Onko sinulla ystävää, jonka olet tuntenut lapsesta asti?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sohwia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Sohwia

Sanavalmis juttuseppä
Marraskuunmammat 2015
Elomammat 2017
Olisi kiva tietää, että onko kellään kaverina tai ystävänä sellaista, jonka olisi tuntenut lapsesta asti?

Itselläni on yksi kaveri, jonka olen tuntenut 4-vuotiaasta asti ja me vaihdellaan välillä kuulumisia ja nähdään ehkä sen kerran vuodessa. Hän ei tosin ole mikään sydäntystävä, jolle kertoisin salaisuuksia, vaan lähinnä me jaetaan ne ns. hyvät/ kivat kuulumiset keskenään.
On minulla toki myös toinen lapsuudenystävä, tosin häneen tutustuin vasta silloin, kun olin 10-vuotias. Mutta hänen kanssaan ollaan usein tekemisissä ja hänen kanssa pystyn jakamaan todella paljon asioita.
Minun miehellä on taas ystäväporukka, johon kuuluu kuusi miestä ja he ovat tunteneet toisensa 25 vuotta. Itsestä on ollut hienoa seurata miten tiivis porukka he ovatkaan ja miten hyvin miehen ystävät tuntevatkaan minun mieheni. :)
 
Muokattu viimeksi:
Parhaan ystäväni olen tuntenut 24v, ystäviä on siitä ajasta oltu ~20v. Ollaan jaettu aika paljon elämän varrella, kasvettu yhdessä ja kasvettu erilleen. Yhteys ei ole välimatkaan kuitenkaan koskaan kaatunut. :) Olemme toisillemme kuin siskot, joita meillä ei kummallakaan ole koskaan ollut.
 
Vanhin ystäväni on luokkakaverini ensimmäiseltä luokalta, tosin häntä en usein näe. Silloin kun näen, puhumme kyllä kaikesta mahdollisesta, sen verran paljon yhteistä historiaa meillä on, ja aina tuntuu, ettei edellisestä tapaamisesta olisi kuin hetki aikaa, vaikka välissä on saattanut mennä vuosia.

Yläaste-lukio-iässä meillä oli tiivis kaveriporukka, joka sitten hajosi, eikä suurin osa ole ollut puheväleissä yli kymmeneen vuoteen. Nekin vähät, jotka tapaavat, valehtelevat toisilleen kaikki kuulumisensa. :wacky:

Uusia kavereita on onneksi tullut tuonkin jälkeen, muutama hyvä kaveri on tullut töistä, ja sitten on tullut pari uutta kaveriporukkaa, toinen yhteisestä harrastuksesta ja toinen neuvolan äitiryhmästä.

Tällä hetkellä tuntuu, että on ihan riittävästi kavereita, ehkä vähän liikaakin, eikä ehdi kaikkiin pitää niin paljon yhteyttä kuin pitäisi.
 
Mulla on lapsuuden ystävä pysynyt koko elämän ajan vierellä ja läheisimpänä ystävänä. Ollaan oltu ihan hiekkalaatikolta asti yhessä. Jaetaan ihan kaikki asiat ne pahimmatkin salaisuudet ja tunteet elämästä niinkuin hyvätkin. Nähdään usein ja ollaan yhteyksissä myös paljon. Meidän toistemme lapset ovat meille kummilapsia ja touhutaan paljon lasten kanssa reissuja yhdessä ja otetaan myös kaksin keskistä aikaa käydään leffassa syömässä ja laivalla.
En osaisi kuvitella elämää ilman tätä ihmistä.
 
Mulla on myös hyvä ystävä säilynyt hiekkalaatikolta, n 2-vuotiaasta asti tänne yli 30 vuoden päähän. Nähdään vähemmän kun asutaan eri kaupungissa ja ollaan eri elämäntilanteessa, mutta aina jatketaan siitä mihin jäätiin.

Muut pitkäaikaiset ystävykset joita näkee enemmän on yläasteelta, nekin yli 20 vuotta kestäneet ja läheisiä ollaan, kaikesta puhutaan. Opiskeluaikana tuli lisää läheisiä ystäviä, siitäkin taitaa jo yli 10 vuotta olla. Aikaa ei vain tunnu tosiaan olla riittävästi, ruuhkavuodet... tässä kohtaa some on hyväksi havaittu kun pysyy kärryillä ihmisten elämästä :)
 
On lapsuudenystävä jonka kanssa ollaan tunnettu jo yli 25-vuotta, mutta nykyään tulee todella vähän pidettyä yhteyttä. Meillä on jokseenkin erilaiset elämäntilanteet, mutta se on vain osasyy miksi ollaan ajauduttu erillemme.

