Niin tuttua!
Itse olen kärsinyt hössöttämisestä lähinnä anopin toimesta. Hän kun tuppasi sekoamaan totaalisesti kuullessaan raskaudesta. Päätti mm. puolestamme, että käytämme kertakäyttövaippoja, vaikka monesti olemme ilmoittaneet että yritämme ainakin kestoilla aluksi. Oli jo tunkemassa näitä haluamiaan vaippoja kaappeihimme ennen kuin rv 12 oli täynnä. Ilmoitti myös pelmahtavansa synnärille odottamaan että vauva syntyy, että voisi vierailla ensimmäisten joukossa. Oli aivan ihmeissään ja loukkaantunut, kun infosin että kyseisellä osastolla on vain lyhyet vierailuajat muille kuin isälle. Ja ehkä haluaisimme viettää ensimmäiset yhteiset ajat perheenä ihan keskenämme?
Myös vatsan räplääminen suututtaa. Siedän moista vain hyvin läheisiltä ihmisiltä (mieheltäni ja omalta äidiltäni lähinnä), mutta anopilta en moista käytöstä kestä. Aivan kuin se olisi jotenkin hänen omaisuuttaan, kun on kyseessä hänen lapsenlapsensa. Näistä tempauksista on muutenkin tullut olo, että olen synnyttämässä tätä lasta jollekulle muulle kuin minulle ja miehelleni. Rakenneultran jälkeen ei ole mistään muusta osannut puhua kuin sukupuolesta, joka haluttiin pitää omana tietonamme. Ei yksinkertaisesti kestä sitä faktaa, ettei aiota asiaa kertoa ennen syntymää. Soitti ultran jälkeen miehelleni, että kumpi se on. Mies ei kertonut, joten soitti minulle. Sanoin, ettei edelleenkään kerrota ja tämä valopää kysyy, että "ei siis kannata ostaa punaista?" Turhaumaansa purkaa mm. kommentoimalla jatkuvasti kuinka selvä "poikamaha" mulla on, ja suunnilleen mittailee perseen leviämistä ja lihomista aina kun nähdään, koska haluaa imeä pienimmätkin vihjeet sukupuolesta. Todella ahdistavaa.
Hän on myös tehnyt suunnitelmia, että lähtee sitten heti kärräämään vauvaa omin päin ympäri kyliä (=esittelemässä naapuruston akoille). Aivan kuin antaisinkin vastasyntynyttä tai lastani yleensä hänen matkaansa ilman että olisin vieressä valvomassa... Valtavaan luottamuspulaan on syynsä, mutta niitä en tässä avaa sen enempää.
Kaikkein eniten loukkaa se, ettei meidän mielipiteitä kuunnella. Jyrätään vaan omien (täyttämättä jääneiden) tarpeiden kera yli lapsen oikeiden vanhempien. Välillä on saanut pitää todella tiukkaa kuria, muuten menee aivan älyttömäksi ja hysteeriseksi. Onneksi ympärillä on kuitenkin myös niitä ihmisiä, joiden kanssa on IHANAA jakaa ajatuksia, koska eivät tunge iholle ja ovat aidosti tukena, kun sitä tarvitaan. Ja ymmärtävät kerralla kun sanotaan eivätkä julista omia mielipiteitään ainoana oikeana totuutena.
Onneksi nyt on ollut vähän hiljaisempi kausi ja välissä yli 100 km. 
Olipa mukavaa purkautua.
