Onko sinua arvosteltu äitinä?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Joskus vauvaa imettäessäni julkisella paikalla joku ohikulkija on katsonut pitkään ja joskus kun lapsi saa raivarit kaupassa muut asiakkaat saattavat katsahtaa vihaisesti. Suoraan kukaan ei ole kuitenkaan arvostellut.
On useita kertoja. En välitä siitä sen suuremmin, jos joku arvostelee, toki tuntuu joskus pahalta. Itse kuitenkin tunnen oman lapseni parhaiten ja tiedän, mikä hänelle toimii ja mikä ei. Useimmiten arvostelu on kohdistunut sellaisiin asioihin, jotka liittyy lapsen hoitoon tai kasvatukseen, tai omaan tapaani toimia äitinä.
Esim. Lapseni on tosi herkkä ja arka. Olen saanut arvostelua siitä, etten reipasta häntä väkisin. Ja tämä taas on itselle tietoinen valinta olla tekemättä niin. Itselle on niin tehty lapsena ja siitä on traumat jäänyt jotka näkyvät edelleenkin elämässäni.
Tai kun vauvana lapsi itki paljon eikä viihtynyt missään. Arvosteltiin paljon, mikset vaan anna sen itkeä ja mene suihkuun, tai lähde autoilemaan ja anna sen itkeä autossa, kyllä se tottuu eikä kuole itkemiseen. No, halusin antaa lapselle sitä mitä hän kaipaa, eli syliä ja läheisyyttä niin paljon kuin mahdollista.
Esim. Lapseni on tosi herkkä ja arka. Olen saanut arvostelua siitä, etten reipasta häntä väkisin. Ja tämä taas on itselle tietoinen valinta olla tekemättä niin. Itselle on niin tehty lapsena ja siitä on traumat jäänyt jotka näkyvät edelleenkin elämässäni.
Tai kun vauvana lapsi itki paljon eikä viihtynyt missään. Arvosteltiin paljon, mikset vaan anna sen itkeä ja mene suihkuun, tai lähde autoilemaan ja anna sen itkeä autossa, kyllä se tottuu eikä kuole itkemiseen. No, halusin antaa lapselle sitä mitä hän kaipaa, eli syliä ja läheisyyttä niin paljon kuin mahdollista.
Minulle on sattunut kyllä onneksi vain niitä tsemppaajia. Naapureista monikin pysähtyy usein juttelemaan ja kehuu, että kiva kun puuhaillaan lapsen kanssa pihalla/ulkoillaan paljon/lapsi saa osallistua jne. Bussissa muutaman kerran on kehuttu ohikulkiessa, että ihanaa miten kauniisti keskustelemme lapsen kanssa. Kaupassa muut asiakkaat ovat ihailleet, kun lapsi osallistuu niin innokkaasti kaikkeen.
Imetykseen kukaan ei ottanut kantaa, vaikka imetin myös kahviloissa ja muissa riennoissa. Odotusaikana vatsani kokoa kommentoitiin, mutta en ottanut sitä pahalla, sillä totuushan oli, että se oli valtava enkä minä sille mitään voinut muuta kuin kantaa mukanani.
Imetykseen kukaan ei ottanut kantaa, vaikka imetin myös kahviloissa ja muissa riennoissa. Odotusaikana vatsani kokoa kommentoitiin, mutta en ottanut sitä pahalla, sillä totuushan oli, että se oli valtava enkä minä sille mitään voinut muuta kuin kantaa mukanani.
Onhan näitä arvostelijoita löytynyt, suurimmasta osasta en jaksa välittää. Varsinkaan kun arvostelu on luokkaa "kyllä sille nyt pitäisi antaa jo perunaa, on se nyt kun nälässä pidetään" kun lapsi on 3kk ikäinen tai "en ole koskaan nähnyt noin sotkuisesti syövää lasta" kun lapsi sormiruokailee hyvinkin siististi (arvostelija itse oli syöttänyt sen ikäiselle kaiken ruuan niin ehkä se näyttää vähän eriltä).
Anoppi on onnistunut kyllä aiheuttamaan totaalisen "paksa äiti" olon kun vielä odotin. Hänen mukaansa meillä oli niin likaista että lapsi tulee olemaan sen takia kokoajan kipeä ja me ei välitetä lapsestamme ja hänet tullaan huostaanottamaan.
Anoppi on onnistunut kyllä aiheuttamaan totaalisen "paksa äiti" olon kun vielä odotin. Hänen mukaansa meillä oli niin likaista että lapsi tulee olemaan sen takia kokoajan kipeä ja me ei välitetä lapsestamme ja hänet tullaan huostaanottamaan.
