Onko teillä kirjoja?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Ylen artikkelin mukaan lasten kehitykselle on eduksi jos kotona on kirjoja. (artikkeli täällä: https://yle.fi/uutiset/3-10455994?f...t0hfZ1fDx70n0k21xuHBKVcSnP0gpqqA4FW_dpUDlesgo) Voisin kyllä veikata että sillä luetaanko kirjoja on suurempi vaikutus kuin sillä onko niitä olemassa. Mutta tästä tuli mieleen että onko teillä kirjoja?

Meidän lapsi on tuon tutkimuksen perusteella hyvässä asemassa. Ollaan miehen kanssa molemmat kirjojen ystäviä (ja vierastetaan e-kirjoja) joten niitä löytyy hyllyistä vaikka ja kuinka. Lukeminen on tällä hetkellä vähän heikompaa, mutta kyllä mulla on aina kirja tai no yleensä pari-kolme kesken. Lapsella on myös kirjoja ihan riittämiin.
 
On kirjoja. Karsin niitä kyllä joku aika sitten ihan tilanpuutteen vuoksi, mutta olkkarissa on vitriinillinen ja just mietin lisätilaksi kirjoille jotain seinähyllysysteemiä. Myös lastenhuoneessa on hyllyllinen lastenkirjoja. Olen aina rakastanut lukemista, vaikka nykyisin sille jääkin liian vähän aikaa. On mulla BookBeat-sovelluskin puhelimessa, mutta mieluiten luen ihan "oikeita" kirjoja.
 
Meidän tytöllä on valtavasti kirjoja, ja toden totta on taitava puhuja jo 23 kk iässä :) Mielestäni ei niin mahdottoman paljon lueta, mutta kai sitten kuitenkin riittävän runsaasti, että lapsi kommentoi sanallisesti useimpia arkisia hetkiä ja toimia, siitä tiedän laajan sanavaraston. Kantaa syliin kirjoja, että luetaan tää ja tää.
Iltasadun luen puhelimen selaimella, kun valoja ei voi pitää :)
Aikuisten kirjoja ei juuri nyt ole esillä, kun ei ole kirjahyllyä. Mutta aion kannustaa lukemaan jatkossakin, koska itselleni oli lapsena mieleinen harrastus.
 
Meillä on paljon kirjoja, mutta en juurikaan ole lapsen syntymän jälkeen ehtinyt lukea. Lapsellakin (2,6 v) on paljon kirjoja, mutta ei oikeastaan jaksa kuunnella tekstien lukua, vaan haluaa vain katsoa kuvia ja jutella siitä mitä kuvissa tapahtuu.

Ja tuosta artikkelista veikkaan, että syy eroon ihmisten välilä ei ole kirjojen määrä kotona, vaan jokin toinen asia, jota ei osata tai ymmärretä mitata. Esim. vaikkapa luetun ymmärtämisen taito. Jos lukeminen on kovin vaikeaa esim. perinnöllisestä syystä, tällaisella ihmisellä tuskin on paljon kirjoja kotona, ja sitten se heikko lukeminen periytyy lapsillekin -- eikä syynä ole kirjojen määrä kotona, vaan ihan perinnöllinen ominaisuus. Eikä sitä ominaisuutta pysty korjaamaan ostamalla kotiin seinällistä kirjoja.
 
Tuolla on varmasti merkitystä, miten lukeminen on vanhemmalla elämässään sujunut. Miehelläni on jonkinlainen lievä lukihäiriö, en tiedä onko lukenut kaunokirjallisuutta ollenkaan, mutta opiskellut on korkeakoulututkinnon kuitenkin. Saapa nähdä, miten tytöllä lukeminen, kuullun ymmärrys ja kirjoittaminen sujuu tulevina vuosina.
 
Meillä on kirjoja, minulla pieni kaapillinen, miehellä ehkä 3. Hän lukee vain sarjakuvia. Kirjat on kaapissa siisteyden takia ja ovi lukossa, eli ei lapsi niitä kyllä nää. Lapsella on korillinen erilaisia kirjoja, mutta ei ole koskaan ollut niistä kovin kiinnostunut. Joskus lukee tai katselee pari minuuttia. Itse olen aina tykännyt lukemisesta, mies ei koskaan. Lapsen syntymän jälkeen (1,5 v) olen ehtinyt lukea yhden kirjan.
 
Meillä on lastenkirjoja paljon ja niitä luetaan päivittäin monta kertaa. Miehelläni ei taida olla kirjoja, mutta minulla on makuuhuoneessa kirjahyllyllinen ja varastossa lisää. En kyllä ole viime aikoina lukenut aikuisten kirjallisuutta yhtään.
 
Takaisin
Top