Onko sittenkään hyvä näin

[Melissa-]

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä vajaat 7vuotta. Mies on suhteemme alusta asti sanonut haluavansa lapsia ja hieman yli vuosi sitten päätin itse olevani valmis. Joulukuussa huomasin odottavani ja samassa kuussa otimme asuntolainan ja ostimme talon.
Raskaus oli kumminkin kamalaa aikaa, kun mies ei huomioinut minua lainkaan ja tympääntyi vaan kun olin allapäin. Suurimman osan raskaudestani olinkin todella masentunut, kun mieheltä ei herunut oikein tukeakaan, kun sikiöllä epäiltiin sydänvikaa ja ulran mitat näyttivät välillä, että kasvu on 2viikkoa jälessä ja ties mitä kaikkea
Mies myös joi entiseen malliinsa, eli veti hirveitä rynnäkkökännejä ja sammui sitten milloin lattialle ja milloin sohvalle.. Juominen onneksi väheni raskauden viimeisien kuukausien aikana todella paljon, mutta ei kokonaan.
Pari viikkoa vauvan syntymästä hän jaksoi olla maailman paras isä. Huolehti vauvan yölliset vaipanvaihdot ja tuuditti vauvaa silloin, kun itse olin aivan kädetön ja loppu sen huutamisien kanssa.

Nyt miehellä on tosi lyhyt pinna vauvan itkujen kanssa. On huutanut vauvalle esim "nyt vittu turpa kiinni" ja muuta ilkeää en uskalla jättää miestä kahdestaan vauvan kanssa, ettei vaan mitään tapahdu. Mies on siirtynyt takaisin nallottamaan koneelle ja huolehtii vauvasta vain kun ojennan sen hänelle, että pääsen itse tekemään kotitöitä, koska hän ei niihin osallistu. Jos yritän pyytää häntä tekemään jotain, niin saan katsella sitä tosi tympeää passiivis-agressiivista kiukuttelua :| Olimme miehen kanssa sopineet, että tietokoneella ei oltaisi, kuin tiettyinä päivinä ja tällä viikolla sukulaisilla käyminen sekoitti hänen peliaikaansa. Tänään mies sitten rupesi kaljottelemaan ja aikoi ruveta yöksi pelaamaan, niin siitähän sota syttyi Meni niin hermot, että mies ei ole tippakaan kiinnostunut perheestään vaan viettää mieluiten aikaansa juopotellen ja pelaten koneella. Miehen vastaus minun tympääntymiseeni oli, että hänpä rupeaa juomaan lisää, kun nyt vituttaa. Tästähän kehkeytyi kunnon riita ja mies huusi, että olen pilannut hänen elämänsä ja että ei halua minua tai meidän lasta :'( Heitteli myös laseja lattialle ja särki muita tavaroita. Otti myös kurkusta kiinni ja työnsi maahan.. En tajua miten joku voi olla noin kylmä ja julma ja silti en vain osaa lähteä. Pienen vauvan kanssa varsinkin tuntuu, ettei tiedä miten pärjäisi sen kanssa kahdestaan

 

[Neitinuttura]

Kamalaa luettavaa! Omakohtaista kokemusta ei ole, joten en sen kannalta pysty asiaa pohtimaan.

Jos miehen sama käytös on jatkunut jo 7 vuotta niin uskaltaisin sanoa, ettei hän tule muuttumaan. Kuulostaa, ettei häntä edes kiinnosta muuttua vaikka yksi perheenjäsen on tullut lisää. Ajattelisi, että lapsi menisi aina etusijalle, mutta hän ei nähtävästi ole löytänyt lapsen kanssa yhteyttä. Toki lapsen kasvaessahan lapsi - isä suhde paremminkin kehittyy, on lapsi alussa niin riippuvainen äidistään.

Lopussa kirjoitit, ettet tiedä miten pärjäisit lapsen kanssa kahdestaan? Miten olet pärjännyt tähän asti? Luulen, että pärjäisit lapsen kanssa kahdestaan paremmin, koska silloin saisit aikasi käyttää lapseen ja kotitöihin. Tällä hetkellä lapsen ja kotitöiden päälle sinulla on vielä mies, josta sinun pitää huolehtia kuin toisesta lapsesta. Stressitaso on varmasti korkealla! Ehkä tässä vaiheessa mieskin alkaisi ajattelemaan kun jäisi yksin, että mitä tältä elämältä oikein haluaa. Ei ole mukava tulla yksin kotiin, joka on täysin hiljainen eikä vieressä ole edes valittavaa naista.

