Onko teitä huolettanut lapsen kehitys?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Onko teillä tullut joskus huolta lapsenne kehityksestä?

Mulla on aina ollut vähän huolta, ensin esikoisen kanssa hoomoilasena, että mikä on normaalia ja mikä ei. Ja sitten kuopuksen kanssa selvästi viiveistä, kun vertaa esikoiseen.
 
Huolettaa kun lapsi kasvaa +2 käyrällä. Jos oon oikein ymmärtänyt niin tarkoittaako se siis että lapseni kuuluu kooltaan 2,5%:n isokokoisinpaan joukkoon ikäisistään? Pelottaa ettei oo mikään hormonihäiriö tms. Neuvola ei oo ollu huolissaan. Kasvu ollu tasaista omalla käyrällään.
 
Huolettaa kun lapsi kasvaa +2 käyrällä. Jos oon oikein ymmärtänyt niin tarkoittaako se siis että lapseni kuuluu kooltaan 2,5%:n isokokoisinpaan joukkoon ikäisistään? Pelottaa ettei oo mikään hormonihäiriö tms. Neuvola ei oo ollu huolissaan. Kasvu ollu tasaista omalla käyrällään.
Mulla esikoinen ja keskimmäinen kasvoivat molemmat +2 käyrällä, syntyivät aika pienenä (molemmat 47cm ja n.3kg). Nauti lapsesi kasvusta, tietää ainakin, että hän saa riittävästi ravintoa ja tuskin kyse on mistään vakavasta. ❤️ Kyllä ne neuvolasta sitten lähettävät eteenpäin, jos huoli siellä herää. Tää nuorimmainen syntyi puolestaan tosi keskimittaisena (50cm ja 3,5kg) ja on myös kasvanut koko ajan keskikäyrällä tai vuorotellen vähän painoa tai pituutta jätättäen. Kaverin kuukautta nuorempi syntyi ihan hyväkokoisena keskosena ja on jo mennyt meidän vauvan ohi kasvussa. Että niin ne jokainen vaan kasvaa omilla käyrillään. 😊
 
Nuorimpani (nyt 3kk) on tehnyt todella pienestä lähtien ns. kutovaa liikettä käsillään - siis en edes tiennyt että sellainen termi on , vaan liike on NIIN kutomista muistuttavaa että ! Ja siis niin söpöä! 😄 ...ja sitten tuli muussa yhteydessä vastaan incl -tauti . Pitikin mennä googlettamaan yleissivistyksen toivossa, siellä mainittiin tuo kutova käsien liike 😮‍💨😮‍💨😮‍💨😮‍💨 välillä kauhun sekaiset tunteet heräävät, mutta yritän pitää pelot kurissa, kun ei asialle mitään voisi kuitenkaan eikä (muita) oireita ilmene ennen 6kk ikää. Onneksi todennäköisyys on pieni, mutta nää on näitä äitiyden pelkotiloja joissa ei aina ole volyymirajaa😖😖
 
Kuopuksen kanssa on vauvana käyty niin neurologilla kuin fysioterapiassakin. Neurologilla koska ihan vauvana raajat tärisi ilman (näkyvää) syytä ja fysioterapialla, koska vauva oli jäykkä eikä ainakaan alkanut nostaa vartaloa käsillä "niin kuin pitäisi". Kummastakin asiasta ehti miettiä ummet ja lammet syitä. Neurologilla ei löytynyt syytä ja tärinät jäi omia aikojaan pois ja pari fysioterapiakertaa puri ylenmääräiseen jäykkyyteen (toinen taisikin olla lähinnä kontrolli). Nykyisin on tavallinen, liikkuva lapsi.

Painon noususta on saanut molempien lasten kohdalla kuulla ihan liiaksi. Miinuskäyrillä kasvavat ja "painoa on tullut aika vähän" aina välillä tai jopa yhtenään. Välillä tuokin huolettaa varsinkin kuopuksen kohdalla, mutta vauhtia riittää ja pituutta tulee kuitenkin koko ajan lisää niin ei kai voi todeta kuin sukuvika.
 