On kyllä arvosteltu, milloin missäkin asioissa. Viimeisin arvostelu oli se, kun meidän pian 2-vuotias sai jäätävät raivarit, kun en päästänyt häntä juoksemaan parkkipaikalle vaan annoin vaihtoehdot joko hän on sylissä tai pitää minua kädestä kiinni. Tämä kyseinen mies pysähtyi viereeni pudistememaan päätään ja katsomaan kun lapsi huusi ja sanoi, etten oo tainnut osata kasvattaa lastani. 
Ulkopuoliset eivät ole juuri arvostelleet, sen verran mitä on arvosteluja tullut, on tulleet omilta sukulaisilta. Äitini arvostellut paljon sitä, miten en ruoki lastani oikein (hänestä jos lapsi ei halua syödä lounaaksi tarjolla olevaa makaronilaatikkoa, olen hirviö kun en anna tilalle ruisleipäpalaa, koska ruisleipäkin on kuulemma ruokaa...) ja lisäksi hänen mielestään minut olisi pitänyt suurinpiirtein vangita, kun jätin lapsen nukahtamaan itsekseen enkä jäänyt istumaan viereen siksi aikaa, että nukkuu, kuulemma aiheuttaa traumoja ja univaikeuksia.
Oma sisareni on moittinut usein, että jos kiellän esim. namujen vapaan syönnin, lapsestani tulee lihava aikuinen.
"Meillä on kaikki lapset syöneet vapaasti karkkia eikä ne välitä siitä enää ollenkaan, eivätkä ahmi itseään täyteen!". Juupa juu, itse siskoni eläisi pelkällä karkilla ja on muka niin kauheaa, että pidän mieluusti namutarjoilut rajoitettuna.
Tätini ja isäni ovat myös arvostelleet rankasti päätöstäni avioerosta. Kuulemma teen lapselle väärin, kun en väkisin ole hänen isänsä kanssa. Tätini mukaan jos on lapsen päättänyt tehdä, se myös on kasvatettava yhdessä tai lapsi on auttamatta piloilla. "Voi voi mitä tuostakin lapsesta tulee, voi ei" ... Isäni taas on voivotellut, että lapseni isälle kävi nyt samalla tavalla kuin hänelle minun kanssani, äiti otti ja vei. Juupa juu, oma lapseni on vuoroviikoin isällään, isäni itse jäi aikoinaan ilman huoltajuutta minuun, koska joi kuin sieni.
Tykkään sukulaisistani :bag:
Oma sisareni on moittinut usein, että jos kiellän esim. namujen vapaan syönnin, lapsestani tulee lihava aikuinen.
"Meillä on kaikki lapset syöneet vapaasti karkkia eikä ne välitä siitä enää ollenkaan, eivätkä ahmi itseään täyteen!". Juupa juu, itse siskoni eläisi pelkällä karkilla ja on muka niin kauheaa, että pidän mieluusti namutarjoilut rajoitettuna. Tätini ja isäni ovat myös arvostelleet rankasti päätöstäni avioerosta. Kuulemma teen lapselle väärin, kun en väkisin ole hänen isänsä kanssa. Tätini mukaan jos on lapsen päättänyt tehdä, se myös on kasvatettava yhdessä tai lapsi on auttamatta piloilla. "Voi voi mitä tuostakin lapsesta tulee, voi ei" ...
Isäni taas on voivotellut, että lapseni isälle kävi nyt samalla tavalla kuin hänelle minun kanssani, äiti otti ja vei. Juupa juu, oma lapseni on vuoroviikoin isällään, isäni itse jäi aikoinaan ilman huoltajuutta minuun, koska joi kuin sieni.Tykkään sukulaisistani :bag:
Towanda
Asioista perillä oleva
Eipä juuri. Anoppi on arvostellut joskus, miksi imetän edelleen taaperoa tai miksi ei pakoteta lasta istumaan ostoskärryssä ja huutamaan (kuulemma kaikki lapset tottuvat siihen) tai miksi puetaan niin ohuesti päälle (koska hikoilee), mutta ei uskalla enää juuri purnata minulle. Vastaan napakasti takaisin, joten sanoo nykyään asioista miehelleni.
Muuten ihmiset ovat olleet yllättävänkin ystävällisiä ja kannustavia. Eräskin vanhempi rouva kertoi uimahallin saunassa, että hänkin imetti poikaansa aika kauan. Ihanan rohkaisevaa, haluaisin olla itse samanlainen muille äideille vaikka sitten esimerkin kautta!
Muuten ihmiset ovat olleet yllättävänkin ystävällisiä ja kannustavia. Eräskin vanhempi rouva kertoi uimahallin saunassa, että hänkin imetti poikaansa aika kauan. Ihanan rohkaisevaa, haluaisin olla itse samanlainen muille äideille vaikka sitten esimerkin kautta!
