Kuulostaa tutulta. Olen itsekin sosiaalinen ja pidän ihmisten kanssa juttelusta ja asioiden jakamisesta, mutta raskaus oli sellainen, jonka koin henkilökohtaiseksi asiasksi. En antanut kenenkään muun kuin oman mieheni koskettaa omaa vatsaani ja hermostuin mikäli tuttavat tmv. yrittivät tehdä samoin. En mieliisti puhunut raskaudestani ja liika hössötys sai minut vain ahdistumaan. Viimeisilläni olo oli kuin sirkuseläimellä. Kaikki olettivat, että vatsaan oli lupa koskea ja kysellä henkilökohtaisuuksia. (Oliko suunniteltu, raskausoireista jne.)
Synnytyksen jälkeen osastolla oleminen ja kotiutuminen vauvan kanssa olivat myös sellaisia hetkiä, jotka olisin halunnut viettää kaikessa rauhassa. Vauvan ensikuukaudet ja raskaus olivat sellaista aikaa milloin olisin halunnut rauhassa pesiytyä muulta maailmalta piiloon.
