Onko lasten kasvattaminen vaikeaa?

Ollaan puolison kanssa samoilla linjoilla oltu tähän mennessä kaikesta kasvatukseen liittyvästä. :happy:
Tähän mennessä on sujunut mukavasti vauvan kanssa, mutta hän on vasta 7kk. Selkeää kasvatusmetodia tai ehdottomuutta asioiden suhteen ei ole, sillä jokainen lapsi on erillainen ja tiedän ettei asiat tule menemään ollenkaan niinkuin mielessäni maalailen.:grin

Kunhan kasvaa ystävällinen, kohtelias ja parhaansa yrittävä aikuinen niin se on mulle tärkeintä.
 
Lasten kasvattaminen on kuin kissoja paimentaisi.. :hilarious:

Ennemmin sanoisin, että kasvattaminen on vastuullista työtä. Vastuu tuo toki omia haasteitaan.
 
No siis ilman muuta on vaikeaa! Aina tekee jonkun mielestä väärin ja aina on huoli, miten lapsi pärjää ja olenko riittävän hyvä vanhempi.

Onneksi lapset kasvavat siitä huolimatta, että emme osaa ja pysty kaikkeen ja kasvavat vanhemmistaan huolimatta. Aika monta virhettäkin saa tehdä, ja silti lapsi ei mene pilalle.

Toisaalta jotkut menevät. Joku määrä virheitä on liikaa ja lapset kärsivät joko pienenä tai aikuisena.
 
Ei ainakaan tähän mennessä oo ollut vaikeaa, mutta lapsia onkin vain yksi ja hänkin vasta 3 v. Olen tehnyt asiat niin hyvin kuin olen osannut/pystynyt ja miten olen itse parhaaksi nähnyt. Se riittäköön.
 
Esikoinen on 6-vuotias, ja mielestäni olemme onnistuneet kasvattamaan hänestä omatoimisen, avuliaan ja empaattisen. Miehen kanssa olemme onneksi samanhenkisiä kasvattajia. ( Rajoja ja rakkautta :))

Pienempi on vasta vauva, joten häntä ei ole erityisesti vielä ”kasvatettu”- Mutta toivoisimme, että peukalon syömisestä pääsisi mahdollisimman pian eroon, jotta siitä ei tulisi pysyvä tapa.

Emme ole kuitenkaan ottaneet itseemme, jos jonkun mielestä olemme tehneet jotain väärin, koska kaikki lapsethan ovat yksilöitä.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top