Kirjotan nyt tännekin,
Meillä on nyt löytynyt ehkä syy puhumisen haasteisiin. Päikyssä huomattiin että pojalla vaikuttaisi olevan kireä kielijänne jonka vuoksi puhetta on vaikea ymmärtää. Syöminen oli pienenä hankalaa eikä sitä koskaan sit tutkittu.

Asiaa selvitellään lisää kohta puoliin lisää. Ikää reilusti yli 3.v ja nyt vasta tätä epäillään!!!
 
Meillä ei kummankaan lapsen kohdalla kukaan ole koskaan puhunut mitään kielijänteestä, enkä tietäisi koko asiasta ellen täältä foorumilta olisi siitä lukenut 🫠

Hyvä että nyt asiaa selvitellään @Pingviiniemo !
 
Meillä ei oo ollut mitään huolta isompien kanssa ollenkaan.

Nyt kuopuksen kanssa on synnäriltä asti tarkkailtu pään kasvua. Nyt taas tarkistus tulossa. Hyvä että tätä tarkkaillaan. Vähän vaan huolestuttaa kun ei oikein tiiä pitääkö olla huolissaan vai ei. Ennen 2v neuvola tarkistus käynnillä ei oltu enään huolissaan. Nyt taas 2v neuvolan jälkeen on tarkistus.
 
On huolestuttanut. Kuopus on ollut hidas liikkellelähtijä. Nyt 1v ei osaa mennä istuma-asentoon, ei tulla istumasta pois eikä kontata. Osaa nousta polvilleen lattiatasolta tukea vasten, ryömiä ja siinä kaikki. Mietin voiko näin hidas kehittyminen olla normaalia...?!
 
Pakko myöntää, että olen ollut huolissani. Toistaiseksi, onneksi, aiheetta. Vaan tulevaisuus pelottaa silti! Tapasin eilen naapurissa vierailulla olleen perheen, joilla 5v+11v pojat. Se isompi oli ollut pienenä samanlainen kuin mun poika (utelias, ei vierasta ketään tai mitään) ja on ADHD-erityisluokalla koulussa.
No, samalla parasta oli nähdä miten todella vahvasti erilainen poika oli saanut apua kasvunsa mukaiseen kehitykseen.
 
Todellakin on huolta, liioiteltua tosin täällä.

Meillä on täällä alakouluikäinen esikoinen, joka on autisti ja kehitysvammainen. Varmaan olen "hieman" traumatisoitunu hänen lapsuutensa aikana, se oli kaikin puolin hirveää aikaa kun ymmärsin että omalla rakkaalla lapsella ei kaikki olekkaan "kunnossa", ja että haasteet ovat moninaisia. Muistan sen, kuinka pahasti sekaisin huolesta olin, edelleenkin tuntuu se välillä pahalta. Olemme oppineet elämään esikoisen vammaisuuden ja autismin kanssa, vaikkei elämä hänen kanssa helppoa ole. Mahtava tyyppi, ja hän on meitä kasvattanut myös ihmisinä äärettömän paljon.

Kun päätimme miehen kanssa tehdä toisen lapsen, puhuimme jo silloin että on hyvä tietää se tosiasia, että esikoisen vuoksi on meidän lapsilla kohonnut riski olla autisminkirjolla, ja se pitää hyväksyä. Se nyt ei olekaan ollut niin helppoa mitä kuvittelimme. 😂 Nyt meillä toukokuinen kohta 4kk tyttö. Hän on kehittynyt normaalisti tähän asti (koputan puuta). Esikoisesta johtuen, olen ollut silmä kovana tarkkailemassa kehitystä ja tarkkailemassa löydänkö autistisia piirteitä ja redflageja. Välillä pitänyt itseä muistuttaa kovastikkin että nauttisin vauvasta enemmän huolen sijaan. Useimmin se onnistuukin, mutta satunnaisia huolipäiviäkin on.

