Onko oma huone synnärillä lapsivuodeosastolla välttämätön?

Vastikään 5 pv Naikkarilla ”perhehuoneessa” eli omassa huoneessa kun meidän perhe on vaan minä ja tulokkaat 😄 Ihan mukava oli saada olla omassa rauhassa, mut toisaalta myös aika omituista kun en käytännössä tuon vajaan viikon aikana juuri muita äitejä tai vauvoja nähnyt, käytävällä pyöri lähes yksinomaan henkilökuntaa ja isäoletettuja.

Äitini on viettänyt kaikki kolme lapsivuodejaksoaan 90-luvun alkupuoliskolla jaetuissa huoneissa ja on sanonut viihtyneensä ihan ok:sti. Mielestäni hänellä oli hyvä pointti siinä, että jaetuissa huoneissa pääsee näkemään, miten muut tuoreet äidit ovat vauvansa kanssa, ja hän taitaa myös edelleen jollain tasolla pitää yhteyttä ainakin yhteen Kätilöopistolla tavattuun tuttavuuteen. Itse en kuitenkaan oo kauhean hyvä seurustelemaan umpivieraiden kanssa, joten jaettu huone olisi varmaan ollut turhan iso rasite kun olin aika pyörällä päästäni ja itkuinen muutenkin. Tää riippuu toki tosi paljon siitä, millaisia huonekavereita sattuu kohdalle.
 
Olin ekan yön 3hlön huoneessa yksin (lapsi syntyi illalla), mutta aamulla molemmat tyhjät paikat täytettiin. En tykännyt yhtään. huonot liian kapeat verhot sänkyjen ympärillä niin että ei ollut oikeasti yhtään yksityisyyttä. isän tuolille oli juuri ja juuri tilaa, mutta tuoli ei mahtunut verhojen taakse. Muutenkin olin siinä mielentilassa että ei voinut kenenkään ulkopuolisen seura vähempää kiinnostaa, vaan halusin keskittyä lapseen yhdessä isän kanssa. Saimme sitten ensisynnyttäjinä siirron 1. pvän iltapäivällä perhehuoneeseen jossa oltiin seuraavat 2 vrk. En poistunut siitä huoneesta ennen ku lähtöpäivänä suihkuun. 😁 Jos joskus tulee synnyttäminen ajankohtaiseksi niin todellakin toivon perhehuonetta ✌️ aivan kamalaa olisi joutua uudestaan jaettuun huoneeseen.
 
Meillä Naistenklinikalla -23 saatiin ensin käynnistykseen oma huone maanantaina klo 12.00, missä oltiin keskiviikko iltapäivään saakka. Sieltä synnytyssaliin, missä oltiin yö ja aamu (lapsi syntyi aamuyöllä). Päästiin synnytyssalista suoraan Haikaranpesään, eli hotelliin ja omaan huoneeseen.

Sanoisin, että yksityisyys oli tärkein tekijä, ettei muuten aika traumaattinen synnytyskokemus jättänyt vielä pahempia arpia. Tosin olin kyllä tosi pettynyt hotellin henkilökuntaan... Kaikki ohjeet olisi pitänyt lukea qr-koodien takaa, hoitajat eivät kaikki olleet todellakaan perehtyneitä meidän taustoihin... Eräs hoitaja selitti miten kolmen tunnin välein pitää imettää, pumpata ja pitää ihokontaktissa ja kun kysyin milloin sitä saa nukkua, tämä nauroi ja sanoi "sait juuri vauvan, et tule hetkeen nukkumaan". Olin neljän vuorokauden aikana nukkunut about 10 tuntia yhteensä, joten ei naurattanut. Onneksi olin niin väsynyt, muuten olisin ehkä lyönyt 😬

Eniten mitä toivon tällä kertaa olisi sama mahdollisuus olla yhdessä, silllä tällä kertaa en todellakaan aio kuunnella imetyspainostusta, jos takana on samanlainen Odysseia kuin viimeksi...
 
