Onko lasten kasvaminen teistä haikeaa?

[Uusperhesatu]

Kirjoitin blogiini tänään vauvamme ihanuudesta (https://www.vau.fi/blogit/uusperhesatu/oodi-vauvalle-tallainen-on-neiti-reisimakkara/) ja muutaman sanan siitä, miten vauvavuosi käy vähiin. Tunnen asiasta pientä haikeutta ja aloin sitten miettiä, miten te muut mahdatte suhtautua lasten kasvamiseen. Onko se teistä haikeaa, ihanaa vai jotain siltä väliltä?

Minusta se on samalla kuitenkin ihanaa: kaikki ne uudet taidot jotka kasvaminen tuo tullessaan. Ja on ihana seurata, millaiseksi persoonaksi lapsi kasvaessaan kehittyy.

 

[Vargynja]

On! Sitä aina välillä pysähtyy haikeana miettimään kuinka iso poika jo on ja kuinka pieni hän ihan vasta oli. Mutta on myös ihana seurata hänen kasvua ja olla ylpeä kun hän oppii kokoajan jotain uutta. :)

 

[Rosalina]

On todellakin. Se varmaan pitää yllä mun ikuista vauvakuumetta tuntuu kurkkua kuristavalta ajatukselta, että olen nyt todnäk viimeistä kertaa raskaana ja lapset senkun kasvaa ja pitää vaan antaa niiden kasvaa. Nyyh.

"Slipping thru my fingers all the time. I try to capture every minute. The feeling in it slipping thru my fingers all the time.

Sometimes I wish that I could freeze the picture and save it from the funny tricks of time."
- Abba

 

[RuutuSydän]

On se todellakin haikeaa Vaikka aina sitä odotti/odottaa innoissaan lapsen seuraavaa kehitysvaihetta, niin aina siinä käsikädessä kulkee se haikeuden tunne, että tätä aikaa ei saa enää koskaan takaisin :/ Ja vaikka miten on koittanut aina nauttia joka hetkestä niin aina on näin "jälkikäteen" sellanen syyllinen olo, et nauttiko sitä oikeesti niin paljon kuin pystyi vauvavuodesta jne..