Pinkkihirmu
Satasella mukana keskusteluissa
Ajattelin tästä aiheesta purkaa vähän.
Meillä siis tilanne, että ensinnäkään omissa kavereissa ei ole yhtään lapsiarkea elävää. Kaikki on lapsettomia ja vähän semmoisia hedonisteja (mitä itsekin vähän oltiin ennenkö varmistuttiin että kyllä, halutaan oma perhe!). Raskausuutisen jälkeen kaverit on ikään kuin kaikonneet, kai nämä on liian erilaisia elämäntilanteita. No, heistä ei tule olemaan mitään apua/tukea/seuraa jos näin sanotaan.
No sillä saralla ollaankin miehen kanssa ikään kuin erakoiduttu sitten.
Sitten toisekseen minun lähisukulaisista toinen vanhempi on täysin hoivattava tapaus muutama vuosi sitten sattuneen vakavan aivoverenvuodon vuoksi. Toinen vanhemmistani sitten taas asuu muutaman sadan kilometrin päässä äitipuolen kanssa ja tämä kyseinen äitipuoli ei niin välittäisi meistä.
Sisaruksia on, mutta meillä kaikilla on jaettuna se että hoivataan omia vanhempia/isovanhempia. Ja tietenkin se tehdään kun meitä ovat ensin lapsina rakastaen hoivanneet!
Sisaruksistani yksi on aivan liian kädet täynnä töitä, kaksi muuta ovat tuskin täysi-ikäisiä ja heillä on nyt paljon omia murheita, kasvukipuja ja huolia ja minä olen heistäkin huolissaan että kuinka pärjäilevät aikuisikänsä alkutaipaleilla ja niissä kriiseissä mitä heillä on.
Toisin sanoen, huolehdittavia on jo valmiiksi vaikka kuinka. Mutta kenestäkään ei taida olla tukiverkoksi meidän perheelle kun vauva syntyy! :O Tuntuu että aika yksin jäädään, ei ole esimerkiksi ketään johon voisi/kehtaisi turvautua jos tarvitsisi akuuttia apua vauvan kanssa.
Miehen vanhemmat on ihania ihmisiä ja he auttaisivatkin tarvitessa, mutta asuvat ihan toisella puolella Suomea. Sinne ei ihan yhtäkkiä lähdetä yli 10 tunnin reissulle.. :D
En minä sillä ajattele että kun lapsi syntyy niin heti tyrkkään sen muille, tietenkään. Mutta useimmiten lapsella on esimerkiksi ne isovanhemmat jotka on lähellä ja mummola jonne voi mennä.
Onko muita tilanteessa missä omat tukiverkot on hyvin pienet/rajalliset?
Meillä siis tilanne, että ensinnäkään omissa kavereissa ei ole yhtään lapsiarkea elävää. Kaikki on lapsettomia ja vähän semmoisia hedonisteja (mitä itsekin vähän oltiin ennenkö varmistuttiin että kyllä, halutaan oma perhe!). Raskausuutisen jälkeen kaverit on ikään kuin kaikonneet, kai nämä on liian erilaisia elämäntilanteita. No, heistä ei tule olemaan mitään apua/tukea/seuraa jos näin sanotaan.
No sillä saralla ollaankin miehen kanssa ikään kuin erakoiduttu sitten.
Sitten toisekseen minun lähisukulaisista toinen vanhempi on täysin hoivattava tapaus muutama vuosi sitten sattuneen vakavan aivoverenvuodon vuoksi. Toinen vanhemmistani sitten taas asuu muutaman sadan kilometrin päässä äitipuolen kanssa ja tämä kyseinen äitipuoli ei niin välittäisi meistä.
Sisaruksia on, mutta meillä kaikilla on jaettuna se että hoivataan omia vanhempia/isovanhempia. Ja tietenkin se tehdään kun meitä ovat ensin lapsina rakastaen hoivanneet!
Sisaruksistani yksi on aivan liian kädet täynnä töitä, kaksi muuta ovat tuskin täysi-ikäisiä ja heillä on nyt paljon omia murheita, kasvukipuja ja huolia ja minä olen heistäkin huolissaan että kuinka pärjäilevät aikuisikänsä alkutaipaleilla ja niissä kriiseissä mitä heillä on.
Toisin sanoen, huolehdittavia on jo valmiiksi vaikka kuinka. Mutta kenestäkään ei taida olla tukiverkoksi meidän perheelle kun vauva syntyy! :O Tuntuu että aika yksin jäädään, ei ole esimerkiksi ketään johon voisi/kehtaisi turvautua jos tarvitsisi akuuttia apua vauvan kanssa.
Miehen vanhemmat on ihania ihmisiä ja he auttaisivatkin tarvitessa, mutta asuvat ihan toisella puolella Suomea. Sinne ei ihan yhtäkkiä lähdetä yli 10 tunnin reissulle.. :D
En minä sillä ajattele että kun lapsi syntyy niin heti tyrkkään sen muille, tietenkään. Mutta useimmiten lapsella on esimerkiksi ne isovanhemmat jotka on lähellä ja mummola jonne voi mennä.
Onko muita tilanteessa missä omat tukiverkot on hyvin pienet/rajalliset?
Pitää ottaa niistä harvemmista kerroista vaan sitten kaikki ilo irti.:)
Mutta lapset yhdistää ja niistähän on aina hyvä jauhaa ja jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea.