Onko teistä lasten kanssa leipominen mukavaa? Vai pikemminkin hermoja vaativaa puuhaa? (Saa purnata, jos on jälkimmäistä!)
Itse kallistun enemmän jälkimmäisen puolelle. Sitä ennen aloittamista voi kuvitella että homma on mukavaa yhdessä tekemistä. No jonkin piirakan tms tekeminen menee. Siis sellaisen, missä pitää vain sekoittaa aineet ja kipata vuokaan. Jos tarvitaan muna-sokeri-vaahtoa lapsen kärsivällisyys loppuu kauan ennen kun vaahto on valmista. Joulutortuista selviää, jos asennoituu niin ettei ole väliä minkä kokoisia ne on ja miltä näyttää (vaikeaa perfektionismiin taipuvalla äidillä). Vähintään lapsen hermot voi kyllä silti kiristyä viimeistään taitteluvaiheessa (ja sitten ei ole kenelläkään kivaa).
Itse kallistun enemmän jälkimmäisen puolelle. Sitä ennen aloittamista voi kuvitella että homma on mukavaa yhdessä tekemistä. No jonkin piirakan tms tekeminen menee. Siis sellaisen, missä pitää vain sekoittaa aineet ja kipata vuokaan. Jos tarvitaan muna-sokeri-vaahtoa lapsen kärsivällisyys loppuu kauan ennen kun vaahto on valmista. Joulutortuista selviää, jos asennoituu niin ettei ole väliä minkä kokoisia ne on ja miltä näyttää (vaikeaa perfektionismiin taipuvalla äidillä). Vähintään lapsen hermot voi kyllä silti kiristyä viimeistään taitteluvaiheessa (ja sitten ei ole kenelläkään kivaa).