[PARSEHTML]<span style="color: #323232; font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Olisi kiva tietää onko muilla samoja tuntemuksia raskauden suhteen kuin itselläni. Jokainen toki kokee raskauden eritavalla ja varmasti mitään juuri oikeaa tapaa suhtautua ei ole. Tämän raskauden aikana vain olen saanut olon ihan kuin olisin jotenkin epänormaali, kun en suhtaudu asiaan hössöttämällä ja tahdo jakaa kaikkea muiden kanssa. Olen antanut asian vain olla ja pyrkinyt olemaan välittämättä, mutta välillä alkaa ahdistaa ja ärsyttää joten olisi kiva tietää onko minulla kohtalotovereita :)</span><br style="color: #323232; font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" />
<br style="color: #323232; font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" />
<span style="color: #323232; font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Tämä lapsi on esikoisemme ja toivottu sekä odotettu. Olen aina ollut tarkka yksityisyydestäni ja henkilökohtaisesta tilastani. Minua on ahdistanut jo ennen raskautta tähän tilaan tunkeilu ja nyt raskauden aikana tuntuu, että tämä tila vain kasvaa. Muuten olen kyllä sosiaalinen ja tulen hyvin juttuun kaikkien kanssa, mutta minua ahdistaa se kuinka raskauden aikana tunnen olevani yleistä omaisuutta. Kaikilla tuntuu olevan tarve ja oikeus kysellä mitä henkilökohtaisemmista asioista, tulla iholle kiinni ja jaella itsestään selviä neuvoja kuin en itse osaisi ajatella. Oma sukuni käyttäytyy juuri näin ylenpalttisesti höösäten ja se ahdistaa suunnattomasti. Olen kiltisti kestänytkin ja koittanut kysymyksiinkin vastata jotenkin kierrellen olematta töykeä, mutta iholle tulemista en siedä ja siitä olen sanonutkin. Kaikenlainen mahan läpyttely ja sille lässyttäminen on todella vastenmielistä. Kukaan ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän kantaani vaan minua kehoitetaan ymmärtämään kaikkia muita ja opettelemaan suhtautumaan asiaan, koska kaikki ovat vaan niin onnellisia että heidän pitää saada höösätä mielinmäärin. Tämä on tosi ärsyttävää! Miehenikin ihmetteli, että miksi vain minun pitäisi koittaa sopeutua ja ymmärtää eikä muiden tarvitsisi kunnioittaa ja koittaa ajatella minun kantaani. Välillä tuntuu, että odotan tätä lasta kaikille muille kuin minulle ja miehelleni. Olen iloinen, että lapsi on odotettu ja hänestä ollaan onnellisia, mutta onnellisuus ei edellytä tällaista käyttäytymistä. Mieheni suku on paljon maltillisempaa porukkaa ja heidän luonaan onkin ihana vierailla, kun saa olla ihan oma itsensä eikä pelkästään iso kävelevä maha joka on koko suvun omaisuutta.</span><br style="color: #323232; font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" />
<br style="color: #323232; font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" />
<span style="color: #323232; font-size: 13px; line-height: 18px;"><span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif;">Nautin kyllä raskaudestani, mutta nautin siitä silloin kun olen yksin tai mieheni kanssa. Raskauden jakaminen muiden kanssa ei tunnu luontevalta. Mieheni kanssa jutellaan kyllä kaikesta ja se tuntuu luontevalta. Välillä on päiviä, kun raskausvaivoja on runsaasti joten niinä hyvinä päivinä kun pystyy olemaan normaalisti haluaisi vain nauttia siitä normaalista olosta ja elämästä ennen lapsen syntymää.</span><span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: 13px;"> Ihan</span><span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif;"> ilman sitä, että kokoajan joku on huomauttamassa raskaudesta ja siitä kuinka en saisi tehdä sitä enkä tätä (ja kaikki neuvot tosiaan todella liioiteltuja!). Ehkäpä tilanne normalisoituu, kun lapsi syntyy. Pelottaa vain, että koko suku ryntää meillä hössöttämään eikä kunnioita haluamme tutustua vauvaan rauhassa ennen vieraita vaikka tällähetkellä näin vannovat tekevänsäkin.</span><br />
<br />
</span><span style="font-size: 13px;"><span style="color: #323232; font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Muutenkin varsinkin nyt loppuraskaudesta huomaan nauttivani aina vain enemmän omasta rauhasta ja olisin mielelläni mahdollisimman paljon kotona. Mieheni seura ei millään tavalla häiritse, päinvastoin, mutta muita ihmisiä ja julkisia paikkoja ei enää kovin jaksaisi. Johtuneeko sitten juuri tästä yksityisyysjutusta, kun ei millään jaksaisi olla kaiken pällistelyn ja ihmettelyn kohteena. Onko muilla ollut tällaista "erakoitumista"? :D</span><br />
</span></span><br />
<span style="color: #323232; font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Tulipas paljon tekstiä :D Onko muilla samansuuntaisia ajatuksia/ kokemuksia? Vinkkejä kuinka te toimitte vastaavassa tilanteessa? Kiitos, jos jaksoitte lukea :)</span>[/PARSEHTML]