Paitsi että liian siisteyden epäillään aiheuttavan allergioita. Tuosta on tehty tutkimuksiakin Suomen itärajalla, jossa on kaksi kaupunkia lähellä toisiaan, toinen Suomen puolella, toinen Venäjän puolella, eli ilmasto ja maaperä on molemmissa sama -- ja Suomen puolella elintaso, siisteys ja allergiat paljon korkeammalla tasolla kuin naapurikaupungissa Venäjän puolella.Anoppi on onnistunut kyllä aiheuttamaan totaalisen "paksa äiti" olon kun vielä odotin. Hänen mukaansa meillä oli niin likaista että lapsi tulee olemaan sen takia kokoajan kipeä ja me ei välitetä lapsestamme ja hänet tullaan huostaanottamaan.
https://yle.fi/uutiset/3-8629617
Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
On arvosteltu, vaikka onneksi enemmän olen saanut tsemppejä.
Eräs tuttava arvosteli aikoinaan sitä, kun teimme mieheni kanssa kahden kesken yön yli kestäneen kylpyläreissun. Esikoiseni oli tuolloin 1 v 8 kk ja vietti tuon ajan isänsä kanssa (erosimme jo lapsen vauva-aikana). Hän oli muutenkin tottunut olemaan isänsä kanssa öitäkin, mutta tuttavani mielestä "lapsia ei pitäisi tehdä jos heitä ei jaksa hoitaa". Eli hänen mielestään oli väärin, että lähdin mieheni kanssa kahdestaan minilomalle lapsen ollessa oman isänsä kanssa.
Anoppi on myös arvostellut, tosin yleensä kautta rantain. Enää tosin ei varmaan uskalla, koska olen tehnyt kantani selväksi (meidän lapsemme, meidän kasvatusvalintamme).
Eräs tuttava arvosteli aikoinaan sitä, kun teimme mieheni kanssa kahden kesken yön yli kestäneen kylpyläreissun. Esikoiseni oli tuolloin 1 v 8 kk ja vietti tuon ajan isänsä kanssa (erosimme jo lapsen vauva-aikana). Hän oli muutenkin tottunut olemaan isänsä kanssa öitäkin, mutta tuttavani mielestä "lapsia ei pitäisi tehdä jos heitä ei jaksa hoitaa". Eli hänen mielestään oli väärin, että lähdin mieheni kanssa kahdestaan minilomalle lapsen ollessa oman isänsä kanssa.
Anoppi on myös arvostellut, tosin yleensä kautta rantain. Enää tosin ei varmaan uskalla, koska olen tehnyt kantani selväksi (meidän lapsemme, meidän kasvatusvalintamme).
Ei hyvä mitenkään.
Tosiasiassa meillä oli ja on ihan perussiistiä. Rouvaa vain rassasi, kun ei oltu pesty ikkunoita sinä vuonna viimeksi kun hän kävi kylässä. 
Ei juurikaan arvosteltu. Anoppi ja äiti olivat melko kauhuissaan, kun lähdettiin 11kk ikäisen vauvan kanssa lomamatkalle. Kohteena oli Kypros, ei mikään kehitysmaa. Se sai minutkin miettimään, että olemmeko ihan hulluja, kun vauvan kanssa lähdemme matkalle. Muistan vielä helpotuksen tunteen, kun lähtöportilla näin kaksi muutakin äitiä vauvan kanssa ( toinen äideistä oli Maija Vilkkumaa, tunnistin sitten myöhemmin). Matka meni oikein mukavasti. Myös meidän Viipuriin lähtöä anoppi jaksoi siunailla. Minun äiti on onneksi aika hyvin kärryillä siitä, että kaikki 40 v vanhat lastenkasvatusohjeet eivät päde.
Itse kyllä aina välillä syytän itseäni, kun on päässyt käämi palamaan. Nyt kun olen vielä imetyshormoonimyrskyissä, saatan vähän räjähdellä. Joskus sanon asioita, mitä sitten kadun ja päädyn pyytelemään anteeksi.
Itse kyllä aina välillä syytän itseäni, kun on päässyt käämi palamaan. Nyt kun olen vielä imetyshormoonimyrskyissä, saatan vähän räjähdellä. Joskus sanon asioita, mitä sitten kadun ja päädyn pyytelemään anteeksi.
Towanda
Asioista perillä oleva
Olin 23-vuotias, kun olin esikoiseni kanssa odottamassa bussia. Siihen tuli joku tuntematon, vanhempi mies avautumaan, ettei lapsia pitäisi hankkia teini-ikäisenä vaan pitäisi ensin kasvaa täysi-ikäiseksi ja sitten vasta ruveta lisääntymään.
Taisi mennä pahasti pieleen miehen ikäarvio tai sitten hänellä on outo käsitys "teini-äidistä". Ellei esikoinen sitten ollut jo ala-asteella tuolloin, mutta en nyt ihan sellaista kuvaa tästä saanut.