Voimia ja tsemppiä kaikille murehtijoille, sen kokemuksesta sanon että ne mahdolliset diagnoosit ja vammat eivät muuta lastanne, sama rakas hän on edelleen. Ja vaikka jotain löytyisikin, aika kyllä auttaa teitäkin, lapset (vammaisetkin) kehittyvät ja vanhemmat sitäkin enemmän. Ja useinhan huolet ovat täysin turhiakin. ❣️
 
On. Jo pienenä ihmetytti, kun lapseen ei saanut katsekontaktia, ei vastannut kun kutsuttiin, oppi puhumaan hitaasti, leikki ihan eri tavalla kuin ikätoverit ja oli temperamentiltaan hyvin haastava lapsi. Lopulta päästiin neuvolan kautta nepsytutkimuksiin ja saatiin autisminkirjon diagnoosi, joka selitti osittain. Nyt kun törmäsin PDA termiin, se tuntuu selittävän loput ja tuovan siten huojennuksen. Samalla se tuo huolta. Miten koulu menee PDA:lla? Entä aikanaan armeija? Tai työelämä? Sitä toivoisi lapsen elävän onnellista elämää ja huolettaa kun kauhukuvissa näkee niin paljon kompastuskiviä, kun maailma ei ymmärrä nepsy-haasteita. 😢
 
On. Jo pienenä ihmetytti, kun lapseen ei saanut katsekontaktia, ei vastannut kun kutsuttiin, oppi puhumaan hitaasti, leikki ihan eri tavalla kuin ikätoverit ja oli temperamentiltaan hyvin haastava lapsi. Lopulta päästiin neuvolan kautta nepsytutkimuksiin ja saatiin autisminkirjon diagnoosi, joka selitti osittain. Nyt kun törmäsin PDA termiin, se tuntuu selittävän loput ja tuovan siten huojennuksen. Samalla se tuo huolta. Miten koulu menee PDA:lla? Entä aikanaan armeija? Tai työelämä? Sitä toivoisi lapsen elävän onnellista elämää ja huolettaa kun kauhukuvissa näkee niin paljon kompastuskiviä, kun maailma ei ymmärrä nepsy-haasteita. 😢

Meillä lapsessa samanlaisia asioita jotka kiinnittää huomion. Puutteellinen katsekontakti, kestää pitkään vastata kun kutsuu, leikkii omiaan, eikä tavallisesti niinkuin muut ja ei puhu juuri ollenkaan sanoja.

Itselläkin on lapsesta autismikirjo epäilys vahva. Seuraavaksi on sit neuvola jossa tarkkaillaan tota kielenkehitystä.
 
En oo niinkään huolissani, mutta turhauttaa todella paljon kun meidän lokakuussa 3v täyttävä lapsi ei puhu. Sanoja tulee vain äiti, hei, joo, ei. Kaiken kyllä ymmärtää mitä puhutaan ja sanotaan. Ja koska lapsi ei puhu, niin kommunikointi lapsen osalta on monesti huutamista, etenkin kun aina ei ymmärrä mitä poika tarkoittaa josta hän turhautuu, ja siitä seuraa huuto.
 
Tänään vaihtui 2 vuotiaalle isompi tuttipää ja se oli täysi katastrofi. Eli ahdistushuutoitku ja monen tunnin juomalakko, joka saatiin päättymään sillä että laitettiin vanha pää takasin. Silti meni aikaa että luotti ettei se kamala iso pää tule takaisin. 😔

Mukit, taikamukit ja pillipullot on nyt miljoonaan kertaan kokeiltu ja mikään ei sovi. Se ahdistuskohtaus tytöllä on todella iso.

Onneksi tulee ylimääräinen neuvola jos sais apua.

Isojen lasten purulelu ostettiin, kun puheterapeutti suositteli, koska imee ja jauhaa kaiken ja kaikkea mitä voi. Pikkufiguurit on kokonaisina suussa.

Miten te muut joilla tämmöistä? Helpottaakin ikinä?

Kyse ei ole yrittämättömyydestä ja mulla on esikoinen joka hieman yli 1.v joi jo pillipullosta normaalisti.
 
Takaisin
Top