Elikkäs ihana poikani syntyi hätäsektiolla 8.11 ja jouduttiin elvyttämään 
mutta virkosi siitä ja luulivat, että selvittiin säikähdyksellä asiasta.
Toisin kuitenkin kävi, ja poikani rupesi yöllä lastenosastolla kouristelemaan, ja lopetti hengittämisen...
Sieltä sitten joutui lastenklinikalle teholle, ja oli kovissa epilepsialääkkeissä ym, ja luulimme jo että hän menehtyy!
Onneksi poikamme on taistelija luonne ja kuin ihmeen kaupalla on parantunut nyt niin, että oli yö hoidossa kotona eilen :)
Pojalla ei ollut hätää, mutta äiti ja isä nukkuivat todella huonosti, kun kokojan mietittiin, että hengittääkö se.
Kouristukset johtuivat ahdinko tilasta ja hapenpuutteesta, joka oli ollut synnytyksen aikana.
jonka seurauksena tuli laajaalainen aivojen valkean aineen turvotus ja takaraivon yläaivokuoreen 2 infraktia
nyt tiedetään sen verran, että jokin vamma pojalleni jää, mutta millainen niin sitä ei voi vielä sanoa, vasta kun poika kasvaa...
onkohan kellään täällä vastaavasta kokemusta, olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, ja onko pikkuiset kuinka hyvin parantuneet?
Tällä hetkellä poika onkun normi vauva, liikuttelee käsiään ja jalkojaan ja syödä mussuttaa rintaa :)
välillä tosin on sellaisia nykimisiä, ja äiti on sydän syrjällään.
Lotto voitto olisi että saisi nyt pojan kotiin ja pääsisi alottamaan " Normaalin " arjen
syömispunnitusten/ neurologikäyntien ym ... merkeissä.
Poika oli muuten syntyessää 3910g ja 52 cm pitkä.. ja lääkärit eivät uskoneet minua vaan väittivät, että
poika olisi 3500g korkeintaan,!!
En olisi edes voinut synnyttää häntä normaalisti..
Nyt nautitaan jokaisesta päivästä, on menneet elämän arvot hieman uuteen järjestykseen.
mutta virkosi siitä ja luulivat, että selvittiin säikähdyksellä asiasta.
Toisin kuitenkin kävi, ja poikani rupesi yöllä lastenosastolla kouristelemaan, ja lopetti hengittämisen...
Sieltä sitten joutui lastenklinikalle teholle, ja oli kovissa epilepsialääkkeissä ym, ja luulimme jo että hän menehtyy!
Onneksi poikamme on taistelija luonne ja kuin ihmeen kaupalla on parantunut nyt niin, että oli yö hoidossa kotona eilen :)
Pojalla ei ollut hätää, mutta äiti ja isä nukkuivat todella huonosti, kun kokojan mietittiin, että hengittääkö se.
Kouristukset johtuivat ahdinko tilasta ja hapenpuutteesta, joka oli ollut synnytyksen aikana.
jonka seurauksena tuli laajaalainen aivojen valkean aineen turvotus ja takaraivon yläaivokuoreen 2 infraktia
nyt tiedetään sen verran, että jokin vamma pojalleni jää, mutta millainen niin sitä ei voi vielä sanoa, vasta kun poika kasvaa...
onkohan kellään täällä vastaavasta kokemusta, olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, ja onko pikkuiset kuinka hyvin parantuneet?
Tällä hetkellä poika onkun normi vauva, liikuttelee käsiään ja jalkojaan ja syödä mussuttaa rintaa :)
välillä tosin on sellaisia nykimisiä, ja äiti on sydän syrjällään.
Lotto voitto olisi että saisi nyt pojan kotiin ja pääsisi alottamaan " Normaalin " arjen
syömispunnitusten/ neurologikäyntien ym ... merkeissä.
Poika oli muuten syntyessää 3910g ja 52 cm pitkä.. ja lääkärit eivät uskoneet minua vaan väittivät, että
poika olisi 3500g korkeintaan,!!
En olisi edes voinut synnyttää häntä normaalisti..
Nyt nautitaan jokaisesta päivästä, on menneet elämän arvot hieman uuteen järjestykseen.