Meillä oli 3 viikkoa sitten Naistenklinikalla ensin se oma synnytyshuone ja sitten vauvan syntymän jälkeen osastollakin oltiin omassa huoneessa 6h tunnin ajan. Sen 6h jälkeen meidän vietiin Scandic Meilahden perhepesähotelliin, missä oltiin siis myös omassa huoneessa. Se oli kyllä aika luksusta näin ensisynnyttäjälle, olla ns. hotellissa vauvan kanssa. Alhaalla kävin myös buffetissa syömässä joka päivä 3 kertaa. Perhepesähotellissa oltiin 4 yötä ja oli kyllä mahtavaa olla siellä, eikä osaston tavallisessa huoneessa. Mun mies oli kokoajan mukana synnytyksestä lähtien ja oli ihanaa omassa rauhassa tutustua vauvaan ja hoitaa häntä. Kätilöt teki välillä käyntejä (ennalta sovittiin ajat) ja muutama vieras kävi, mutta muuten saatiin olla ihan rauhassa huoneessa vauvan kanssa. Näin myös hotellin käytävällä tai hississä joitakin tuoreita vanhempia ja muutamat sanat aina vaihdettiin ja onnittelut. 😊
Näin jälkikäteen ajateltuna oltiin onnekkaita, että tuonne päästiin, kun somesta luin että päivä tai kaksi myöhemmin Naistenklinikka oli täynnä ja osa synnyttäjistä ohjattiin Espooseen jne. Arvostan todellakin, että saatiin tällainen mahdollisuus Naikkarilla.
 
Kokemusta 2 lapsen synnytyksen jälkeen on vain jaetusta huoneesta, en ihan saanut selville, millä ihmeen erityiskikalla saisi perhehuoneen, kun perhehuoneet ovat aina täynnä eikä niitä koskaan riitä kaikille.

Esikoisen synnytyksen jälkeen samassa huoneessa oli 6 äitiä ja 6 lasta ja 6 puolisoa, puolisot toki paikalla vain päivisin, lisäksi yksittäiselle äidille tuli kerralla monena päivänä 10 vierasta yhtä aikaa, eli kyllä siellä samassa huonessa oli vierailuaikana noin 50 ihmistä yhteensä huutamassa toistensa päälle. Koko ajan vähintään yksi niistä kuudesta vauvasta huusi ja usein 2-4 vauvaa huusi yhtäaikaa, ja sama tilanne jatkui ympäri vuorokauden. Ympäri vuorokauden oli myös valot päällä, koska koko ajan joku oli hereillä syöttämässä tai hoitamassa vauvaa.

Toisen lapsen syntymän jälkeen olin 3 äidin kanssa taas 6 hengen huoneessa, sillä kertaa kaksi paikkaa oli tyhjänä. Sillä kertaa onneksi ei osastolle saanut tulla ketään vierailijoita, ei edes puolisoita, joten ah mikä rauha huoneessa oli verrattuna esikoisen aikoihin. Kannatan ehdotonta vierailukieltoa osastoilla.
 
Tuuttis sanoi:
Eniten mitä toivon tällä kertaa olisi sama mahdollisuus olla yhdessä, silllä tällä kertaa en todellakaan aio kuunnella imetyspainostusta, jos takana on samanlainen Odysseia kuin viimeksi...
Click to expand...
Tähän voit suoraan sanoa jo ennen lapsen syntymää, että et aio imettää ja haluat korviketta lapselle heti kun lapsi on syntynyt. Kun tämän toteaa suoraan ja vakaasti, ei myöskään tule painostusta, mutta jos ilmaiset minkäänlaista epävarmuutta, niin sittenhän se käännytys alkaa heti.
 
Suski75 sanoi:
Tähän voit suoraan sanoa jo ennen lapsen syntymää, että et aio imettää ja haluat korviketta lapselle heti kun lapsi on syntynyt. Kun tämän toteaa suoraan ja vakaasti, ei myöskään tule painostusta, mutta jos ilmaiset minkäänlaista epävarmuutta, niin sittenhän se käännytys alkaa heti.
Click to expand...
Tosi kurjaa, että vaihtoehdot näyttää olevan joko tai... 😣

Viimeksi oli tarkoitus imettää ihan täysin, mutta se ei vaan onnistunut. Enkä suostunut lapsen kielijänteen leikkaukseen, kun se heitettiin ilmoille "ongelma voi johtua tästä, voidaan leikata vaikka heti" -tyylillä kun imetys ei parin viikon päästäkään onnistunut. No, ei ollut kielijänteessä mitään vikaa, tisseissä ja rintakumissa kylläkin.

Nyt siis oon laittanut jo synnytyskirjeeseen (jota viimeksi ei kukaan lukenut tai pyytänyt edes...), että meikä pumppaa maidot mitä lähtee ja imetän "oman jaksamisen mukaan". Lisäksi synnytyspelkopolilla kirjattiin ylös tää imetyspainostuksen kokemus, toivottavasti tällä kertaa joku niitä tietoja ehtii lukemaan.

