Aino! Mä olen kanssa tullut tän mahan myötä yhdeksi kommenttimagneetiksi. Ja ihan tosi, tiedän kävelyni näyttävän kummalliselta, mutta vaikea sitä on kävellä normaalisti, kun vasen nivunen ja lonkka vihoittelevat kilpaa. Jokainen kivuton askel tuntuu juhlalta, mutta niitä ei usein ole luvassa. Ja juu, mä näytän isolta, mutta en mä voi nestekertymälle mitään. En ole ikinä tykännyt suolaisesta ja rasvaisesta ruoasta, niin ei varmaan voi niistä johtua, vaan GEENEISTÄ. Kun tuntemattomat vanhat tädit rupeaa bussi- ja junapysäkeillä selittelemään ruokavaliosta ja liikkumisesta, niin tekisi oikeasti mieli vaan pamauttaa päin näköä. Ja kumauttaisinkin, ellen olisi hidas reagoimaan, totean vaan kiltisti, että makeismielitekoni koostuvat hedelmistä ja vitsailen tukisukistani. Illalla sitten itkeskelen kotona ja pohdin uskallanko enää koskaan lähteä yksin kaupungille. Koska mitään kommentteja ei tule silloin kun mies on mukana. Ei kukaan rupea yli 30-vuotiaalle partaiselle miehelle paasaamaan ruokavaliosta eikä sen puolisollekaan. Vaikka rengas onkin enää vain miehellä (omani eivät mahdu).
Ja omat ystävät: näytän mm. valaalta ja möhköfantilta. Tai siltä, että odotan kaksosia. Mutta neuvolan mittauksissa vatsani on keskikäyrällä ja kun viime kerralla epäiltiin sydämen sivuääniä ja lähetettiin sairaalaan tutkittavaksi, niin ultrassakin oltiin sitä mieltä, että vauvani on keskivertovauva. Ystävät ja sukulaiset ovat niin kursailemattomia kommenteissaan, ettei edes miehen läsnäolo karkoita niitä.
