Onko tämä synnytyspelkoa?

[Hansu91]

En oikein tiedä voiko tästä puhua synnytyspelkona kun en synnytystä itsessään pelkää. Synnytys oli minulle raskauden helpoin ja kivuttomin vaihe (raskausaika sen sijaan oli yhtä tuskaa). Siellä oli oikeastaan ihan kivaa ja ajatukset olivat enimmäkseen siinä että vihdoin saan pienen rakkaan syliini ja olin jo etukäteen helpottunut siitä ettei enää tarvitse olla raskaana. Nyt me yritetään toista, ja ollaan varmoja ajankohdasta ja lapsiluvusta yms. Minua alkoi kuitenkin yhtäkkiä pelottaa. Pelkään siis sitä miten pitkään menee toipumisessa ja miten vaikeaa se tulee olemaan. Ensimmäisen jälkeen kesti puoli vuotta että kohtu ja haava parani, ja pysyvää vauriota jäi myös.

Keskitytäänkö synnytyspelon hoidossa synnytystapahtumaan pelkästään? Vai voisiko kaikkea ensimmäisestä synnytyksestä seurannutta ongelmaa käydä läpi jossain? Synnytystä ei käsitelty jälkeenpäin mitenkään ja yritin jälkitarkastuksessa puhua siitä mutta se kuitattiin vain sillä että jos jäi pelkoja niin puhut niistä sitten ensikerralla ja pääset myös pelkopolille. Ehkä pelko ei olisi tällä hetkellä niin valtavaa jos asiasta olisi voinut puhua silloin kun niistä ongelmista eniten kärsi.

 

[H3lm1]

Eikö pelkopolila juurikin käydä läpi asiat, jotka sinua huolettavat raskauden / synnytyksen suhteen? Ja useimmiten jos ei ole esikoisesta kyse, niin kuvittelisin niiden juuri johtuvan ensimmäisestä synnytyksestä. Vaikka kaikki olisi mennytkin loistavasti, niin voihan se pelko tulla siitä että mitä jos nyt ei mene, varsinkin, kun siellä kotona on jo yksi, jota kyettävä hoitamaan. Eli sitten kun aika on, niin pelkopolille pyyntöä vaan. Ja neuvolassakin voi keskustella asiasta.
Aika jännä ettei synnytystä käyty läpi, yleensä se pitäisi tehdä.. Juurikin sen takia ettei asia jää mieltä vaivaamaan tulevaisuudessa..

 

[Hansu91]

Kiitos vastauksesta, H3lm1! Olen tätä asiaa ajatellut, ja tullut siihen tulokseen että seuraavalla kerralla käyn jälkitarkastuksessa yksityisellä lääkäriasemalla. Äitiysneuvolan lääkäri vaikutti siltä ettei sillä ole oikein otetta edes omasta elämänhallinnastaan, niin eipä kai siinä tilanteessa paljoa paina se miten työnsä hoitaa kunhan palkka juoksee. Äitiysneuvolan terkkari (mahdollisesti myös koko äitiysneuvola) menee vaihtoon ja aion hallita itse kaikkea mitä suinkin voin.Tulen epäilemättä olemaan terkkareiden ja kätilöiden painajainen toiveineni ja näkemyksineni, mutta toisaalta se on ihan luonnollinen seuraus siitä miten asiat ensimmäisellä kerralla hoidettiin (äitiysneuvolassa ei oikein saanut suunvuoroa terkkarin posmotukselta ja sain tietoa asioista jotka jo tiesin mutta jäin kysymyksineni aivan yksin).