Onko sinulla lähettyvillä vanhempia/ystäviä, jotka voisivat auttaa sinua? Nyt kannattaa jutella teidän suhteesta ulkopuolisille, koska he pystyvät sinua auttamaan. Itse et välttämättä näe teidän suhdettanne oikein, koska olet itse toinen osapuoli siinä. Entä olisiko vaihtoehtona ''muuttaa'' esim. viikoksi vanhempien/ystävien luokse ja antaa miehen olla itsekseen kotona. Se saattais laittaa miehen hiukan ajattelemaan. Tsemppiä täältä suunnalta, virtuaalihalaus

 

[Kyfi4877040]

Tässä minä, Melissa- kirjautuminen ei onnistu jostain syystä noilla tunnuksilla :/
Kiitos tsempistä Neitinuttura

Vauvan kanssa olen tähän asti pärjännyt ihan hyvin, mutta 2kk ikäistä ei meinaa useimmiten saada laskettua käsistään, että pääsisi itse edes syömään ja siksi sanoin, että olisi vaikeaa olla yksin pienen vauvan kanssa Olen myös huolissani siitä, että painoni on laskenut synnytyksen jälkeen entiselleen ja pelkään, että se laskee lisää (olen aina ollut alipainoinen ja joutunut kamppailemaan, että pysyisin likellä normaalipainoa). En myöskään omista autoa taikka edes ajokorttia, niin sekin on iso rajoite elämässä :| Mies hoitaa yleensä kaikki juoksevat asiat, käy kaupassa ja kuskaa meitä.
Olen kokeillut antaa miehelle tilaa viimeksi silloin, kun olin viimeisilläni raskaana ja lähdin yöksi ystävien luo kylään. Yöllä mieheltä tuli viesti jossa hän mahtaili myyvänsä lastenvaunut "ja muun krääsän" :'( Käsittämätöntä, että uhkailee myyvänsä pian syntyvän lapsensa tavaroita.. Olen koittanut puhua miehen siskon kanssa asoista ja tuon tavaroiden myymis uhkailu episodin jälkeen siitä tietää moni muukin hänen suvustaan. Omille sukulaisille en ole maininnut mitään, koska hävettää
Tuon aijemmin kertomani riidan jälkeen kävin taas miehen siskon luona rauhoittumassa ja ajattelin, että en vain jaksa tapella ja että kaikilla on helpompaa kun vain sovitaan ja kuinka en haluaisi tytön joutuvan kasvamaan ilman isäänsä.. Joten annettiin kaiken jatkua entisellään. Mies on välillä ollut huomaavainenkin ja toi jopa ensimmäistä kertaa kukkia. On myös jutellut paljon tytön kanssa ja näyttänyt, että mies olisi ruvennut vihdoin kiintymään vauvaan.
..Vaan taas olen täysin hukassa mitä pitäisi tehdä. Mies istui taas töistä päästyään koko päivän koneella (kirjaimellisesti) ja kun vauva ei meinannut millään ruveta unille, niin olin tosi uupunut, kun vauva muutenkin kitistellyt tänään :/ Pyysin miestä katsomaan vauvaa, että saisin vaikka yhden ohjelman katsottua, että saa hermot levätä, niin ei :/ Se ei sitä kauaa jaksanut katsoa ja meni sanaakaan sanomatta sohvalle nukkumaan. Muutenkin vihoitellut minulle koko illan jostain ja kun kysyin tältä sohvalle majoittuneelta mieheltä, että mikä on niin kuulemma kaikki vituttaa ja että hän haluaa vain olla (sitähän hän ei saanut tehdä, kun oli koko päivän koneella ja kaljotteli?) ja haukkui minua "vitun idiootiksi" ja niin pois päin. Valaisin vähän, että minä oon kattonut tyttöä koko päivän, että miksei hän voi sitä hetken katsoa, niin hän ei kuulemma jaksa vaan haluaa nukkua ja huusi viellä, että hän on sanonut, että muuttakaa pois täältä, että milsette oo muuttanu ja kuinka hän ei oo sitä riitaa halunnut sopia vaan minä oon vehkeillyt senkin ja sekin on minun vika, että vauva ei rauhoitu..

Itsellä ei käsitys riitä edes ymmärtämään miehen käytöstä.. Toisaalta en millään haluaisi viedä tytöltä perhettä ja isää, mutta minkä voit, kun ei mitään ole tehtävissä. Mies on täysin empatiakyvytön sekä minua, että tyttöä kohtaan ja hänen täytyisi vain saada mennä kavereiden kanssa, ryypätä ja pelata koneella :/ Mies ei selvästikkään osaa arvostaa minua tai lastaan tai sitä, kun teen kaikki kotityöt hänen puolestaan.
Mietin taas kuinka jaksan huomenna, kun täytyy jaksaa huolehtia pikkuisesta, vaikka olen yö menee vollottaessa ja jo nyt on hirveä päänsärky ja henkisesti väsyttää..

 

[maria75]

Sun tilanteesi kuulostaa aika pahalta. Mä olen itse eronnut yhdestä parisuhteesta, jossa oli kaikenlaista riitaa ja eripuraa. Jos toinen käy käsiksi sinuun, niin silloin tilanne on aika paha. Ei sellaista tekoa pysty korjaamaan mitenkään. Ilmeisesti jostain syystä miehesi on tyytymätön suhteeseenne tai kykenemätön sitoutumaan lapsiperheen elämään. Lapsesi takia kannattaa miettiä millaisessa suhteessa on järkevä elää. Tietysti se on tosi ikävää, jos eroat lapsesi isästä. Sun pitäisi jutella omille sukulaisillesi tai ystävillesi tilanteestasi. Miehen sisko ei välttämättä pysty olemaan objektiivinen ,kun kyse on kuitenkin hänen veljedtäön.

