi, voi toinen ihminen arvostaa kestävää kulutusta ja kierrätystä. Elämässä ei voi kilpailla arvoilla, siis eettisillä arvoilla, sillä silloin kilpaileva on jo hävinnyt.

Toki tuleehan sitä joskus ajateltua itsekin, että itse on hyvä vanhempi tai ehkä parempi kuin joku toinen, jos esimerkiksi oma lapsi käyttäytyy hyvin ja toisen lapsi ei käyttäydy hyvin. Tai jos huomaa, että vanhempi ei osaa olla vanhempi lapselleen ja itse osaa. Mutta me näemme vain toisten teot emmekä aikomuksia, joten se mitä ajattelemme ei välttämättä ole totuus eikä todellisuutta, ajatuksemme ovat vain omasta minäkuvasta peilattua mahdollisesti hyvin virheellistä näkemystä.