Hauska juttu muuten noista monen henkilön synnyttäneen huoneista. Kun synnyin suloisella 80-luvulla, äitini sai valita pitääkö lapsen vieressä nukkumassa yön yli vai menenkö hoitajien huomaan yöksi. Lähes kaikki uudelleen synnyttävät, ja moni ensikertalainenkin, pistivät kuulemma vauvat ekaksi yöksi "hoitoon", että saivat edes yhden yön toipua rauhassa synnytyksestä. Silloin oli kuuden hengen osastollakin rauhallista, eikä äitini omien sanojensa mukaan edes osannut tuntea syyllisyyttä priorisoimalla oman jaksamisensa ensin. "Mitä sitä nyt morkkistelemaan, siellä oli osaavaa henkilökuntaa, ei se yksi tai kaksi annosta korviketta lasta pilaa. Aamulla jaksoi ihan eri tavalla hoitaa sua, kun oli saanut nukkua täydet 8 tuntia, mitä en ollut tehnyt sitten isoveljes syntymän". 😁
 
Tuuttis sanoi:
Tosi kurjaa, että vaihtoehdot näyttää olevan joko tai... 😣

Viimeksi oli tarkoitus imettää ihan täysin, mutta se ei vaan onnistunut. Enkä suostunut lapsen kielijänteen leikkaukseen, kun se heitettiin ilmoille "ongelma voi johtua tästä, voidaan leikata vaikka heti" -tyylillä kun imetys ei parin viikon päästäkään onnistunut. No, ei ollut kielijänteessä mitään vikaa, tisseissä ja rintakumissa kylläkin.

Nyt siis oon laittanut jo synnytyskirjeeseen (jota viimeksi ei kukaan lukenut tai pyytänyt edes...), että meikä pumppaa maidot mitä lähtee ja imetän "oman jaksamisen mukaan". Lisäksi synnytyspelkopolilla kirjattiin ylös tää imetyspainostuksen kokemus, toivottavasti tällä kertaa joku niitä tietoja ehtii lukemaan.

Hauska juttu muuten noista monen henkilön synnyttäneen huoneista. Kun synnyin suloisella 80-luvulla, äitini sai valita pitääkö lapsen vieressä nukkumassa yön yli vai menenkö hoitajien huomaan yöksi. Lähes kaikki uudelleen synnyttävät, ja moni ensikertalainenkin, pistivät kuulemma vauvat ekaksi yöksi "hoitoon", että saivat edes yhden yön toipua rauhassa synnytyksestä. Silloin oli kuuden hengen osastollakin rauhallista, eikä äitini omien sanojensa mukaan edes osannut tuntea syyllisyyttä priorisoimalla oman jaksamisensa ensin. "Mitä sitä nyt morkkistelemaan, siellä oli osaavaa henkilökuntaa, ei se yksi tai kaksi annosta korviketta lasta pilaa. Aamulla jaksoi ihan eri tavalla hoitaa sua, kun oli saanut nukkua täydet 8 tuntia, mitä en ollut tehnyt sitten isoveljes syntymän". 😁
Click to expand...
Ikävää että säkin oot kokenut imetyspainostusta. Munkin kokemus esikoisen aikaan oli vähän sama. Tosin imettää piti usein lähinnä bilirubiinien takia. Muuten tuo 3 tuntia kuulostaa kyllä tosi kohtuuttomalta. Esikoisen kanssa imetys oli tosi vaikeaa ja päättyi lopulta varhain. Mutta kaikki voi mennä sullakin tällä kertaa toisin. Kuopus on meillä ollut ihan erilainen tyyppi. Ja toisaalta tein jo ennen syntymää päätöksen että hän saa maitonsa niinkuin parhaaksi itse kokee ja tällä kertaa se oli imetys kun esikoisella se oli lopulta korvike. En siis tiedä nyt teidän taustoista sen enempää että mikä ollut syynä siihen ettei imetys onnistunut. Meillä se oli siis vauva. Kummatkin kasvaneet ihan yhtä hyvin, vaikka maito oli eri. Tsemppiä, löydätte kyllä teille parhaan tavan.🧡 Äläkä välitä hoitajista. Oot jo kokenut vauva-ajan kerran, vetoa vaikka siihen🤗
 
Takaisin
Top