 

[nnopa]

Voih, kuulostaapa inhottavalta ja kamalalta tilanteelta. Itsesi ja lapsen takia kannattaa miettiä onko järkeä olla tuollaisessa suhteessa. Jossain vaiheessa siitä alkamaan kärsimään kaikki, varsinkin lapsi. Joskus voi pelkkä hetken erillään olokin auttaa ja miehen silmät aueta mitä menettää. Ammattiapuakin voi kokeilla jos miehesi siihen suostuu.

On myös miehiä joille vauvan saanti onkin yhtä isoa tunteiden myllerrystä. Mutta itse en jaksaisi katsoa miestä jonka elämä pyörii tietokoneen tai kaljan ympärillä ilman, että jakaa lapsen ja kodinhoidon.

Kannattaa miettiä onko tuossa ihan oikeasti mitään järkeä. Tsemppiä!

 

[Angeliqa80]

Nyt en kyllä yhtään ymmärrä miksi joku jää tollaseen suhteeseen. Tuskin sen takia ettei muka vauvan kanssa pärjää - paskat. Jos tuo juttu on totta niin johan olet yksin sen kanssa pärjännyt. Kauppareissut jne saa ihan varmasti hoidettua muutenkin. Toinen käskee muuttaa pois ja sinä vaan silti pänkkinä jäät? Miksi? Kysyisin todella tarkkana itseltäni tossa kohtaa... Miksi? Itse olin tyhmänä 12 vuotta suhteessa jossa syntyi 4 lasta. Lasten isä alkoholisti mutta yhtään kertaa ei mutissut lasten hoidosta tai muista pakollisista. Vain juopotteli lähes joka päivä eikä tehnyt muuta kuin istunut koneella ja keksinyt aina uuden tekosyyn juomiselle. Mulle lopulta riitti. En oo jääny katumaan... Mene pois sieltä... Heti! Parin kuukauden päästä viimeistään huomaat kuinka hyvä asia lähteminen on.

 

[Aubrey]

Minä otan (kaikella rakkaudella) myös tuon saman kylmän linjan kuin Angeliqa. Sinusta tuntuu pahalta, että riistät lapseltasi isän? Minkä isän? Ei tuo ole mikään isä. Ihan oikeasti, lähde pois. Tiedän, helppo sanoa. Mutta tiedän myös, että helvetin vaikeaa tehdä, mutta se on mahdollista.

 

[Tuulevi]

Pienen vauvan kanssa on varmasti haastavaa kaksin, mutta kannattaa tarkistaa voitko neuvolan kautta saada hoitoapua vaikka parina päivänä viikossa. Tai voiko joku ystäväsi tai perheesi toisinaan auttaa?

Ei ole normaalia, että perheen jäseniin käydään käsiksi. Eikä sinun tarvitse sitä kestää. Jos pelkäät jo nyt, että miehesi saattaisi tehdä jotain lapsellenne, niin mitä, jos hän tosiaan joku päivä vahingoittaa lasta? Onko se sinusta ok?

Oma äitini on aikanaan lähtenyt suhteesta ensimmäisen lyönnin jälkeen ja olen siitä kiitollinen. Saimme päihteettömän ja väkivallattoman elämän, vaikka rahasta olikin välillä tiukkaa ja väsy varmasti monestikin kova.

 

[marsupilami]

On kyllä kamalaa käytöstä mieheltä
Uskoisin että puhuminen ilman haukkumisia auttaisi, mutta miehesi kuulostaa siltä tyypiltä joka ei sitä taitoa omaa..
Kuulostaa kyllä siltä että miehelläsi on paljon stressiä ja käsittelemättömiä tunteita, auttasi varmasti jos niistä pääsisi purkautumaan. Onko hänellä perheellisiä kavereita? Sellaiset kaverit olisivat kyllä tarpeen, joilla on omiakin lapsia. Jos miehesi on kateellinen poikamies kavereille ja on siitä turhautunut? Tai onko miehelläsi ollut huono isä suhde omaan isäänsä? Sellainen kyllä voisi heijastua miehen käytökseen omaa lastaan kohtaan.
Voi kunpa onnistuisitte näistä asioista puhumaan avoimesti

 

[Rille]

Aloituksesta on kulunut jo aika pitkä aika, olisi mukava tietää miten tilanne on kehittynyt? Teitkö muutoksen ja paraniko tilanne? Kyllä minä lähtisin heti viimeistään kun on käynyt jo käsiksikin, mikään ei estä häntä tekemästä niin uudelleen tai tekemästä samaa lapselle. Kuulostaa että pysyt suhteessa niiden "hyvien jaksojen" takia, ja niillähän se mies sinut manipuloi jäämään omaksi sylkykupikseen.