Mutta on muitakin pitkäaikaisia kavereita joihin tulee pidettyä yhteyttä yhä edelleen :)
 
Pitkäaikaisin ystäväni on vuodelta -84, että onhan tuossa käynyt toinen jo tutuksi. Edelleen olemme hyviä ystäviä, vaikka välimatkaa on kertynyt maantieteellisesti. Hän on myös poikani kummi.
Aliaksen peluu on hauskaa, kun ymmärtää puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa. Muut ovat ihan ymmällään. :confused004
 
Me muutettiin toiselle paikkakunnalle, kun olin 11. Hiljalleen sitten yhteydenpito kuoli kaikkien lapsuuden ystävien kanssa. :( Yhden tuon muuton jälkeen saamani kaverin kanssa pidetään harvakseltaan yhteyttä. Onneksi on löytynyt uusiakin ystäviä. :)
 
Mulla on pari ystävää, jotka olen tuntenut 5-vuotiaasta asti. Ollaan tekemisissä vaihtelevasti, mutta aina kuitenkin tiedän, että he ovat puhelinsoiton/viestin päässä mitä ikinä tuleekin eteen elämässä.

Mulla on paljon muitakin kavereita ja tuttavia, mutta pidän tärkeänä sitä että on myös näitä, jotka ovat tunteneet minut "aina". He tuntevat historiani eikä heille tarvitse selittää mitään. Ollaan kasvettu yhdessä, mikä antaa ystävyyssuhteelle ihan oman vivahteensa.

Esikoiseni paras ystävä asuu muuten samassa asunnossa kuin oma paras ystäväni asui lapsuudessani. Se on jotenkin hauska sattuma. He tapasivat myös samanikäisinä kuin me tapasimme. :)
 
Ei ole. Eikä ole uudempiakaan, esim. ammattikoulun kavereihin yritin pitää lähes 2 v yhteyttä koulun jälkeen, mutta ei heitä kiinnostanut. Aikuisena ilman sellaisia yhteisöjä, kuten luokka, on paljon vaikeampaa saada kavereita. Nykyään olen yrittänyt saada kavereita esim. lapsen muskarista, sieltä lapsikin saisi leikkikaverin. Ollaan yksi äiti ja lapsi saatu kavereiksi vuoden aikana.
 
Mulla on ehkä neljä parhaaksi ystäväksi luokiteltavaa, joista yhden olen tuntenut yli 20 vuotta ja seuraavan 15 vuotta ja toiset kaksi ovat sitten ihan viime vuosien tutustumisia (yksi täältä foorumilta!). Vanhojen ystävien pysymistä en ole äimistellyt, mutta miten voikin vielä vanhoilla päivillä saada uusia ystäviä, joista tulee ihan sydänystäviä! :D
 
Pidempiaikaisimman kaverini olen tuntenut siitä lähtien, kun olin 8v, eli noin 17 vuotta. Ei olla kovin tiiviisti tekemissä, nähdään satunnaisesti ja ei olla ylimpiä ystävyksiä. On mulla toki yksi sellainenkin kaveri, jonka kanssa oltiin parhaita ystävyksiä 5-6v, mutta me ollaan nykyään lähinnä heippailuasteella, kun entinen mies oli läheisempi hänen kanssaan ja eron jälkeen jäi "sille puolelle". Oikein läheisimmistä ystävistä pisin on ollut rinnalla noin kymmenen vuotta. Ollaan lähiaikoina kuitenkin jo vähän etäännytty erilaisen elämäntilanteen vuoksi.

On kyllä ollut hauska seurata, kun miehellä on porukka (8 tyyppiä) jossa on tunnettu toiset ihan sieltä nappulasta asti ja pyöritty yhdessä 15-20v. Siinä ajassa ainakin hitsautuu iso porukka yhteen.
 
Valtaosa, kenet lasken ystäväksi, on juurikin sieltä ala- tai yläasteelta. Tutut ja kaverit sitten erikseen...
...en muutenkaan pidä yhteyttä ihmisiin saati näe ystäviä/kavereita. Sosialisointi tapahtuu töissä/koulussa/somessa.
 
Takaisin
Top